Meinasin aamulla tukehtua kahviini, kun luin maakuntalehtemme Länkkärin. Siellä Vartin pohtija kertasi aikaisemmin täällä blogissani kirjoittamaani hömppäosuutta viime lauantain toritilaisuudestani, jossa siis tapasin yli kolmesataa ihmistä ja joiden kanssa puhuttiin etupäässä asiaa. Kevennysosuus blogissani koski linnan juhlia ja mieskuvioitani (joita ei siis ole).
Hyvä puoli asiassa tietenkin on se, että Vartin pohtijakin on blogini lukijoita. Harmistukseni johtui siitä, että olen viimeisen kahden viikon ajan lähettänyt lehteen tiedotteita koskien niin Itä-Suomen AVI:n henkilöstön lomautusuhkaa, kuin harmaata taloutta tai lähisuhdeväkivaltaa. Yhtään näistä tai muistakaan ensi vuoden budjettia koskevista tiedotteistani ei ole lehteen mahtunut.
Minua kokeneempi politiikko lohdutti surkeaa mieltäni, että pääasia kun on kuva ja sen alla nimi oikein. Ja se, että sentään puhutaan. En ihan vielä tänään jaksa olla asiasta ihan samaa mieltä:(
lauantaina, joulukuuta 18, 2010
Kepun rules
Viikolla saimme kuulla, että Kokoomuksen ajama peruskoulun hajottamisoperaatio on pysäytetty. Hallituskumppani Keskusta ei suostunut jatkamaan tuntijakopeliä ja sai tällä kertaa siis erävoiton.
Suomalaisten lasten kannalta pelin viheltäminen poikki oli viksu teko. Peruskoulumme ei ansaitse saati tarvitse esityksen kaltaista mylläämistä, varsinkaan kun sillä ei olisi saatu toteutettua sitä kaikkien kaipaamaa taito-ja taideaineiden lisäystä. Lopputulos olisi niitä jopa vähentänyt.
Hyvä puoli tässä koko vuoden jatkuneessa polemiikissa oli se, että nyt ainakin perusopetuksesta on puhuttu. Sen tärkeys ja kansalaisten arvostus ei ole jäänyt keneltäkään huomaamatta. Ministeri Virkkunen sai nyt asialle ansaitseman lopun, sellaisen jonka tiedetään kansankielellä aina ahneille ennen pitkää tulevan.
Peruskouluissa tarvitaan työrauhaa jo pelkästään päätetyn erityisopetuksen uudistamisen myötä. Luokkakoot ovat edelleenkin liian suuria ja kouluviihtyisyys liian pientä. Uudistukset tulee tehdä yksi kerrallaan ja harkitusti.
Olisi ollut suotavaa, että kepulaiset olisivat olleet yhtä topakkoina yliopistolain uudistamisen kanssa. Puheissa kyllä sen seurauksia epäiltiin, mutta silloin ei kantti riittänyt hankkeen pysäyttämiseen. Tulokset ovat nyt nähtävissä esim. maaseutuyliopistojen ja humanististen aineiden kohdalla. Vihreät ovat puolestaan tyypilliseen tapaansa julistaneet katuvansa koko yliopistolakia, ihan kuin sillä saisi tehdyn tekemättömäksi ja pestyä itsensä puhtaaksi jupakasta.
Suomalaisten lasten kannalta pelin viheltäminen poikki oli viksu teko. Peruskoulumme ei ansaitse saati tarvitse esityksen kaltaista mylläämistä, varsinkaan kun sillä ei olisi saatu toteutettua sitä kaikkien kaipaamaa taito-ja taideaineiden lisäystä. Lopputulos olisi niitä jopa vähentänyt.
Hyvä puoli tässä koko vuoden jatkuneessa polemiikissa oli se, että nyt ainakin perusopetuksesta on puhuttu. Sen tärkeys ja kansalaisten arvostus ei ole jäänyt keneltäkään huomaamatta. Ministeri Virkkunen sai nyt asialle ansaitseman lopun, sellaisen jonka tiedetään kansankielellä aina ahneille ennen pitkää tulevan.
Peruskouluissa tarvitaan työrauhaa jo pelkästään päätetyn erityisopetuksen uudistamisen myötä. Luokkakoot ovat edelleenkin liian suuria ja kouluviihtyisyys liian pientä. Uudistukset tulee tehdä yksi kerrallaan ja harkitusti.
Olisi ollut suotavaa, että kepulaiset olisivat olleet yhtä topakkoina yliopistolain uudistamisen kanssa. Puheissa kyllä sen seurauksia epäiltiin, mutta silloin ei kantti riittänyt hankkeen pysäyttämiseen. Tulokset ovat nyt nähtävissä esim. maaseutuyliopistojen ja humanististen aineiden kohdalla. Vihreät ovat puolestaan tyypilliseen tapaansa julistaneet katuvansa koko yliopistolakia, ihan kuin sillä saisi tehdyn tekemättömäksi ja pestyä itsensä puhtaaksi jupakasta.
perjantaina, joulukuuta 17, 2010
Budjettiäänestyksiä
Eduskunnan syksy alkaa olla lopuillaan. Koko viikon kestäneet budjettikeskustelut jatkuvat tänään vielä tovin ja sitten tehdään viimeiset äänestykset ensi vuoden tulo-ja menoarviosta. Meillä demareilla oli rakennettuna maltillinen ja järkevä vaihtoehtobudjetti, jonka mukaan olemme tehneet toisenlaisia esityksiä hallituksen budjettiin. Turhaan.
Hallituspuolueiden kansanedustajien voimin on ensi vuoden budjetti silausta vaille valmis hyväksyttäväksi piiruakaan muuttamatta. Poliittinen järjestelmämme toimii niin, että vuorollaan puolueet saavat nauttia sekä hallitusvastuusta että tästä kivisestä oppositiotaipaleesta.
Oma esitykseni Savonlinnan OKL:n rahoituksen turvaamiseksi ensi vuoden osalta sai koko ryhmämme tuen,mutta maakunnan kollegat äänestivät sitä vastaan. Tiedän toki sen, kuinka tärkeää hallituspuolueille on rivien pitäminen suorina, mutta silloin kun kyse on oman maakunnan kohtalonkysymyksistä, etusijan pitäisi olla selvillä.
Tämän illan äänestysten jälkeen jäämme ns. joulutauolle ja palaamme takaisin tänne tammikuun 11. päivä. Oma kalenterini on vielä ensi viikon torstaihin asti täynnä niin maakuntahallitusta, ammattikorkeakoulua kuin kaupunginvaltuustoakin, mutta sen jälkeen jään joululomalle.
Hallituspuolueiden kansanedustajien voimin on ensi vuoden budjetti silausta vaille valmis hyväksyttäväksi piiruakaan muuttamatta. Poliittinen järjestelmämme toimii niin, että vuorollaan puolueet saavat nauttia sekä hallitusvastuusta että tästä kivisestä oppositiotaipaleesta.
Oma esitykseni Savonlinnan OKL:n rahoituksen turvaamiseksi ensi vuoden osalta sai koko ryhmämme tuen,mutta maakunnan kollegat äänestivät sitä vastaan. Tiedän toki sen, kuinka tärkeää hallituspuolueille on rivien pitäminen suorina, mutta silloin kun kyse on oman maakunnan kohtalonkysymyksistä, etusijan pitäisi olla selvillä.
Tämän illan äänestysten jälkeen jäämme ns. joulutauolle ja palaamme takaisin tänne tammikuun 11. päivä. Oma kalenterini on vielä ensi viikon torstaihin asti täynnä niin maakuntahallitusta, ammattikorkeakoulua kuin kaupunginvaltuustoakin, mutta sen jälkeen jään joululomalle.
maanantaina, joulukuuta 13, 2010
Koolla on väliä
Perusopetuksesta on puhuttu paljon. Sivistysvaliokunnassa olemme saaneet tehdä päätöksiä, jota koskettavat juuri perusopetusta. Ministeri Virkkusen ja muiden kokoomuslaisten fantasia peruskoulun romuttamiseksi pitää meidät muut pelonsekaisessa tunnelmassa vielä pitkään.
Pari vuotta sitten tein lakialoitteen opetusryhmien ylärajan kirjaamiseksi lakiin. Tätä eivät oikeistopuolueiden kansanedustajat halunneet olla tukemassa. Valiokunnankin lukuisat asiantuntijat ovat käyneet eri yhteyksissä kertomassa sitä, kuinka tärkeää tarpeeksi pienet opetusryhmät ovat oppijoille etenkin nyt, kun uusi erityisopetusta koskeva laki tulee voimaan.
Oma poikani Onni on nyt alakoulun viidennellä luokalla. Heillä oli 3-4 -luokat yhdistettyinä kaksi pienempää rymää yhdeksi yli 30 oppilaan joukoksi. Tänä syksynä luokka saatiin taas jaettua kahtia ja tulokset ovat olleet meillä näkyvissä ihan alkusyksystä lähtien. Poika itse ihmettelee, että "mistä näitä ysejä oikein koko ajan tulee?" ja äiti tietenkin on tyytyväinen lapsen oppimisedellytysten paranemisen myötä tapahtuneeseen myönteiseen kehitykseen.
Tarpeeksi pienessä ryhmässä säilyy työrauha ja opettaja pystyy paremmin tekemään työtään jokaisen oppilaan kanssa. Onnin kaltainen tavallinen vilkas poika voi nyt oikean kokoisessa ryhmässä keskittyä kuuntelemiseen ja tekemiseen sen sijaan, että olisi jatkuvasti sähläämässä jotakin muuta vain siksi, ettei ope ehdi huomata kaikkia.
Opetusryhmien pienentämisellä saadaan paljon hyvää aikaiseksi ihan taloudellisessakin mielessä, sillä pitämällä kaikki lapset kelkan kyydissä alusta alkaen saadaan myöhempien vuosien syrjäytymistä vähennettyä. Heikolla koulumenestyksellä tiedetään nimittäin olevan yhteys pudokkuuteen ja siitä helposti seuraavaan syrjäytymiseen.
Pari vuotta sitten tein lakialoitteen opetusryhmien ylärajan kirjaamiseksi lakiin. Tätä eivät oikeistopuolueiden kansanedustajat halunneet olla tukemassa. Valiokunnankin lukuisat asiantuntijat ovat käyneet eri yhteyksissä kertomassa sitä, kuinka tärkeää tarpeeksi pienet opetusryhmät ovat oppijoille etenkin nyt, kun uusi erityisopetusta koskeva laki tulee voimaan.
Oma poikani Onni on nyt alakoulun viidennellä luokalla. Heillä oli 3-4 -luokat yhdistettyinä kaksi pienempää rymää yhdeksi yli 30 oppilaan joukoksi. Tänä syksynä luokka saatiin taas jaettua kahtia ja tulokset ovat olleet meillä näkyvissä ihan alkusyksystä lähtien. Poika itse ihmettelee, että "mistä näitä ysejä oikein koko ajan tulee?" ja äiti tietenkin on tyytyväinen lapsen oppimisedellytysten paranemisen myötä tapahtuneeseen myönteiseen kehitykseen.
Tarpeeksi pienessä ryhmässä säilyy työrauha ja opettaja pystyy paremmin tekemään työtään jokaisen oppilaan kanssa. Onnin kaltainen tavallinen vilkas poika voi nyt oikean kokoisessa ryhmässä keskittyä kuuntelemiseen ja tekemiseen sen sijaan, että olisi jatkuvasti sähläämässä jotakin muuta vain siksi, ettei ope ehdi huomata kaikkia.
Opetusryhmien pienentämisellä saadaan paljon hyvää aikaiseksi ihan taloudellisessakin mielessä, sillä pitämällä kaikki lapset kelkan kyydissä alusta alkaen saadaan myöhempien vuosien syrjäytymistä vähennettyä. Heikolla koulumenestyksellä tiedetään nimittäin olevan yhteys pudokkuuteen ja siitä helposti seuraavaan syrjäytymiseen.
Glögin lomassa kuultua
Olin lauantaina jälleen Mikkelin torilla tapaamassa kansalaisia. Porukkaa kävikin glögikojullamme reilut kolmesataa ja puhetta piisasi niin työttömyydestä, eläkkeistä kuin vanhustenhuollostakin. On harhaa luulla, etteikö ihmisiä politiikka eli yhteiset asiamme kiinnostaisi. Kyllä kiinnostaa, kunhan luodaan tilaisuuksia puhua ja purnatakin edustajilleen.
Varsinaisten ajankohtaisten asioiden lisäksi ihmisiä kiinnostavat ensi kevään vaalit. Galluppeja on seurattu tarkasti ja perussuomalaisten kannatuslukuja ihmeteltiin. Jouduin jälleen totemaan monelle, että tärkeintä on saada ihmiset äänestämään muutosta nykyiselle porvarihallitukselle.
Vielä vähemmän tärkeänä asiana ihmisiä puhututti menneet Linnan juhlat. Useampi herra ihmetteli sitä, kuinka en vieläkään ole LÖYTÄNYT itselleni miestä (!?) ja rouvia harmitti se, että maakuntalehtemme Länsi-Savo oli kuvannut tiistain numeroonsa kaikki muut maakunnan edustajat, mutta ei minua:(
Välillä on mukavaa jutella ihmisten kanssa näitä kevyitäkin juttuja ja toisaalta olen tyytyväinen siitä, että he kokevat minut niin omaksensa, että voi mieskuvioistakin kysellä. Olenkin sanonut kaikille kyselijöille, että kerron kyllä sitten heti, jos on jotain kerrottavaa. Toistaiseksi näin ei ole ollut, enkä usko tilanteen ihan äkkiä muuksi muuttuvankaan.
Varsinaisten ajankohtaisten asioiden lisäksi ihmisiä kiinnostavat ensi kevään vaalit. Galluppeja on seurattu tarkasti ja perussuomalaisten kannatuslukuja ihmeteltiin. Jouduin jälleen totemaan monelle, että tärkeintä on saada ihmiset äänestämään muutosta nykyiselle porvarihallitukselle.
Vielä vähemmän tärkeänä asiana ihmisiä puhututti menneet Linnan juhlat. Useampi herra ihmetteli sitä, kuinka en vieläkään ole LÖYTÄNYT itselleni miestä (!?) ja rouvia harmitti se, että maakuntalehtemme Länsi-Savo oli kuvannut tiistain numeroonsa kaikki muut maakunnan edustajat, mutta ei minua:(
Välillä on mukavaa jutella ihmisten kanssa näitä kevyitäkin juttuja ja toisaalta olen tyytyväinen siitä, että he kokevat minut niin omaksensa, että voi mieskuvioistakin kysellä. Olenkin sanonut kaikille kyselijöille, että kerron kyllä sitten heti, jos on jotain kerrottavaa. Toistaiseksi näin ei ole ollut, enkä usko tilanteen ihan äkkiä muuksi muuttuvankaan.
Totuus paljastuu
Porvarihallitus on ollut vallassa nyt tähän lähtöön reilut kolme vuotta. Totuus alkaa kansalaisillekin pikkuhiljaa paljastua, vaikka viime kesästä lähtien hallitus on yrittänyt olla tekemättä mitään ja on päättänyt siirtää kaikki vaikeat asiat seuraavalle hallitukselle.
Vireillä olevat, SATA-komiteassa vuosia muhineet asiat, ovat kuitenkin yksi kerrallaan tulleet eduskunnan käsittelyyn. Viimeisimpänä saimme käsitellä nykyhallituksen arvomaailmaa hyvin kuvaavaa esitystä toimeentulotuen pienentämistä alle 25-vuotiailta.
Lakiesitys sai äimistyneen vastaanoton niin valiokunnassa kuin salissakin. Esityksen sisältöhän oli siis yksinkertaistettuna se, että mikäli alle 25 -vuotias keskeyttää koulutuksen tai lopettaa työharjoittelun tms. voidaan häneltä pienentää toimeentulotukea ikäänkuin rangaistukseksi keskeyttämisestä.
Sosialidemokraatit jättivät esitykseen jo valiokunnassa eriävän mielipiteensä ja samoin täysistunnossa äänestimme sitä vastaan. Ei ole oikein eikä järkevää, että sellainen nuori, joka muutoinkin on elämänsä kanssa vaikeassa tilanteessa saa vielä lisäriesana kamppailun eloonjäämisen kanssa, kun muutoinkin pientä toimeentulotukea voidaan entisestään pienentää.
Olen aivan varma, että jokainen nuori haluaa saada itselleen ammatin ja pystyä käymään töissä. Kaikista ei vaan siihen ihan joka hetki ole ja erilaisia turvaverkkoja ja tukitoimia täytyy silloin pystyä hyödyntämään. Ahdistamalla muutoinkin ahtaalla oleva ihminen nurkkaan, on lopullinen syrjäytyminen askeleen lähempänä. Ja se se vasta kallista meille kaikille on.
Esitys ja hallituspuolueiden kansanedustajien tuki sille kertovat karun tosiasian siitä, kuinka kaukana nämä ihmiset ovat arjen ongelmien kanssa painiskelevasta nuorisosta. Heistä kyllä mielellään puhutaan ja ollaan olevinaan nuorten asioiden asiantuntijoita etenkin, jos omat lapset ovat juuri samaa ikäluokkaa. Harmikseni joudun toteamaan, että näköalattomuus ja välinpitämättömyys vaivaa kovin montaa porvarikollegaa.
Silloin jos omat ja kaikki tuttavapiirin lapset ovat onnistuneet elämään vanhempiensa tukemina tasapainoisen ja taloudellisesti turvatun lapsuuden, voi olla vaikeaa käsittää niiden perheiden ongelmia, joissa nyt kaksikymppiset lapset ovat edellisen laman kärsijöitä. Miksi heille ei vieläkään suotaisi sitä ymmärrystä ja tukea, mitä järjestelmämme on kehittänyt? Miksi heitä rangaistaan kepillä sen sijaan, että annettaisiin porkkanoita elämän eväiksi?
Vireillä olevat, SATA-komiteassa vuosia muhineet asiat, ovat kuitenkin yksi kerrallaan tulleet eduskunnan käsittelyyn. Viimeisimpänä saimme käsitellä nykyhallituksen arvomaailmaa hyvin kuvaavaa esitystä toimeentulotuen pienentämistä alle 25-vuotiailta.
Lakiesitys sai äimistyneen vastaanoton niin valiokunnassa kuin salissakin. Esityksen sisältöhän oli siis yksinkertaistettuna se, että mikäli alle 25 -vuotias keskeyttää koulutuksen tai lopettaa työharjoittelun tms. voidaan häneltä pienentää toimeentulotukea ikäänkuin rangaistukseksi keskeyttämisestä.
Sosialidemokraatit jättivät esitykseen jo valiokunnassa eriävän mielipiteensä ja samoin täysistunnossa äänestimme sitä vastaan. Ei ole oikein eikä järkevää, että sellainen nuori, joka muutoinkin on elämänsä kanssa vaikeassa tilanteessa saa vielä lisäriesana kamppailun eloonjäämisen kanssa, kun muutoinkin pientä toimeentulotukea voidaan entisestään pienentää.
Olen aivan varma, että jokainen nuori haluaa saada itselleen ammatin ja pystyä käymään töissä. Kaikista ei vaan siihen ihan joka hetki ole ja erilaisia turvaverkkoja ja tukitoimia täytyy silloin pystyä hyödyntämään. Ahdistamalla muutoinkin ahtaalla oleva ihminen nurkkaan, on lopullinen syrjäytyminen askeleen lähempänä. Ja se se vasta kallista meille kaikille on.
Esitys ja hallituspuolueiden kansanedustajien tuki sille kertovat karun tosiasian siitä, kuinka kaukana nämä ihmiset ovat arjen ongelmien kanssa painiskelevasta nuorisosta. Heistä kyllä mielellään puhutaan ja ollaan olevinaan nuorten asioiden asiantuntijoita etenkin, jos omat lapset ovat juuri samaa ikäluokkaa. Harmikseni joudun toteamaan, että näköalattomuus ja välinpitämättömyys vaivaa kovin montaa porvarikollegaa.
Silloin jos omat ja kaikki tuttavapiirin lapset ovat onnistuneet elämään vanhempiensa tukemina tasapainoisen ja taloudellisesti turvatun lapsuuden, voi olla vaikeaa käsittää niiden perheiden ongelmia, joissa nyt kaksikymppiset lapset ovat edellisen laman kärsijöitä. Miksi heille ei vieläkään suotaisi sitä ymmärrystä ja tukea, mitä järjestelmämme on kehittänyt? Miksi heitä rangaistaan kepillä sen sijaan, että annettaisiin porkkanoita elämän eväiksi?
tiistaina, joulukuuta 07, 2010
Energiaa
Olen yrittänyt pysyä kaukana maakuntaamme ja kaupunkiamme koskevasta suunnitelmasta kahden energiayhtiön muuttamisesta yhdeksi suureksi. Asiaa on vatvottu jo muutaman vuoden ajan ja luulin sen jo saaneen päätöksensä, kun Mikkelin kaupungin kaupunginhallituksen nimittämä kolmen hengen tiimi antoi joku aika sitten julki lausuman, jolla asia tällä erää haudattaisiin ja siihen palattaisiin joskus tuonnempana, mikäli tarvetta ilmenee.
Se syy, miksi en ole halunnut asiaan puuttua on yksinkertainen. En ole ollut prosessissa millään lailla osallisena enkä siis ole joutunut siitä mielipidettä muodostamaan. Kysyttäessä olen vastannut, että tulevaisuudessa Etelä-Savossa tulee olemaan yksi maakunnallinen energiayhtiö, mutta sen aika ei liene ole nyt.
Prosessia on viety eteenpäin erikseen sovittujen henkilöiden johdolla. Ensin neuvottelijoina olivat molempien yhtiöiden hallitusten edusmiehet ja sittemmin ESE:n omistajaa eli Mikkelin kaupunkia edustavat kaupunginhallituksen edustajat. Kaupunginhallitus on ohjeistanut heidät toimimaan ja mielestäni he ovat toimineet juuri saamiensa aikataulutuksen ja ohjeistuksen mukaan.
Nyttemmin on kuitenkin käynyt ilmi, että yksittäisillä kaupunginvaltuutetuilla on herännyt halua osallistua asian käsittelyyn. Muodollisesti tätä mahdollisuutta valtuutetuilla (kuten ei siis minullakaan) ei ole ollut, koska mitään päätettävää ei ole ollut. Kolmen hengen neuvotteluryhmän lausuman jälkeenkään valtuustolla ei ole mitään päätettävää.
Valtuustolla on kuitenkin mahdollisuus osallistua asiaan keskustelun muodossa, mikä ymmärtääkseni tapahtuukin ensi valtuuston kokouksessa 20.12. jolloin kaupunginvaltuustolle kerrotaan, mistä asiassa kokonaisuudessaan on ollut kysymys ja mikä on tämänhetkinen tilanne. Harhaanjohtavien lehtikirjoitusten varassa ei tarvitse sen jälkeen enää kenenkään olla. Valtuuston keskustelu ja mielipide tulee sitten ottaa mahdollista jatkoa varten huomioon. Kaupunginvaltuusto kuitenkin on se ylin päättävä elin.
Se syy, miksi en ole halunnut asiaan puuttua on yksinkertainen. En ole ollut prosessissa millään lailla osallisena enkä siis ole joutunut siitä mielipidettä muodostamaan. Kysyttäessä olen vastannut, että tulevaisuudessa Etelä-Savossa tulee olemaan yksi maakunnallinen energiayhtiö, mutta sen aika ei liene ole nyt.
Prosessia on viety eteenpäin erikseen sovittujen henkilöiden johdolla. Ensin neuvottelijoina olivat molempien yhtiöiden hallitusten edusmiehet ja sittemmin ESE:n omistajaa eli Mikkelin kaupunkia edustavat kaupunginhallituksen edustajat. Kaupunginhallitus on ohjeistanut heidät toimimaan ja mielestäni he ovat toimineet juuri saamiensa aikataulutuksen ja ohjeistuksen mukaan.
Nyttemmin on kuitenkin käynyt ilmi, että yksittäisillä kaupunginvaltuutetuilla on herännyt halua osallistua asian käsittelyyn. Muodollisesti tätä mahdollisuutta valtuutetuilla (kuten ei siis minullakaan) ei ole ollut, koska mitään päätettävää ei ole ollut. Kolmen hengen neuvotteluryhmän lausuman jälkeenkään valtuustolla ei ole mitään päätettävää.
Valtuustolla on kuitenkin mahdollisuus osallistua asiaan keskustelun muodossa, mikä ymmärtääkseni tapahtuukin ensi valtuuston kokouksessa 20.12. jolloin kaupunginvaltuustolle kerrotaan, mistä asiassa kokonaisuudessaan on ollut kysymys ja mikä on tämänhetkinen tilanne. Harhaanjohtavien lehtikirjoitusten varassa ei tarvitse sen jälkeen enää kenenkään olla. Valtuuston keskustelu ja mielipide tulee sitten ottaa mahdollista jatkoa varten huomioon. Kaupunginvaltuusto kuitenkin on se ylin päättävä elin.
sunnuntai, joulukuuta 05, 2010
Linnaan
Huomenna on taas aikainen herätys. Operaatio Linnan juhlat alkavat meillä maalaiskansanedustajilla varhain. Lähden nyssäköideni kanssa ajamaan Helsinkiin aamupäivällä ehtiäkseni työhuoneen kautta kampaajalle klo 15. Tapaamme kollegojen kanssa n 16.30 ja linnaan menemme 19.30 maissa.
Monestakin syystä päädyin laittamaan päälleni vanhan mustan puvun ja se on ainakin tähän asti ollut helpottava ratkaisu. Kauhun ja säälinsekaisin tuntein olen näet kuunnellut joidenkin työkavereitten edesottamuksia pukujen suunnittelussa, teettämisessä ja sovittelussa ja olen ollut enemmän kuin tyytyväinen valitsemaani linjaani.
Tänä vuonna on erityisen mukava mennä juhliin, koska avustajani Kaija-Leena on myös saanut kutsun presidentin itsenäisyyspäivänvastaanotolle. Hän on nimittäin toiminut (omien sanojensa mukaan) vuosikausia sitten ministeri Tarja Halosen avustajana sosiaali-ja terveysministeriössä ja on ollut linnassa siis ennenkin. Yritämme tungoksessa löytää toisemme ja odotan vihdoin tapaavani hänen miehensäkin:)
Monestakin syystä päädyin laittamaan päälleni vanhan mustan puvun ja se on ainakin tähän asti ollut helpottava ratkaisu. Kauhun ja säälinsekaisin tuntein olen näet kuunnellut joidenkin työkavereitten edesottamuksia pukujen suunnittelussa, teettämisessä ja sovittelussa ja olen ollut enemmän kuin tyytyväinen valitsemaani linjaani.
Tänä vuonna on erityisen mukava mennä juhliin, koska avustajani Kaija-Leena on myös saanut kutsun presidentin itsenäisyyspäivänvastaanotolle. Hän on nimittäin toiminut (omien sanojensa mukaan) vuosikausia sitten ministeri Tarja Halosen avustajana sosiaali-ja terveysministeriössä ja on ollut linnassa siis ennenkin. Yritämme tungoksessa löytää toisemme ja odotan vihdoin tapaavani hänen miehensäkin:)
Kielipuolet keskustelussa
Männä viikolla oli tv:ssä muutaman tunnin mittainen keskustelu ruotsinkielestä teemalla "Pakkoruotsi". Katsoin keskustelun ja en voi sanoa olleeni tyytyväinen sen tasoon millään mittarilla mitattuna.
Jankkaava keskustelu ja aidanseipäistä puhuminen veivät pohjan varsinaiselta aiheelta. Olisin halunnut kuulla perusteltuja mielipiteitä esim. kieltenopetuksen varhentamisesta ja lasten mahdollisuuksista/tarpeista opiskella useampia kieliä.
Itse olen sitä mieltä, että me suomalaiset osaamme liian vähän ja liian heikosti muita kieliä. Kaikki lisä olisi meille tarpeen ja siksi kielivalikoimaa tulisi pystyä laajentamaan. Mitä nuorempi lapsi, sitä helpommin hän vieraita kieliä oppii ja siitä syystä kannatan esitystä B2 kielen aloittamisesta jo alakoulussa.
Ajatus siitä, että itäsuomalaiset lapset opiskelisivat enemmän venäjää on kannatettava. En kuitenkaan halua, että joudumme tekemään sen ruotsin kielen kustannuksella. Sen kolme vuotta, minkä peruskoulussa nykyisin "joutuu" lukemaan ruotsia, voitaisiin mainiosti tiivistää lyhyempään ja varhaisempaan aikaan lopputuloksen kärsimättä. Myös itäsuomalaisilla lapsilla tulee olla mahdollisuus oppia ruotsia ihan samalla tavalla kuin serkkunsa länsirannikolla oppivat suomea.
Jankkaava keskustelu ja aidanseipäistä puhuminen veivät pohjan varsinaiselta aiheelta. Olisin halunnut kuulla perusteltuja mielipiteitä esim. kieltenopetuksen varhentamisesta ja lasten mahdollisuuksista/tarpeista opiskella useampia kieliä.
Itse olen sitä mieltä, että me suomalaiset osaamme liian vähän ja liian heikosti muita kieliä. Kaikki lisä olisi meille tarpeen ja siksi kielivalikoimaa tulisi pystyä laajentamaan. Mitä nuorempi lapsi, sitä helpommin hän vieraita kieliä oppii ja siitä syystä kannatan esitystä B2 kielen aloittamisesta jo alakoulussa.
Ajatus siitä, että itäsuomalaiset lapset opiskelisivat enemmän venäjää on kannatettava. En kuitenkaan halua, että joudumme tekemään sen ruotsin kielen kustannuksella. Sen kolme vuotta, minkä peruskoulussa nykyisin "joutuu" lukemaan ruotsia, voitaisiin mainiosti tiivistää lyhyempään ja varhaisempaan aikaan lopputuloksen kärsimättä. Myös itäsuomalaisilla lapsilla tulee olla mahdollisuus oppia ruotsia ihan samalla tavalla kuin serkkunsa länsirannikolla oppivat suomea.
keskiviikkona, joulukuuta 01, 2010
Rantsalmella
Kävin visiitillä Rantasalmen Työväenyhdistyksen syyskokouksessa viime pyhänä. Lämmin tunnelma omalla talolla oli jälleen mukavaa kokea. Rantasalmen aktiivit ovat erityisen mukavaa sakkia ja heidän kanssaan olisin mieluusti laittanut asioita järjestykseen pidempäänkin, mutta oman työväenyhdistykseni syyskokous oli vielä samana iltana ja sinne oli siis kiiruhdettava.
Puhuimme Rantasalmellakin siitä ns. metsästyslaista ja he näkivät asian hyvin pitkälti samalla tavalla kuin minä. Niitä ihmisiä, jotka ovat käytännössä näiden asioiden kanssa tekemisissä, tulisi päätöksentekijöiden kaikilla tasoilla kuunnella enemmän.
Jätevesiasiasta riittää puhetta ja porinaa. Olemme nyt toista viikkoa kuulleet asiantuntijoita ympäristövaliokunnassa ja sekavuuden laajuus alkaa nyt paljastua toden teolla. Huomenna kuultavaksemme tulee ministeri Lehtomäki ja hänen uusinta näkemystään on tietysti mielenkiintoista kuulla.
Puhuimme Rantasalmellakin siitä ns. metsästyslaista ja he näkivät asian hyvin pitkälti samalla tavalla kuin minä. Niitä ihmisiä, jotka ovat käytännössä näiden asioiden kanssa tekemisissä, tulisi päätöksentekijöiden kaikilla tasoilla kuunnella enemmän.
Jätevesiasiasta riittää puhetta ja porinaa. Olemme nyt toista viikkoa kuulleet asiantuntijoita ympäristövaliokunnassa ja sekavuuden laajuus alkaa nyt paljastua toden teolla. Huomenna kuultavaksemme tulee ministeri Lehtomäki ja hänen uusinta näkemystään on tietysti mielenkiintoista kuulla.
Kilpakosintaa?
Maanantaina naapurikuntamme Puumala teki valtuustossa päätöksen siitä, että lähtevät neuvottelemaan kuntaliitoksesta Savonlinnan kanssa. Kunnanhallitus oli aikaisemmin esittänyt neuvottelujen aloittamista Mikkelin kanssa. Puumalalle on annettu mielikuva siitä, että molemmat kaupungit haluavat tehdä liitoksen.
Pieni Puumala on käsrsinyt verotulojen vähentymisestä johtuvasta tiukasta taloustilanteesta jo vuosia ja he ovat ansiokkaasti yrittäneet saada kunnan taloutta korjattua siinä kuitenkaan kovin hyvin onnistumatta. Väen vähenemiselle he eivät mahda mitään.
Usean vuoden ajan on Mikkelin ja Puumalan välisillä sopimuksilla järjestetty niin sosiaali-ja terveydenhuollon kuin opetuspuolenkin palveluita. Suurimpana kuntakeskuksena Mikkelillä on ollut vastuullinen rooli pienempiensä auttamisessa. Nyt nämä sopimukset luonnollisestikin tulevat purettaviksi, mikäli kuntaliitos Savonlinnan kanssa toteutuu.
Mikkeli on ollut tekemässä kuntaliitoksia pariin otteeseen aikaisemmin. Kaupunkimme on jo nyt maantieteellisesti laaja ja kauimmaiset asukkaat elelevät kymmenien kilometrien päässä kaupungin keskustasta. Palveluiden järjestäminen tasapuolisesti on ollut vaikeaa. Meillä oli valmius aloittaa neuvottelut naapurimme kanssa liitoksen tekemiseksi, mutta demokratia näki asian toisin.
Toivottavasti kuntalaisten edusmiehet (valtuutetut) ovat harkinneet asian huolella, sillä pelkillä kuvitellun kasvavilla saaristorahoilla ei Puumalan perukoilla asuvien ihmisten terveyspalveluita hoideta. Ministeriön tiukka kanta siitä, että yhteinen kuntaraja täytyy olla, voi vielä pelastaa puumalalaisten tulevaisuuden.
Pieni Puumala on käsrsinyt verotulojen vähentymisestä johtuvasta tiukasta taloustilanteesta jo vuosia ja he ovat ansiokkaasti yrittäneet saada kunnan taloutta korjattua siinä kuitenkaan kovin hyvin onnistumatta. Väen vähenemiselle he eivät mahda mitään.
Usean vuoden ajan on Mikkelin ja Puumalan välisillä sopimuksilla järjestetty niin sosiaali-ja terveydenhuollon kuin opetuspuolenkin palveluita. Suurimpana kuntakeskuksena Mikkelillä on ollut vastuullinen rooli pienempiensä auttamisessa. Nyt nämä sopimukset luonnollisestikin tulevat purettaviksi, mikäli kuntaliitos Savonlinnan kanssa toteutuu.
Mikkeli on ollut tekemässä kuntaliitoksia pariin otteeseen aikaisemmin. Kaupunkimme on jo nyt maantieteellisesti laaja ja kauimmaiset asukkaat elelevät kymmenien kilometrien päässä kaupungin keskustasta. Palveluiden järjestäminen tasapuolisesti on ollut vaikeaa. Meillä oli valmius aloittaa neuvottelut naapurimme kanssa liitoksen tekemiseksi, mutta demokratia näki asian toisin.
Toivottavasti kuntalaisten edusmiehet (valtuutetut) ovat harkinneet asian huolella, sillä pelkillä kuvitellun kasvavilla saaristorahoilla ei Puumalan perukoilla asuvien ihmisten terveyspalveluita hoideta. Ministeriön tiukka kanta siitä, että yhteinen kuntaraja täytyy olla, voi vielä pelastaa puumalalaisten tulevaisuuden.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)