Porvarihallitus on ollut vallassa nyt tähän lähtöön reilut kolme vuotta. Totuus alkaa kansalaisillekin pikkuhiljaa paljastua, vaikka viime kesästä lähtien hallitus on yrittänyt olla tekemättä mitään ja on päättänyt siirtää kaikki vaikeat asiat seuraavalle hallitukselle.
Vireillä olevat, SATA-komiteassa vuosia muhineet asiat, ovat kuitenkin yksi kerrallaan tulleet eduskunnan käsittelyyn. Viimeisimpänä saimme käsitellä nykyhallituksen arvomaailmaa hyvin kuvaavaa esitystä toimeentulotuen pienentämistä alle 25-vuotiailta.
Lakiesitys sai äimistyneen vastaanoton niin valiokunnassa kuin salissakin. Esityksen sisältöhän oli siis yksinkertaistettuna se, että mikäli alle 25 -vuotias keskeyttää koulutuksen tai lopettaa työharjoittelun tms. voidaan häneltä pienentää toimeentulotukea ikäänkuin rangaistukseksi keskeyttämisestä.
Sosialidemokraatit jättivät esitykseen jo valiokunnassa eriävän mielipiteensä ja samoin täysistunnossa äänestimme sitä vastaan. Ei ole oikein eikä järkevää, että sellainen nuori, joka muutoinkin on elämänsä kanssa vaikeassa tilanteessa saa vielä lisäriesana kamppailun eloonjäämisen kanssa, kun muutoinkin pientä toimeentulotukea voidaan entisestään pienentää.
Olen aivan varma, että jokainen nuori haluaa saada itselleen ammatin ja pystyä käymään töissä. Kaikista ei vaan siihen ihan joka hetki ole ja erilaisia turvaverkkoja ja tukitoimia täytyy silloin pystyä hyödyntämään. Ahdistamalla muutoinkin ahtaalla oleva ihminen nurkkaan, on lopullinen syrjäytyminen askeleen lähempänä. Ja se se vasta kallista meille kaikille on.
Esitys ja hallituspuolueiden kansanedustajien tuki sille kertovat karun tosiasian siitä, kuinka kaukana nämä ihmiset ovat arjen ongelmien kanssa painiskelevasta nuorisosta. Heistä kyllä mielellään puhutaan ja ollaan olevinaan nuorten asioiden asiantuntijoita etenkin, jos omat lapset ovat juuri samaa ikäluokkaa. Harmikseni joudun toteamaan, että näköalattomuus ja välinpitämättömyys vaivaa kovin montaa porvarikollegaa.
Silloin jos omat ja kaikki tuttavapiirin lapset ovat onnistuneet elämään vanhempiensa tukemina tasapainoisen ja taloudellisesti turvatun lapsuuden, voi olla vaikeaa käsittää niiden perheiden ongelmia, joissa nyt kaksikymppiset lapset ovat edellisen laman kärsijöitä. Miksi heille ei vieläkään suotaisi sitä ymmärrystä ja tukea, mitä järjestelmämme on kehittänyt? Miksi heitä rangaistaan kepillä sen sijaan, että annettaisiin porkkanoita elämän eväiksi?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti