Opiksi otettavaa?

Jouduin turvautumaan yksityisen lääkäriaseman palveluihin. Hämmästykseni oli suuri, kun kuulin yli 70-vuotiaalta äidiltäni, että ajanvarauksen voi tehdä itse netistä. Hän on tätä palvelua käyttänyt jo monesti.

Näin siis tein sunnuntaina ja sain ajan erikoislääkärille tämän viikon keskiviikolle. Helppoa, ripeää ja toimivaa. Nyt herääkin kysymys, kuinka tämä onnistuu yksityisellä puolella, mutta julkisella puolella lääkäriin pääsyn ensimmäinen este on jo ajanvaraukseen pääsemisessä.

Oma maalaisjärkeni sanoo, että ohjaamalla ajanvaraus kunnallisellakin puolella myös nettiin, saataisiin purettua puhelinvarauksessa olevia ruuhkia ja annettaisi siellä sitä kautta parempi mahdollisuus netittömille ihmisille saada vaivansa kerrottua ja aika varattua. Taas yksi selvittämisen arvoinen asia omassa kaupungissani!

Tiedotussulku

Säätytalolla on tiedotussulku. Ehkä se on työrauhan kannalta ihan tarpeenkin, mutta toisaalta; olisiko kaikkivaltias media vähän rauhallisempana, mikäli neuvottelujen etenemisestä olisi matkan varrella jotain jo kerrottukin. Mene ja tiedä.

Meidät säätytalon ulkopuolella olevat kansanedustajat on pidetty tilanteesta varsin hyvin ajan tasalla. Luotan ainakin meidän puolueen neuvotteluporukoihin ja uskon, että siellä tehdään juuri sellaisia kompromisseja, joiden takana me kaikki voimme neljän seuraavan vuoden aikana seistä.

Varsinaista pidättyväisyyttä edusti pari päivää sitten Länkkärissä haastateltu poikakaksikkokin, kun toimittaja teki juttua Urheilupuiston koulujen välisistä yleisurheilukisoista. Pojilta Onni ja Ilari kysyttiin mm. kesäsuunnitelmia. Vetelään tyyliin nämä kertoivat etteivät vielä kesälomasuunnitelmistaan tiedä mitään.

Äiti kyllä on vähän toista mieltä; pojat ovat jo kesän aloittaneet trampalla pomppien ja jätskiä syöden, joten luulen että loppukesä menee samaan tyyliin. Onnin kesään kuulunee muutaman päivän lomamatka isän kanssa ja kenties poikaporukalla (äiteineen) risteily Tukholmaan.

Todellinen riski näiden toteutumiseen on kuitenkin realisoitumassa lauantaina, kun todistus tuodaan kotiin. Epäilen, että uskonnonkokeessa Kirkastus-vuoren rinnastaminen AA-kerhoon ei kovin kummoista numeroa todkistukseenkaan tuo. Elämme jännittäviä aikoja myös muualla kuin Säätytalolla.

Yhteiskunnallinen yritys

Nyt kun hallitusta on kasattu Helsingin Säätytalolla jo toista viikkoa, on meillä ns. sivustaseuraajilla ollut mahdollisuus tehdä muuta kansanedustajan työtä kuin normaali eduskuntatyötä.

Itse piipahdin viime viikolla Mikkelin kaupunginhallituksen ja virkamiesjoukon nkanssa Oulussa tutustumassa heidän uusiin aluevaltauksiinsa liittyen palvelujen tuottamiseen ja järjestämiseen.

Oulun kaupunki on perustamassa yhteiskunnallista yritystä, jonka alle kasataan kaikki kaupunginosissa tällä hetkellä toimivat ns. Asukastuvat. Nämä tuvat ovat olleet asukkaidensa käytössä kohtaamispaikkoina ja palvelujen tarjoajina parhaimmillaan ou vuosikymmeniä ja ne ovat täydentäneet kaupungin omaa tarjontaa esim. vanhusten kotihoitopalveluissa.

Yhteiskunnallisen yrityksen ideana on osakeyhtiömuotoisesti ottaa vastatakseen tiettyjen palveluiden järjestäminen ja siten, että kaikki yritykseen tuleva raha käytetään itse toimintaan eli voittoa ei kellekään tuloksesta jaeta.

Mallia tämänkaltaisesta on haettu Iso-Britanniasta, jossa se on kehitetty eri aloille ja tosi pitkälle. Olen aivan ihastunut malliin ja Oulun visiitin jälkeen entsitä vakuuttuneempi siitä, että se tulee toimimaan Mikkelissäkin. Suunnitelmat asian eteenpäin viemiseksi ovat jo pitkällä.

Kalaämpäri

Mikkelin Setlementti ry teki uuden aluevaltauksen. Aloitimme yhteistyön ristiinalaisen toimijan kanssa tarkoituksena saada mielenterveys-ja päihdekuntoutujat tutustumaan luontoon Kalaämpäri -hankkeen muodossa.

Hankkeen ideana on, että Mikkelin Setlementin sienestys- ja kalastusporukat ovat ns. tutoreina nuorille ja mielenterveyskuntoutujille tutustuttaen heidät luonnon ihmeelliseen maailmaan.

Kalaämpäri sai rahoittajien taholta hyvän vastaanoton ja on nyt siis aloittanut toimintansa. Täällä Etelä-Savossa luonnossa toimiminen on helppoa ja mahdollisuuksia on monia.

Kolmannen sektorin toiminta on tulevaisuudessa entistä tärkeämpää, kun julkisen puolen rahat ja henkilöstö ovat vähenevä voimavara suhteessa kasvaviin asiakasvirtoihin. Toivoa sopii, että tulevassa hallitusohjelmassa myös muistetaan kansalaisjärjestöjen rooli.

Vaalipiirimuutos

Sekä radion uutisissa että meidän Demari-lehdessä kerrottiin eilen, että vaalilakia tullaan muuttamaan siten, että pienempiä vaalipiirejä yhdistettäisiin keskenään. Samaa kaavailua on ollut jo edellisen kauden aikana.

Perustuslakivaliokunnan edellinen (kok) ja tämänhetkinen (sd.) puheenjohtaja ovat antaneet lausunnon, että yhdistäminen tehtäisi Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan kesken. Etelä-Savosta ei puhuttu mitään, vaikka meillähän se pienin edustajamäärä on ja vähintäänkin yhtä korkea äänikynnys kuin Pohjois-Karjalassa.

Puolueiden piirijärjestöjen vastustaminen tässä tuskin tulee ketään pelastamaan. Siksi olisikin ymmärrettävä realiteetit ja lähdettävä pikaisesti miettimään, kenen kanssa Etelä-Savon olisi järkevintä yhdistyä eikä työnnettäisi päätä pensaaseen ja odoteltaisi jakojäännöksenä muiden päättämää kohtaloa.

Sillä nimittäin on merkitystä, mihin suuntaan haluamme omaa maakuntaamme viedä siinä vaiheessa, kun lakiin tulee tehtäväksi muutos vaalipiireistä. Maakuntalehti Länsi-Savo uutisoi asiasta myös tänään ja kertoi jutussa kysyneensä kommenttia vaalipiirin kansanedustajilta Backmanilta ja Toivakalta, mutta eivät saaneet heitä säätytalolta kiinni.

Olisi hyvä Länkkärinkin muistaa, että Etelä-Savosta on toistaiseksi vielä valittu kuusi kansanedustajaa lehden toistuvasti luuleman kahden sijasta. Vaalipiirimuutos toki voi tämänkin tilanteen nopeasti muuttaa, varsinkin jos emme itse ole aktiivisia uuden suunnan hakemisessa.

Säätytalolla

Eilen alkoivat Säätytalolla vihdoin hallitusneuvottelut. Puhetta ja vääntöä eri sektoreiden hallitusohjelmista varmasti riittää. Sosialidemoraateilla on talossa hyvä porukka; lähes puolet eduskuntaryhmästä on osaamisensa, asemansa ja maakuntansa näkemyksen kuulumisen varmistamiseksi kutsuttu paikalle.

Me muut saamme toki olla mukana valmistelussa, sillä hallitusohjelmatavoitteet on yhdessä käyty eduskuntaryhmässä läpi ja lopullisia tekstiehdotuksia lähetetään meille ao. valiokuntien jäsenille kommentoitaviksi.

Omalta osaltani olen iloinen meidän demareiden tavoitteista opetuspuolen asioissa; siellä on nyt kirjattuna kaikki ne hyvät ja järkevät asiat, joita viime kaudella voimakkaasti sivistysvaliokuntaryhmässäkin ajoimme. Nyt tarvitaan neuvottelutaitoa, että nämä saataisi myös Kokoomuksen ajatuksissa läpi. Luotan piispamme sovinnolliseen kykyyn viedä pääneuvottelijana vaatimuksemme läpi lopulliseenkin hallitusohjelmaan.

Hallitusohjelma

Hllitusneuvottelut odottavat yhä käynnistymistään. On hyvä, että sosialidemokraattien esitys Vasemmistoliiton saamisesta mukaan neuvotteluihin on otettu rakentavasti vastaan.

Tilanne, jossa nyt olemme muistuttaa kovin sitä edellisen syvän laman jälkeistä tilannetta, jolloin (sosilidemokraattien johdolla tosin) tehtiin laajapohjainen hallitus tarkoituksena saada Suomi ylös vaikeasta tilanteesta. Siinä myös onnistuttiin.

Meidän eduskuntaryhmä käsitteli eilisessä kokouksessaan omia hallitusohjelmatavoitteitamme, joiden pohjalta sitten suvotteluja ohjlemasta lähdetään käymään. Ei mikään salaisuus ole se, että meidän tavoiteissamme kirjataan voimakkaasti yliopistojen nykyisten toimipaikkojen säilyttäminen (Savonlinnan OKL). Tämän lupasi ainoana puolueen puheeenjohtajista SDP:n Jutta Urpilainen jo viime kesänä.

Hallitusohjelma on siis se, jonka perusteella sitten seuraavat neljä vuotta tullaan etenemään. Siksi on tärkeää, että siihen tulee tarkasti kirjattua kaikki ne asiat, joita kukin puolue haluaa hallitukaudellaan toteuttaa.

Puheet siitä, että ainoastaan Kokoomuksella olisi tavoitteet jo valmiina, ovat porvarilehtien propagandaa (tarkoitusta en kylläkään hoksaa)sillä ainakin SDP:llä ovat erilaiset työryhmät istuneet jo pitkin talvea ja porukat tekevät monella eri tasolla työtä hallitusohjelmatavoitteiden kirjaamiseksi. Varsinainen ohjelma on tietenkin kompromissien lopputulos, mutta muutamista asioista on SDP:nkin syytä pitää tiukasti kiinni.

Rangaistuksia

Mikkelin sosialidemokraattinen valtuustoryhmä päätti sunnuntain kokouksessaan antaa kolmasosalle ryhmänsä jäsenistä rangaistuksen. Rangaistuksen nimenä on kirjallinen huomautus. Asiasta uutisoi eilen Ylen Etelä-Savon radio ja siksi itsekin sitä nyt tässä kommentoin.

Olen yksi näistä rangaistuksen saaneista. Loput viisi ovat kaikki pitkäiaikaisia puolueen jäseniä, kokeneita kunnallispoliitikkoja ja merkittävissä luottamustehtävissä toimivia sosialidemokraatteja; kuten kaupunginhallituksen puheenjohtaja, kaupunginhallituksen toinen jäsen, teknisen lautakunnan puheenjohtaja jne.

Rangaistuksen syynä on valtuustoryhmän ryhmäpäätöksen vastainen äänestyskäyttäytyminen valtuuston kokouksessa koskien jäähallin remontoimista. Me kuusi äänestimme perustellun kaupunginhallituksen esityksen puolesta kannattaen siis kerralla tehtävää laajempaa, jäähallin nykyaikaistavaa remonttia. Muu valtuustoryhmä oli karsitun ja osittaisen remontin kannalla.

Olen ollut puolueen jäsenenä 23 vuotta ja sitä ennen mukana toiminnassa lapsesta saakka. Kaupunginvaltuustossa olen ollut nyt 11 vuotta. Kansanedustajana on menossa viides vuosi. Luulen tietäväni jotakin minäkin oman puolueeni arvoista ja tavoitteista. Yhtenä keskeisenä arvona liikkeellämme on mielipiteen - ja sananvapaus.

Nykyisessä valtuustoryhmässämme on kuitenkin vallalla kulttuuri, jossa ryhmäpäätöstä käytetään välineenä hallitsemiseen. Pakottamalla kaikki ryhmän jäsenet saman päätösesityksen taakse pyritään kahlitsemaan valtuutettujen omaa ajattelua ja mitätöimään jokaisen valtuutetun oikeutta omien arvojensa mukaiseen politiikan tekemiseen. Kompromissi on nykyisessä ryhmässämme tuntematon sana.

Olen ollut mukana tekemässä ryhmäpäätöksiä sellaisissa isoissa merkittävissä asioisssa, kuten budjetista, joissa valtuustoryhmän ryhmäpäätöksellä "helpotetaan" jokaisen valtuutetun omaa tilannetta esim. lautakuntatasolla tavoitteena saada rakennettua budjetti kokonaisuutena. Silloin yhteisellä sitoutumisella on positiivinen lataus. Käyttämällä ryhmäpäätöstä negatiivisesti, ihmisiä pakottaen, tehdään hallaa koko toimintakulttuurille, mikä kuitenkin perustuu joukkovoimaan.

Tästä olen yrittänyt omassa ryhmässäni useasti puhua, mutta vaikutus on ollut ilmeisen päinvastainen. Ryhmäpäätöksiä tehdään useasti ja joskus tuntuu siltä, että ne on jossain porukassa tehty jo ennenkuin asia on edes lähelläkään päätöksentekoa saati sitten ryhmän käsittelyssä. Silloin motiivina täytyy olla ainoastaan sairas vallankäytön himo. Jos joku keksii paremman selityksen, kertokoon sen!

Muuttopuuhissa

Viime viikolla urakoin paitsi töitä niin myös kerrassaan rasittavaa muuttoa. Neljän vuoden aikana on pieneen 20 neliön Helsingin kortteeriini kertynyt yllättävän hirvittävä määrä kaikenlaista rompetta ja sälää.

Nyt vaihdoin kämppää eduskuntatalon toiselle puolelle ja operaatio meinasi viedä mehut muuttajasta. Uusi residenssi on aivan yhtä iso, joten tavaran määrä tässä alkuvaiheessa tulee pitää maltillisena. Nyt on taas neljä vuotta aikaa sitä täyttää.

Punainen Pösöni osoittautui melkoiseksi muuttoautoksi ja nyssäköiden roudaaminen sujui sillä hyvin. Kiitokset muuttoon sekä fyysisesti että henkisesti osallistuneille. Nyt urakka on ohi ja arki taas siltä osin mallillaan.

Kiukuttelua ja mököttämistä?

SDP:n eduskuntaryhmä päätti viime perjantaina kokouksessaan, että hallitustunnustelija Kataisen suunnitelma tulevaksi hallituspohjaksi vaatii hetken pohdintaa. Tämä harkinta on käännetty mediassa kiukutteluksi ja mököttämiseksi.

Siitähän ei tietenkään ole kysymys. Olemme nimittäin nyt tilanteessa, jossa maa ajelehtii ilman hallitusta ja suuret ratkaisut niin työttömyysturvan kuin vanhustenhuollonkin osalta odottavat tekijäänsä ja tulevan hallituksen kokoonpano ei voi olla mikään ilmoitusluontoinen asia. Siksi on perusteltua sitä myös yön yli miettiä.

Ei ollut mikään yllätys, että vihreät ja kristillisdemokraatit ovat valmiita hallitukseen. Vihreiden asettamat "ehdot" ovat juuri niitä samoja, joita me olemme ennen vaalejakin omassa ohjelmassamme korostaneet. Kristillisdemokraattienkin hallituskiima sen sijaan on tuttu näky menneiltä vuosikymmeniltä.

Mikäli asia olisi omissa käsissäni, antaisin Vihreiden nyt roikkua kettingeissä ihan rauhassa esim. katajissa seuraavat neljä vuotta. En näet ole ollenkaan varma, kannattaako noin häilyväistä sakkia jälleen kerran ottaa mukaan hallitukseen ainostaan siksi, että porvaririntama siitä saisi vahvistusta. Ja toisaalta, kyllähän kansa näytti myös Vihreille ja sen harjoittamalle politiikalle vaaleissa ovea eli ei heidän paikkansa senkään vuoksi ole hallituksessa.

Eduskuntaryhmämme kokoontuu taas tänään pähkäilemään tilannetta. On ollut ilo olla mukana ryhmässä, jossa jokaisen mielipide otetaan aidosti huomioon ja keskustelu on avointa. Johtopäätökset tehdään ryhmän jäsenten mielipiteiden pohjalta kaikkia kunnioittaen eikä niitä ole etukäteen sovittu missään porukassa. Toisenlaisissakin sd-ryhmissä olen joutunut olemaan:(

Vaiheessa

Eduskunnassa on odottava mielala. Kaikki tuntuvat odottavan jotakin. Hurjinta on se, että tiedotusvälineiden mukaan nyt Kokoomus (Sasi) odottelee SDP:n ratkaisevan Euroopan rahoituskriisin.

Eduskuntaryhmämme käsittelee Portugali-pakettia tänään ja jonkinlainen kannanotto sieltä on siis maan hallitustunnustelijallekin tulossa iltapäivällä. Neuvoja ja ohjeita on meille kaikille tullut runsaasti, joten ainakaan viisaudesta ei tämän kannan muodostaminen nyt ole kiinni.

Muutoin kaikki odottavat hallituksen muodostumista ja päivittäisten rutiinien käynnistymistä tässäkin talossa. Tällä hetkellä Suomessa on luopumisentuskaa poteva toimitusministeriö, Kiviniemen ykkönen (kuten hän itse on tynkähallitustaan halunnut kutsua), mikä ei ole halukas tekemään yhtään mitään ja siksikin kaikki muut joutuvat pähkäilemään keskeneräisiä asioita.

Valiokunnat odottelevat hallituksen syntymistä, jotta pääsisimme nimeämään varsinaiset jäsenet valiokuntiin ja aloittamaan hallituksen esitysten käsittelyn. Tällä hetkellä valiokuntien jäsenyydet ja puheenjohtajuudet ovat siis vain väliaikaisia. SDP:n edustajat jatkavat niissä, missä viime kaudella oltiin ja uudet tulokkaat paikkaavat poisjääneiden jäsenyyksiä. Omat lopulliset valiokuntanikin siis selviävät vasta myöhemmin.

Impivaarassa

Tänään Mikkelissä ratkaistaan yksi elämää suuremmista kysymyksistä. Ei, kyse ei ole koulujen ryhmäkokoasia, eikä vanhustentalon rakentaminen eikä edes talousarvio ensi vuodelle. Tänään äänestetään 30 vuotta vanhan jäähallin korjaamisesta.

Episodi on saanut erikoisen impivaaralaisia piirteitä ja sen vaiheet eivät ole kunniaksi enää kovinkaan monelle hämmentäjälle. Kaupunginhallitus esittää valtuustolle, että jäähalli korjataan kerralla ja kunnolla vastaamaan nykyaikaisia tarpeita. Toisenlainen esitys on, että halli remontoidaan osittain ja kahdessa vaiheessa.

Itse olen kaupunginhallituksen perustellun esityksen kannalla syystä, että hallin korjaaminen kerralla on kaupungille edullisempaa kuin palasteltuna. Karsimalla hallista ravintola- ja aitiotiloja jätetään halli 1970-luvun tasolle sen sijaan, että saataisi Mikkelille nykyaikainen urheilukeskus, jota voisivat niin kaupunki kuin yrityksetkin paremmin omissa toimissaan käyttää.

Vastaavanlaisia hankkeita on toteutettu muuallakin Suomessa ja niistä on pelkästään myönteisiä kokemuksia. Investointi on kallis, mutta joskus ne vaan on tehtävä ja Mikkelin jäähalli on korjaustaan odottanut jo kymmeniä vuosia. Pelkästään maalaamalla ja tapetoimalla ei vanhaa kiinteistöä enää voida auttaa.

Ikäväkseni olen joutunut huomaamaan, että kateudella on tässäkin jupakassa osuutensa. Samanlaista ihmisten mustamaalaamista ja valehtelua kaupungissa harjoitettiin edellisen kerran joitakin vuosia sitten toriparkin rakentamispäätöksen kanssa. Mikäli silloin olisi annettu samoille toimijoille valta pysäyttää sekin kallis kehittämisinvestointi, olisi kaupunkimme keskusta tänä päivänä aivan toisenlaisessa asennossa kuin se on nyt. Sitäkö todella haluttiin silloinkin ? Sitä samaako halutaan jäähallin osalta nyt?

Enonkoskella

Lauantaina Etelä-Savon Sd.piiri piti kevätkokoustaan Enonkoskella. Oli mukavaa nähdä niin paikallisia kuin maakunnan muitakin demariaktiiveja. Tervetulopuheessaan Enonkosken valtuuston pj Anja Kuuramaa (sd.) huomaavaisesti kiitti minua neljän vuoden aikana sujuneesta yhteistyöstä paikallisen demariosaston kanssa.

Puheenvuoro lämmitti mieltäni eniten siksi, että olen neljän vuoden aikana yksin hoitanut koko laajan maakunnan puolueosastot ja tehnyt sen mielelläni mennen aina sinne, minne kutsu on käynyt. Maakunnassa on ainoastaan yksi yhdistys, joka ei kansanedustajaa ole kokouksiinsa kelpuuttanut ja sen puheenjohtaja käyttikin piirikokouksessa itselleen niin kovin tyypillisen kaunaisen puheenvuoron, että tuskin kutsua tulee tälläkään vaalikaudella:)

Muutoin kokouksessa puhuttiin paljon hallitusohjelmasta, hallituksen muodostamisesta sekä tietenkin Portugalista. Sovimme kollegani Jouni B:n kanssa, että eduskuntaryhmän terveiset tuo tällä kertaa hän ja minulle jäi sitten ensi syyskokouksen puheenvuoro. Mukavaa, että on työkaveri:)

Elossa!

Olen pitänyt lähes kolmen viikon tauon blogi-kirjoituksissani ja oikeastaan ihan tarkoituksella. Vaalityö vaati veronsa ja olen viettänyt aikaa paljon ystävien ja poikani kanssa ilman konetta.

Helsingissä työ on käynnistynyt, mutta varsinainen eduskuntatyö rutiineineen vielä odottaa tekijäänsä. Päiväni olen käyttänyt arkiasioiden järkkäilyyn, kuten uuden avustajan hankkimiseen sekä kortteerin vaihtoon.

Nyt nämä fasiliteetit alkavat olla kunnossa ja omat voimat palautuneet, joten voin alkaa raportoida elämänmenosta entiseen malliin. Paljon on toki mielessä ja niitä alan nyt purkaa teille aktiivisille lukijoille ihan urakalla. Moni onkin antanut tämän tauon aikana moitetta siitä, miksi en kirjoita mitään ja se on toki mukavaa kuultavaa; poissaoloni on siis huomattu:)