Tällä viikolla olen ilokseni huomannut, että opetusministeri Kalliomäen avaus ns. kokopäiväkoulusta on saanut keskustelua aikaiseksi. Ajatus sinänsä ei ole uusi, mutta aina silloin tällöin tutkimisen arvoinen.
Idea lähtee siis siitä, että järjestämällä lasten koulupäivät toisella tavalla saataisiin poistettua ongelmat yksinäisistä ilta- ja aamupäivistä. Tarkoituksena ei kuitenkaan ole tehdä koulupäivistä yhtään entistä raskaampia, vaan päinvastoin. Opetus jaksotettaisiin päivän mittaan siten, että väliin mahtuisi enemmän esim. ohjattua liikuntaa ja muuta harrastustoimintaa. Tämän päivän koululaisten omaehtoinen liikkuminen kun jää liian usein liian vähälle.
Toisaalta nykyajan kiireisten perheiden illat jäävät varsin lyhyiksi ja pirstoloituvat myös senkin takia, että lasten harrastuksiin kuskaaminen aikatauluttavat arki-illat. Mikäli harrastustoiminta saataisiin kytkettyä osaksi koulupäivää, voisi ainakin joku ilta rauhoittua perheen yhteiseksi joutenoloksi.
Tietenkin on niin, että ei kaikkea harrastustoimintaa voi liittää koulupäivän yhteyteen, mutta aika monenlaista toimintaa voi tehdä myös päiväaikaan. Tarkoituksena ei myöskään ole se, että opettajat vastaisivat varsinaisen työnsä ohella myös harrastuksista, vaan tämä tulisi toteuttaa yhdessä ns. kolmannen sektorin kanssa. Opettajien päivien piteneminen ei välttämättä olisi kovin dramaattista, sillä suurin osa opettajista viettää nykyiselläkin systeemillä päivänsä koululla aamukahdeksasta iltapäivään kolmeen-neljään. Varsinaisen opetustyön lisäksi on näet huolehdittava myös tuntien valmistelusta ja kokeiden ja kotitehtävien tarkistuksista. Nämä tehtävät voisi vallan mainiosti tehdä päivän aikana silloin, kun oppilaat ovat harrastuksissa.
OAJ:n puheenjohtaja Kangasniemi on kommentoinut Kalliomäen esitystä, eikä ole suoralta kädeltä sitä myöskään tyrmännyt. Tämä on mielestäni todella hyvä asia, olenhan itsekin oaj:n jäsen. Kangasniemen mukaan asiaa täytyy tutkia ja valmistella yhdessä opettajien kanssa. Tähän on helppo yhtyä, sillä ottamalla varsinaiset asiantuntijat mukaan valmistelutyöhön, saadaan lopputuloksesta paras mahdollinen.
Toivottavasti asia etenee ja saadaan aidosti selvitettyä, olisiko tällä keinolla ratkaistavissa peruskouluikäisten lasten "yksinäiset" ja pitkät iltapäivät. Maailma on näet muuttunut aivan toisenlaiseksi, mitä se oli kun itse 1970- ja 1980-luvuilla olin peruskoululainen. Tämän päivän uhat ja vaaratekijät ovat jotain aivan muuta, kun parikymmentä vuotta sitten, ja ovat mm. tekniikan kehityttyä jokaisen lapsen ulottuvilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti