Eilen olin mielenkiintoisessa tilaisuudessa. Maakunnan lehdet olivat kutsuneet meidät kansanedustajat keskustelemaan hallitusohjelmaan kirjatusta, lehdistöä koskevasta, arvonlisäveroprosentin nostosta. Nykyisen nollan sijaan ehdotetaan 9 prosentin veroa.
Veronkorotuksen uhkakuvista meille kertoi Viestinnän keskusliiton Håkan Gabrielsson, jonka mukaan vero siirtyisi suoraan tilattavien lehtien hintoihin ja samantien vähentäisi levikkiä. Tämän seurannaisvaikutukset olisivat kohtalokkaat.
Oma huoleni liittyy etenkin nuorisoon ja nuoriin aikuisiin. Lehtien lukemisen esimerkki saadaan lapsuudenkodista. Mikäli kotona ei olla totuttu lukemaan sanomalehtiä, on kynnys niiden tilaamiseen aikuisena korkeampi kuin sellaisilla, joiden kodeissa lehtiä on aktiivisesti luettu.
Tämä on ongelma, joka liittyy nuorten kiinnittymiseen yhteiskuntaan sekä sitä kautta kansan kahtiajakautumiseen. Informaatiota ympäröivästä maailmasta ei voida laskea saatavan ainoastaan internetin tietotulvasta ja päättömistä keskustelupalstoista tai verkkolehdistäkään, sillä tottumus päivän lehden lukemiseen vaaditaan, ennenkuin verkkolehtiin osataan tarttua.
Gabrielssonkin muistutti meitä kaikkia siitä demokraattisen yhteiskunnan kivijalasta, jota ilman yksikään vapaa kansa ei pysty elämään, nimittäin riippumattomasta mediasta. Tästä on huonoja esimerkkejä tälläkin hetkellä esim. Libyassa ja parinkymmenen vuoden takaisessa lähinaapurissamme Virossa.
Palaverissa eduskuntaryhmämme pj, puolueemme virallinen veroviisastelija (myönteinen ilmaus) kollega Backman alusti ansiokkaasti veropolitiikasta yleensä ja kehotti samalla etsimään luovia ratkaisuja, joilla mahdollinen alv voitaisi korvata. Lupasin ryhmässä tukeni kaikille niille Jounin esittämille ehdotuksille, joilla verotuksen haittoja voitaisi minmoida. Hänen ideoimalleen suoralle lehdistötuelle en ihan heti lämmennyt, siitä tarvitsen vähän enemmän konkreettista informaatiota ja käsittelyä eduskuntaryhmässä.
Suora lehdistötuki voi olla ongelmallinenkin; kuinka tuki jaetaan? Millä perusteilla ja kenelle? Onko se oikeudenmukaista? Ja ennen kaikkea, vaarantaako se lehdistön riippumattomuuden tiedon välittäjänä? Tätä keskustelua kuitenkin voitaneen käydä, vaikka hallitusohjelmassa sitä ei mainitakaan. Tärkeintä on turvata uudenkin sukupolven yhteiskunnallinen aktiivisuus ja osallisuus ympäröivästä maailmasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti