Jossain lehdessä muistaakseni eilen oli otsikkona yllä oleva "Blondin budjetti". Blondina en olisi asiaan kiinnittänyt mitään huomiota, mikäli kyseessä olisi ollut Kauppalehden teräviä lausuva kaunis naikkonen sivun yläreunassa, Iltalehden Iltatyttö tai joku muu vastaavalla tavalla ansioitunut kaunotar.
Hämmästyin, kun huomasin, että jutussahan käsiteltiin Suomen valtiovaraiministerin budjettiesitystä ensi vuodelle. Aihe on mitä tärkein ja vakavin. Median tehtävänä on kertoa kansalaisille pelkistetysti, mistä esityksessä on kysymys. Budjettiesityksen plussat ja miinukset ovat lehdissä jokaisen arvioitavissa ja se on hyvä. Esityksen tekijän tukanvärillä ei liene niin suurta merkitystä kansalaisillekaan.
Kirjoitin aikaisemminkin tästä ihmeellisestä asennevammasta, joka suomalaisella medialla nyt tuntuu olevan merkittävässä asemassa olevia naisia kohtaan. Vamma näköjään senkun jatkuu ja pahenee. Urpilainen tietenkin suhtautuu ymmärtävästi tähän ilmiöön, mutta se ei estä meitä muita ihmettelemästä sitä.
Vähättely, tytöttely ja mitätöinti ovat niitä keinoja, joita on menneinä vuosikymmeninä käytetty naisia vastaan milloin missäkin. Oman kokemukseni mukaan, luulin jo niistä päästyn. Itse en ole siitä joutunut koskaan kärsimään.
Olen myös eri mieltä kuin kollega ja hyvä ystäväni Tuula Peltonen (sd.), joka männä viikolla lausui lehdissä eduskunnassa olevan naisiin kohdistuvaa vähättelyä. Talon sisällä mielestäni sitä ei ole, mutta näköjään kolmas valtiomahti tätä jaksaa jatkaa, maailman muuttumisesta huolimatta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti