Viikolla saimme kuulla, että Kokoomuksen ajama peruskoulun hajottamisoperaatio on pysäytetty. Hallituskumppani Keskusta ei suostunut jatkamaan tuntijakopeliä ja sai tällä kertaa siis erävoiton.
Suomalaisten lasten kannalta pelin viheltäminen poikki oli viksu teko. Peruskoulumme ei ansaitse saati tarvitse esityksen kaltaista mylläämistä, varsinkaan kun sillä ei olisi saatu toteutettua sitä kaikkien kaipaamaa taito-ja taideaineiden lisäystä. Lopputulos olisi niitä jopa vähentänyt.
Hyvä puoli tässä koko vuoden jatkuneessa polemiikissa oli se, että nyt ainakin perusopetuksesta on puhuttu. Sen tärkeys ja kansalaisten arvostus ei ole jäänyt keneltäkään huomaamatta. Ministeri Virkkunen sai nyt asialle ansaitseman lopun, sellaisen jonka tiedetään kansankielellä aina ahneille ennen pitkää tulevan.
Peruskouluissa tarvitaan työrauhaa jo pelkästään päätetyn erityisopetuksen uudistamisen myötä. Luokkakoot ovat edelleenkin liian suuria ja kouluviihtyisyys liian pientä. Uudistukset tulee tehdä yksi kerrallaan ja harkitusti.
Olisi ollut suotavaa, että kepulaiset olisivat olleet yhtä topakkoina yliopistolain uudistamisen kanssa. Puheissa kyllä sen seurauksia epäiltiin, mutta silloin ei kantti riittänyt hankkeen pysäyttämiseen. Tulokset ovat nyt nähtävissä esim. maaseutuyliopistojen ja humanististen aineiden kohdalla. Vihreät ovat puolestaan tyypilliseen tapaansa julistaneet katuvansa koko yliopistolakia, ihan kuin sillä saisi tehdyn tekemättömäksi ja pestyä itsensä puhtaaksi jupakasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti