Perusopetuksesta on puhuttu paljon. Sivistysvaliokunnassa olemme saaneet tehdä päätöksiä, jota koskettavat juuri perusopetusta. Ministeri Virkkusen ja muiden kokoomuslaisten fantasia peruskoulun romuttamiseksi pitää meidät muut pelonsekaisessa tunnelmassa vielä pitkään.
Pari vuotta sitten tein lakialoitteen opetusryhmien ylärajan kirjaamiseksi lakiin. Tätä eivät oikeistopuolueiden kansanedustajat halunneet olla tukemassa. Valiokunnankin lukuisat asiantuntijat ovat käyneet eri yhteyksissä kertomassa sitä, kuinka tärkeää tarpeeksi pienet opetusryhmät ovat oppijoille etenkin nyt, kun uusi erityisopetusta koskeva laki tulee voimaan.
Oma poikani Onni on nyt alakoulun viidennellä luokalla. Heillä oli 3-4 -luokat yhdistettyinä kaksi pienempää rymää yhdeksi yli 30 oppilaan joukoksi. Tänä syksynä luokka saatiin taas jaettua kahtia ja tulokset ovat olleet meillä näkyvissä ihan alkusyksystä lähtien. Poika itse ihmettelee, että "mistä näitä ysejä oikein koko ajan tulee?" ja äiti tietenkin on tyytyväinen lapsen oppimisedellytysten paranemisen myötä tapahtuneeseen myönteiseen kehitykseen.
Tarpeeksi pienessä ryhmässä säilyy työrauha ja opettaja pystyy paremmin tekemään työtään jokaisen oppilaan kanssa. Onnin kaltainen tavallinen vilkas poika voi nyt oikean kokoisessa ryhmässä keskittyä kuuntelemiseen ja tekemiseen sen sijaan, että olisi jatkuvasti sähläämässä jotakin muuta vain siksi, ettei ope ehdi huomata kaikkia.
Opetusryhmien pienentämisellä saadaan paljon hyvää aikaiseksi ihan taloudellisessakin mielessä, sillä pitämällä kaikki lapset kelkan kyydissä alusta alkaen saadaan myöhempien vuosien syrjäytymistä vähennettyä. Heikolla koulumenestyksellä tiedetään nimittäin olevan yhteys pudokkuuteen ja siitä helposti seuraavaan syrjäytymiseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti