Synkkä päivä

Eilinen oli todella synkkä päivä. Ei pelkästään ilmansa ja pimeytensä puolesta, vaan niiden Tuusulan Jokelassa tapahtuneiden hirveyksien vuoksi. Keskiviikkona STT tiedotti kymmenillä viesteillä puhelimiin pitkin päivää tapahtumien etenemisestä Jokelassa. Tapahtuman koko kauheus selvisi vasta illansuussa, jonka jälkeen puhemies keskeytti meidän täysistunnon.

Eilen eduskunta oli apeana ja tummiin vaatteisiin pukeutuneet ihmiset täyttivät talon. Ei voitu välttyä ajattelemasta edellispäivän tapahtumia. Eduskunnan niinkuin muunkin maailman on kuitenkin jatkettava arkeaan ja pakottauduttuva keskittymään asioiden hoitoon.

Torstainen kyselytunti oli kuitenkin poikkeuksellinen. Aluksi vietimme hiljaisen hetken kunnioittaen Jokelassa surmansa saaden muistoa, jonka jälkeen eduskuntaryhmät esittivät omat tervehdyksensä omaisille. Istunto keskeytettiin puolen tunnin jälkeen. Mielestäni menettelytapa oli aivan oikea.

Oikeana en kylläkään voi pitää sitä, että klo 17 kun istuntoa jatkettiin, pääministeri antoi eduskunnalle ilmoituksen hoitajien pakottamisesta töihin työtaistelun aikana. Päivänä, jolloin kaikkien mielessä pyörii vastikään tapahtunut murhenäytelmä, antaa pääministeri ilmoituksen, jonka sisältö laittaa vastakkain ihmishengen ja työtaistelun.

Asiallisesti ottaen näinhän asia ei tetenkään ole. Mikäli hallitus todella haluaisi kiistaan vaikuttaa, ohjaisi se valtion kassasta rahaa kunnille, jotta nämä voisivat kohonneista palkkakustannuksista selvitä. Mielikuvilla ja ihmisten tunteilla ratsastaminen juuri eilisen kaltaisessa ilmapiirissä oli mielestäni erityisen julmaa. Asian käsittely jatkuu tänään.

Jokelan murhenäytelmää on nyt spekuloitu kohta kaksi vuorokautta. Toivottavasti keskustelu nuorten pahoinvoinnista ja kouluterveydenhuoltomme tilasta jatkuu asiallisena vielä pitkään, sillä syytä keskusteluun on.

Merkkejä näistä ongelmista on ollut nähtävissä pitkään. Jokainen meistä, jotka kouluissa olemme työskennelleet, tietää kuinka haasteellista ja kiireistä tämän päivän koulun pyörittäminen on. Opettajilla on entistä enemmän kaikenlaista muuta työtä, kuin sitä mihin heidät on koulutettu ja minkä he parhaiten osaisivat eli opettamista ja kasvattamista.

Liian suuret opetusryhmät estävät tehokkaasti sen, että opettaja pystyisi ottamaan oppilaat yksilöinä huomioon ja kiinnittämään heidän mahdollisiin persoonallisuuden muutoksiin tarpeeksi huomiota.

Kouluihin on perustettu oppilashuoltoryhmiä, jotka sinänsä ovat hyviä, mutta pelkät ryhmät eivät voi näitä ongelmia ratkaista. Ryhmät koostuvat yleensä rehtoreista, terveydenhuollon ammattilaisista, kuraattoreista jne. Oppilaiden kanssa kuitenkin eniten viettävät aikaansa opettajat, joille tieto näiden oppilashuoltoryhmien salaisista kokouksista ei välity. Koulun muu henkilökunta (kanslistit, vahtimestarit, keittiöhenkilökunta, siistijät) tekee päivittäin havaintoja lapsista, myös heidän näkemyksiään olisi syytä kuunnella.

Mielestäni tulisikin palata siihen vanhaan aikaan, jolloin tietosuoja tai vaitiolovelvollisuus eivät olleet esteinä lasten asioiden käsittelyyn. Liian monta kertaa vimme vuosina opettajanhuoneessa on saanut törmätä hys,hys-meininkiin, kun tiedetään, että jotakin on meneillään, mutta opettajille ei asioista "voida" kertoa. Tämä ei ole ainakaan lasten etu.

Pari viikkoa sitten vierailin Mikkelin Yhteiskoulun lukiossa, jossa kysyin sekä rehtorilta että apulaisrehtorilta, kuinka oppilashuolto on heillä järjestyksessä. Myös tässä koulussa on lähiaikoina tapahtunut surullisia oppilaskuolemia, joten asiaan on jouduttu huomiota kiinnittämään.

Tarpeeksi ei kuitenkaan osata olla huolissaan niistä hiljaisista, tunnollisista ja kunnollisista pojista, jotka liian usein jäävät huomaamatta myös meiltä opettajilta. Tyttöjen ongelmat näkyvät usein syömishäiriöinä ja ulkonäön muuttumisina, jolloin asia huomataan helpommin myös kotona.

Poikien kohdalla vanhempien voi olla vaikea tietää sitä, mikä on ns. normaalia murrosikäisen käyttäytymistä suljettuine ovineen ja vihamielisine kommentteineen ja mikä on jo poikkeuksellisen erikoista käyttäytimistä, johon tulisi osata puuttua. Pienempien opetusryhmien aikakaudella pystyi opettaja näitä havaintoja paremmin tekemään. Siis enemmän rahaa lapsiin ja nuoriin!