Pakko purkaa tuntoja. Tämän päivän Länsi-Savossa oli julkaistu tekstiviestipalstalla nimimerkin suojissa kirjoitettu viesti, joka pahoitti mieleni. Tiedän toki, että tämän päivän mediassa jokainen tavallinen kunnallispoliitikkokin rinnastetaan julkisuuden henkilöksi ja että julkisuuden henkilöiden täytyy sietää arvostelua enemmän kuin muiden. Näin varmasti on syytä ollakin.
Sitä en kyllä ymmärrä, että nimettömänä voi julkisesti arvostella toisten ihmisten henkisiä ominaisuuksia.
Se, että omat tekemiseni politiikan saralla herättävät keskustelua tai tunteita, on pelkästään hyvä asia. Mielelläni otan myös julkisesti vastaan kritiikkiä teoistani, kannaotoistani tai ajtuksistani. Mutta silloin kun palaute koskee jonkun ihmisen subjektiivista mielipidettä henkisistä ominaisuuksistani, sen tulisi tapahtua avoimesti ja reilusti tyyliin "mies miehelle".
Itse olen aina kirjoittanut itse omat tekstini ja omalla nimelläni, jolloin voin myös niistä itse olla vastuussa kelle tahansa. Meillä Suomessa (myös minulla) on onneksi mielipiteen- ja sananvapaus, mutta en soisi sitä myöskään herjauksen ja solvauksen välineenä käytettävän.
Tiedän senkin, että joku ajattelee nyt että onpas "herkkähipiäinen" kun ei kestä arvostelua. Siitä ei suinkaan ole kyse. Arvosteluun olen toki saanut elämäni varrella tottua mm. opettajan työssäni ja sen pyytäminen ja vastaanottaminen on ehdoton edellytys työssä kehittymiselle. Sama pätee asiallisessa kritiikissä myös politiikan kentällä.
Sitä en hyväksy, että nimimerkin suojissa julkisesti väitetään jonkun nimeltä mainiten (tässä tapauksessa siis minun) olevan epärehellinen ja yhteistyökyvytön. Väitteitä ei tietenkään pystytä perustelemaan mitenkään. Tällaisia väitteitä olen elämäni aikana kuullut ainoastaan muutaman mikkeliläisen sosialidemokraatin suusta, joten kovin suurta itsetutkiskelun tarvetta en tästä koe.
En ole harmistunut pelkästään omasta puolestani, vaan enemmän harmittelen sitä mielipahaa, jota yli 70-vuotias isäni sai kokea. Hän on kuitenkin omalla panoksellaan aikoinaan ollut vaikuttamassa siihen, että meidän kodissa ovat lapset kiinnostuneet yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta ja pyrkineet vilpittömästi toimimaan toistenkin ihmisten asioiden edistäjinä nimenomaan sosialidemokraattisessa puolueessa. Tätä eivät jotkut toverit jaksa näemmä vieläkään sulattaa.
Olen ollut kaiken aikaa epävarma siitä, lähdenkö eduskuntavaaliehdokkaaksi seuraavissa vaaleissa. Toki ihmisten kannustus ja tuki on ollut sitä luokkaa, että olen sitä todella vakavasti harkinnut. Tämä tekstiviesti-episodi sai minut tekemään asiassa päätöksen.
Kirjoittaminen on muuten älyttömän hyvä tapa saada mieltään kevennettyä ! Päässä pyörivät asiat saa jäsenneltyä ja ne jotenkin asettuvat oikeisiin mittasuhteisiin, kun ne kirjoittaa auki. Suosittelen muillekin; nyt oma oloni on jo paljon parempi ja voin keskittyä muihin asioihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti