Kuutoset kyläilee

Eilen ja tänään on meillä kuudella eteläsavolaisella kansanedustajalla yhteistä ohjelmaa. Kaksi päivää on varattu erilaisille vierailukäynneille siten, että eilen olimme Mikkelissä ja tänään Savonlinnassa.

Meillähän on aina joku meistä kuudesta ns. yhteyshenkilö. Ensimmäisen jakson oli Olli Nepponen ja nyt vuoro vaihtui Jari Lepälle. Yhteyshenkilön (avustajan) kautta hoituvat kätevästi sellaiset tapaamisjärjestelyt, jotka koskevat meitä kaikkia. Jarin jälkeen ensi kevät- kaudella on minun vuoroni.

Nepposen ohjelma rakentui eilen siten, että aloitimme aamun Maakuntaliitossa. Siellä kävimme keskustelua ajankohtaisista (budjettiasioista) asioista sekä ideoimme vähän tulevaisuuttakin. Viitostien kohtalo siirtynee lupauksena vuodelle 2009... Asiasta kuitenkin vielä väännetään eduskuntakäsittelyssä ja yhteinen aloite (jälleen kerran) on tekeillä.

Maakuntaliitosta menimme Karkialammelle, jossa joukko harmaapukuisia miehiä otti meidät ohjaukseensa. Saimme katsauksen maavoimien esikunnan toiminnasta ja tilanteesta sekä selvityksen Karkialammen alueesta sotilaiden näkökulmasta. Kaiken kaikkiaan mukava visiitti, kun ei ollut epäselvää, mitä tehdään, mihin mennään ja missäkin järjestyksessä.

Ammattikorkeakoululla saimme tilannekatsauksen koulutusrintamalla puhututtavista asioista. Valtakunnallisesti käynnissä oleva rakenteellinen mullistus on se, mikä aiheuttaa niin haasteita kuin mahdollisuuksiakin tällä sektorilla. Jollain tavalla olisi vaan pystyttävä saamaan alueellisesti järkeviä ratkaisuja aikaan yhteistyössä kaikkien koulutuksenjärjestäjien kesken.

Etelä-Savon pelastuslaitoksella pääsimme tutustumaan siihyen sektoriin, jonka olemassaoloa ja toimintaa pidämme itsestäänselvänä ja välttämättömänä. Harvemmin vaan tulemme ajatelleeksi sitä, kuinka haavoittuvainen palo- ja pelastusjärjestelmä voikaan olla.

Muutamia kummallisuuksia kävi ilmi ja näihin asioihin täytyy pystyä vaikuttamaan. Järjestelmjä perustuu ihmisten tekemään työhön ja näistä ihmisistä ja työkuntoisuudesta on pidettävä huolta. Keväällä oli eduskunnassa kiertämässä aloite palomiesten eläkeiän alentamiseksi ja nimiä siihen kertyikin varsin runsaasti.

Viimeisenä vaan ei tietenkään vähäisimpänä kohteena oli Etelä-Savon yrittäjien uudet toimitilat Mikpolissa. Yrittäjien hallitus oli koolla ja keskustelua käytiin paitsi yrittäjiä kurmoittavasta polttoaineveronkorotuksesta niin myös pienyrittäjien huonosta sosiaaliturvasta sekä ensimmäisen työntekijän palkkaamisen vaikeudesta. Vanhemmuudenkustannusten jakaminen koskettaa erityisesti naisyrittäjiä ja olisi kaikkien etu, että kustannukset jaettaisiin tasapuolisemmin.

Taisin olla paikalla ainut, jolla ei ollut omakohtaista kosketuspintaa yrittäjyyteen, mutta siitä huolimatta koen asiat tärkeinä ja pienyrittäjyys on meidän alueella tärkeä voimavara, jota täytyy pystyä pitämään hengissä.

Tänään vierailumme suuntautuu siis Savonlinnan suuntaan, jossa ohjelmamme on rakennettu vähitäänkin yhtä tehokkaaksi kuin eilinenkin päivä.

Repovesi rules!

Tahkovuoren matkailukeskittymästä oli eilen mukava laskeutua omaan maakuntaan. Osittain Etelä-Savossakin sijaitseva Repovesi oli eilen tapetilla. Valkealan kunta järjesti informaatio- ja keskustelutilaisuuden Repoveden kansallispuistoa koskevassa asiassa. Myös meidät eteläsavolaiset kansanedustajat oli paikalle kutsuttu.

Tilaisuus olikin hyvä ja olin tyytyväinen, että olin kaatosateessa paikalle kurvannut. Tilaisuuden aiheena oli se, kuinka kansallispuistoa voitaisi jatkossa kehittää nimenomaaan luontomatkailua silmälläpitäen. Mahdollisuudet ovat mittaamattomat.

On tutkittu, että ihmiset entistä enemmän haluavat niin mökki- kuin retkeilylomiltaan ohjattua ja aktiivista toimintaa. Pelkkä oleilu ei enää tämänpäivän lomalaisille riitä. Etelä-Savolla on nyt tuhannen taalan paikka profiloitua aktiivisen mökkiläisen maakuntana. Repoveden kansallispuiston "jalostaminen" ja hyödyntäminen on osattava ottaa mahdollisuutena.

Mäntyharjun ja Valkealan kunnat ovat käyneet keskusteluja siitä, kuinka kansallispuistoa saataisi kehitettyä molempien kuntien asukkaita ja mökkiläisiä hyödyntäen. Nyt keskustelu on laajennettava maakuntien liittojen tasolle. Luontomatkailu on tulevaisuutta ja sijaintinsa puolesta Repoveden puistolla markkinat ovat valtavat.

Kansallispuiston yhteyteen on nähty järkeväksi perustaa ns. Repovesikeskus. Keskuksen tarkoituksena on tarjota ihmisille niin ravitsemus-, majoitus- kuin opaspalveluita. Tämän päivän retkeilijä haluaa yhä useammin kulkea turvallisilla, hyvinopastetuilla reiteillä sekä syödä ja kenties yöpyä tasokkaissa nykyaikaisissa paikoissa.

Keskusken sijainniksi on ollut esillä monta vaihtoehtoa. Eilisessä tilaisuudessa läsnäollut Orilammen lomakeskuksen edustaja hiljensi salin kertoessaan, että perheyritys on tehnyt päätöksen myydä yritystoiminnan rakennuksineen ja tiluksineen. Repovesikeskuksen sijainti selvisi siis saman tien.

Mielestäni juuri Orilammen lomakeskuksen paikalle on syytä sijoittaa uusi, palveluja tarjoava Repovesikeskus. Jatkosuunnitelmien tekemistä varten kymenlaaksolaiset kansanedustajat tulevat syksyllä tekemään talousarvioaloitteen, johon me eteläsavolaisetkin saamme puumerkkimme laittaa. Repovedestä voi muodostua Etelä-Savon "Tahko".

Sisävesiliikennekeskus

Tämän päivän Länsi-Savossa kerrotaan, kuinka Merenkulkulaitos on valmis investoimaan sisävesiväylästöön. Asiaan liittyy myös EU-komission osittain rahoittama sisävesiliikenteen kehittämiskeskus.

Parusteluina erilliselle keskukselle ja vesiliikenteen kehittämiselle sen avulla on yksinkertaisesti se, että raskasta kuljetusta tulisi saada siirrettyä enemmän vesiteille kuormittamasta maantie- ja rataverkostoa. Järkevää siis.

Viime viikolla maakuntahallituksen kokouksessa asiasta keskusteltiin ja keskuksen sijoituspaikka jäi vielä avoimeksi. Tietenkin keskus tulisi sijoittaa mahdollisimman toimivaan paikkaan, esimerkiksi maakuntaliiton toimipisteen läheisyyteen tänne järvien keskelle. Toivottavasti tästä asiasta ei saada aikaiseksi Mikkeli-Savonlinna -välistä kiistaa, sillä keskukselle on ottajia toisissakin maakunnissa.

Tämänkin asian käsittely jatkuu maanantaina ja tiistaina Itä-Suomen maakuntahallitusten ja kansanedustajien "huippukokouksessa" Nilsiän Tahkovuorella. Tarkoituksena on keskustella Itä-Suomea yhdistävistä edunvalvonta-asioista ja samalla saada kansanedustajia evästettyä.

Jostain käsittämättömästä syystä tilaisuus on vaan ajoitettu samoille päiville, kuin hallituspuolueiden kesäkokoukset, joten evästykset kohdentuvat pääasiassa opposition kansanedustajille. No, oppositio tulee varmasti asioista hallituspuolueiden edustajille asioista kertomaan, mutta ehkä ASIOIDEN etenemisen kannalta olisi ollut järkevää saada kaikki osapuolet yhtäaikaa paikalle.

Liisan linjoilla

Kollegani Liisa Jaakonsaari avasi pelin. Pelin, jota puolueväki on kaikessa hiljaisuudessaan viime keväästä lähtien toivonut käynnistyvän. Keskustelua SDP:n tilanteesta ja tulevaisuudesta on nyt kesän käännyttyä syksyyn, ryhdyttävä käymään avoimesti.

Itseruoskintaa ja pohdiskelua vaalitappion syistä ja syntipukeista on toki käyty erilaisissa työryhmissä ja totuuskomissioissa. Mielestäni keskustelua on kuitenkin laajennettava julkisemmaksi ja avoimemmaksi ja keskityttävä miettimään puolueen tilaa muutenkin kuin pelkästään vaalitappion kautta.

Kenttää kiertäessä oli jo viime syksynä selvästi havaittavissa, että ihmiset eivät ole demareiden toimintaan, saavutuksiin ja suunnitelmiin tyytyväisiä. Vaalitilanteessa tämä näkyi sitten paitsi menetettyinä paikkoina niin myös naamojen vaihdossa eduskuntaryhmässä. Meidän ryhmään tuli poikkeuksellisen paljon uusia edustajia ottaen huomioon paikkojen vähenemisen. Joissain asioissa me läpimenneet uudet olimme onnistuneet.

Näitä meidän käyttämiä metodeja ei totuuskomissio ole katsonut tarpeelliseksi kuulla. Siinäkin mielessä olen Jaakonsaaren kanssa samoilla linjoilla, että ei ole järkevää, että samat ihmiset, jotka ovat vuosikymmeniä olleet tekemässä linjauksia, tekevät nyt selvityksiä ja raportteja siitä, missä on menty pieleen ja mitä tulisi muuttaa.

Mielestäni nyt olisi aika puoluejohdon ja koko organisaation (mukaanlukien eduskuntaryhmä) pysähtyä miettimään sitä, keitä ja mitä varten koko sosialidemokraattinen puolue on ylipäätänsä olemassa. Ainoastaan tähän perimmäiseen kysymykseen vastaamalla voimme löytää uuden innon ja motivaation toimia ihmisten hyväksi. Pelkästään hallituspuolueiden ja hallitusohjelman haukkuminen ei johda mihinkään. Asioiden vastustaminen ilman, että tarjotaan toisenlaista vaihtoehtoa, ei ole tätä päivää.

Ensi kesänä puoluekokous valitsee johdon. Tätä tilaisuutta varten on nyt saatava aikaan tilanne, jossa meillä on mahdollisuus aidosti valita puolueellemme puheenjohtajisto. Tämän hetkisellä puheenjohtajallamme on etsikkoajat. Hänellä on syksyn ja talven aikana mahdollisuus näyttää kykynsä uudistua ja koota voimat, myös kehä kolmosen ulkopuolella.

Itse pitäisin hyvänä tilanteena sitä, että talven aikana mukaan puheenjohtajataistoon lähtisi muutamia varteenotettavia nuoria naisia. Juuri meidän eduskuntaryhmässä on monta sellaista alle 40 -vuotiasta (ja vähän yli) naista, jotka puolueen kannalta tappiollisissa vaaleissa keräsivät omissa vaalipiireissään valtavat äänisaaliit. Äänestäjät uskovat demarinaisiin. Jotakin tästä pitäisi myös ymmärtää puolueen koneistonkin päätellä.

Puheenjohtajan tulee olla eduskuntaryhmän jäsen. Mielestäni hän voisi hyvin olla nainen eikä puolueen yhtenäistymisen kannalta olisi haitaksi, että hän olisi kotoisin jostain muualta kuin pääkaupunkiseudulta. Nimittäin suuri joukko sekä puolueen jäseniä että potentiaalisia tulevia jäseniä asuu alueilla, joissa olosuhteet ovat aivan erilaiset kuin pääkaupunkiseudulla. Näiden ihmisten arjessa on sosialidemokraattisella liikkeellä tänäkin päivänä tilausta.

Toivottavasti syyskuun alussa kokoontuva eduskuntaryhmä pystyy myös tästä asiasta keskustelemaan. Itse olen tätä kesän mittaan mietiskellyt ja ajatusta täällä omassa vaalipiirissä testaillutkin. Monet, monet puolueaktiivit ovat olleet kanssani ( ja siis Liisan kanssa ) samoilla linjoilla.

Lehmät laitumella

Maaseutunuoret ovat keksineet oivan tavan pitää yhteyttä maakunnan kansanedustajiin. Jo useamman vuoden ajan ovat kansanedustajat saaneet omat ns kummitilansa. Näille tiloille järjestetään vierailuita ja tilan isäntäväki on ikäänkuin yhdyslinkkinä päättäjien ja tekijöiden välillä.

Eilen olimme (Lenita Toivakka ja Jari Leppä) Juvalla ensimmäisellä tutustumisvierailulla. Päivä olikin oikein antoisa ja saimme hyvän annoksen maa- ja metsätaloustietoutta. Hyvässä hengessä keskustelu oli varmasti jatkonkin kannalta hyödyllistä. Tyhmiinkin kysymyksiin saatiin asiallisia vastauksia.

Maatilalla oli mukana myös tiedotusvälineitä. Etelä-Savon radio sekä Itä-Suomen tv-uutiset tekivätkin visiitistä hyvät jutunpätkät. Länsi-Savon tämänpäiväinen uutisointi oli myöskin mittava. Kysymykset toki esitettiin ainoastaan porukan ainoalle miehelle, mutta me naiset olimme kivasti päässeet kuviin. Toivottavasti tämä sovinismilta näyttävä uutisointi oli tahatonta...

Ilmansuojelupäivät

Lappeenrannassa on jälleen pidetty valtakunnalliset Ilmansuojelupäivät (32. kerta). Kerran vuoteen alan asiantuntijat ja eri sektoreiden ammattilaiset kokoontuvat ja käyvät ajankohtaiskeskustelua siitä, missä ollaan menossa.

Tällä kertaa mukaan oli otettu paneelikeskustelu. Osallistujina oli ympäristövaliokunnan jäseniä, kaikista suurista puolueista yksi. Minä sain kunnian edustaa sosialidemokraatteja. Keskustelu eteni hyvin ja puheenjohtajana toiminut Energiateollisuus ry:n johtaja Jukka Leskelä sai panelistit pidettyä hyvin aisoissa ja suunnitellut teemat saatiin käytyä läpi.

Keskustelun kuluessa kävi hyvin ilmi se, kuinka eri puolilta Suomea olevat kansanedustajat korostavat eri asioita myös ympäristöpolitiikan osalta. Monista asioista valiokunnan jäsenillä oli toki varsin yhtenäinenkin näkemys, mutta painopisteet voivat olla vähän erilaiset.

Esimerkiksi hallitusohjelmassa mainittu vapaa-ajanasuntojen muuttaminen ympärivuotiseen käyttöön on eteläsavolaisesta näkökulmasta katsottuna erittäin tervetullut asia. Samaa olemme me täällä korostaneet jo vuosia. Näiden asuntojen muuttaminen voidaan tietenkin tehdä myös vähemmän ympäristöä kuormittavalla tavalla. Kehittelemisen arvoinen juttu siis.

Visiittini Lappeenrantaan rajoittui tähän paneeliin. Seminaarissa olisi ollut paljon muutakin mielenkiintoista, mutta oma aikatauluni oli sen verran tiukka, että jouduin palaamaan heti takaisin Mikkeliin. ( Terkut siis Leena H:lle, olit ajatuksissani ja väljemmällä ajalla olisin käynyt moikkaamassa!)

Tulipahan jälleen kiinnitettyä huomiota Valtatie 13:a huonoon kuntoon. Rekkaliikenne tiellä on vilkasta ja mutkainen ja mäkinen tie tuntui tosi vaaralliselta ajaa. Enpä haluaisi tuota reittiä kurvailla talven liukkailla pimeyden keskellä.

Digi loo, digi lei

Olemme tottuneet pitämään VR:n toimintaa luotettavana. Viime vuosina olemme saaneet kuitenkin huomata, että yhä useammin junat ovat myöhässä tai jäävät kokonaan tulematta. Näin ei pitäisi tietenkään olla.

VR on tätä nykyä liikelaitos, jossa päätäntä - ja ohjausvaltaa pitävät etupäässä poliitikot. Operatiivisessa vastuussa ovat toki alan ammattilaiset. Jostain syystä vaan ei homma toimi. Tähän vallitsevaan tilanteeseen on nyt herännyt myös liikenneministeri Vehviläinen (kesk.), joka edellyttää VR:n selvittävän toimimattomien junayhteyksien syitä.

Syytä selvittelyyn toki onkin. Junalippujen hinnat ovat jatkuvasti nousseet, junavuoroja on vähennetty ja joissain päin jopa lakkautettu kokonaan. Olisi suotavaa, että ne vuorot, jotka ajetaan, myös kulkisivat ja nimenomaan ajoissa.

Suomea on voimakkaasti kehitetty kohti tietoyhteiskuntaa ja samalla höynäytetty meidät muun muassa digitaaliseen tv-soppaan. Hintalappua näille uudistuksille on mahdotonta kenenkään laittaa, mutta arvata sopii, että eurojen määrä ei ole vähäinen. Edes murto-osa tästä summasta olisi voitu laittaa huonon rataverkoston korjaamiseen. Ei riitä, että on panostettu hienoihin Pendolinoihin, mikäli ne eivät voi kiskoillamme kulkea, vaan perusteet radanpidossa pitää olla kunnossa.

Suomi teollistui aikoinaan nimenomaan hyvän rataverkoston avulla. Tämä yritystoiminnan kehittymisen ja ympäristönsuojelun kannalta välttämätön verkosto ja sen ajanmukaistaminen on saatava liikenneministeriönkin priorisointilistojen kärkeen. Palaaminen perusasioihin voisi olla kansalaisten kannalta järkevää.

JAA, EI, TYHJÄ, POISSA

Oikeusministeri Tuija Brax (vihr) on ilmiselvästi palannut lomilta, sillä hän on ottanut julkisesti kantaa moneen tärkeään asiaan. Itse jäin miettimään suhtautumista kansanäänestyksiin. Ministeri aikoo selvityttää, kuinka olisi mahdollista lisätä kansalaisten suoraa vaikuttamismahdollisuutta esim juuri kansanäänestysten avulla.

Tälläkin asialla on puolensa. Kansalaisten kaikenlainen aktivoiminen ja mahdollisuudet esim. netissä tehtäviin äänestyksiin (kuten viestintäministeri Linden tänä aamuna uutisissa ideoi) ovat varmasti lähitulevaisuudessa selvitettäviä asioita. Mielestäni on kuitenkin oltava varovainen siinä, mitä asioita kansanäänestyksillä halutaan mitata.

Tyypillisiä ja järkeviä kansanäänestyksiä on pidetty kuntaliitoskysymyksissä, jolloin kunnan päätöksentekijöiden tueksi ovat asukkaat voineet kertoa mielipiteensä osallistumalla JAA/EI äänestyksiin. Näitä mielipiteitä on pidetty neuvoa antavina eli ne on joko otettu huomioon tai ei.

On asioita, joissa päätöksentekoon liittyy paljon taustaselvittelyä, yksityiskohtia, kompromisseja jne, jolloin yksinkertainen puolesta tai vastaan äänestys ei ole mahdollista. Tällöin päätöksen tekevät demokraattisesti vaaleilla valitut ihmiset, jotka ovat velvollisia paitsi perehtymään päätettävään asiaan niin myös kantamaan siitä vastuun. Sitä tarkoitetaan edustuksellisella demokratialla.

Kauhea mieli

Viime päivinä olemme saaneet seurata ennenkuulumatonta murhenäytelmää. Sairaanhoitajan jäljiltä on alkanut paljastua kummallisia kuolemantapauksia. Joistakin rikoksista nyt tämä epäilty nainen on aikaisemmin tuomittukin.

Paitsi inhimillisesti katsoen nämä nyt lehdissä revitellyt tapaukset ovat surullisia, niin myös harmittavia vähän muussakin mielessä. Moniin kysymyksiin kaivataan nyt vastauksia. Kuinka on ollut mahdollista, että kukaan ei olisi hoksannut epäillä mitään ? Miten tällainen selvästi sairas ihminen on voinut huiputtaa työkavereitaan ja esimiehiään? Kuinka opiskeluvaiheessa ei tällaisesta taipumuksesta ollut mitään havaittavissa ? Olisiko merkintä rikosrekisterissä ja sen näyttäminen työnantajalle voinut estää nämä teot ?

Joitakin vuosia sitten tuli laki siitä, että lasten parissa työskentelevät joutuvat toimittamaan työtä hakiessaan rikosrekisteriotteen. Otteessa ei kuitenkaan näy kuin tietyistä rikoksista saadut tuomiot. Sairaalloinen kleptomania ei esimerkiksi kuulu niihin tietoihin, joita lasten kanssa työskenteleviltä haluttaisiin tietää. Kleptomanialla sinänsä tuskin onkaan lasten hoitoon vaikuttavuutta, mutta kyllähän se kantajastaan jotakin kertoo.

Keväällä eduskunnassa kiersi lakialoite (Tarja Tallqvist, kd), jossa esitettiin rikosrekisterin vaatimista myös vanhusten kanssa työskenteleviltä. Tämä Nokian tapaus varmastikin on omiaan vauhdittamaan lakialoitteen menestymistä. Käytäntö tulisikin laajentaa koskemaan kaikkia, jotka työkseen hoitavat/kasvattavat toisia ihmisiä. Kuulostaa kauhealta, mutta kauhea on joskus myös ihmisen mieli.

Arkeen astuminen

Tänään alkavat koulut ja samalla muu Suomi tuntuu lopettavan kesänviettonsa. Matkailupaikat sulkevat ovensa, ihmiset palaavat mökeiltänsä ja suuntaavat ajatukset töihinsä. Koulujen kesälomien paikasta on käyty keskustelua monena vuotena, varsinkin sellaisien kesien jälkeen, kun varsinaiset helteet ovat ajoittuneet vasta elokuulle.

Keskustelu ja uudelleen arviointi tästäkin asiasta on sallittava. Monenlaisia perusteluja loman ajankohdasta löytyy ja niitä täytyy voida puntaroida sekä lasten, vanhempien että opettajien näkökulmasta. Ilman muuta on selvää, että ainoastaan jatkamalla kevätlukukautta juhannukseen asti, ei kukaan tule pitkää kevätlukukautta jaksamaan. Uudenlainen koulutyön jaksottaminen siten, että väliin sijoitetaan sopivasti lomia voisi olla hyvä ratkaisu.

Elokuun myötä ovat myös kaupungin luottamushenkilöt astuneet arkeen. Kaupunginhallitus on jo kokoontunut ja pitänyt talousseminaariaan. Eilen oli koolla kaupunginvaltuusto samojen teemojen parissa. Varsinaisesti paljoakaan uutta (kaupunginjohtajaa lukuunottamatta!) ei ole ilmaantunut kesän aikana. Luvut ja madonluvut ovat tutulla tasolla.

Myönteisenä asiana pidän kuitenkin sitä, että pikkuhiljaa niin valtuutettujen kuin virkamiestenkin puheet kertovat tajunnan laajentumisesta sen suhteen, että toimiin on jokaisen ryhdyttävä ja toden teolla. On toki helppoa yleisellä tasolla asia ymmärtää, mutta sen jälkeen kun tulee yksittäisten päätösten vuoro, halutaankin asiassa tehdä poikkeus.

On kuitenkin pidettävä kirkkaana mielessä se, mitä varten kunta/kaupunki ylipäätänsä on olemassa ja mitkä ovat ne palvelut, joita kaupungin tulee asukkailleen järjestää. Ennaltaehkäisevän panostuksen merkitystä niin koulu kuin sosiaali- ja terveyspuolella ei voi kylliksi korostaa.

Säästämisen vimmassa on syytä muistaa, että paljon pitkäjänteisempää toimintaa myös taloudellisesti on se, että satsataan lapsiin ja nuoriin siinä vaiheessa, jolloin varsinaisia ongelmia ei vielä ole havaittavissa. Satsaukset ovat mahdollisia niin liikunta-, opetus-, sosiaali- kuin terveyspuolellakin. Yhtä lailla voidaan näitä panostuksia kohdentaa aikuisväestöön eri elämänkaaren vaiheissa. Malleja järkevistä tavoista toimia on kyllä saatavissa.

Myös meidän perheessä aloitetaan arki. Onni menee tänään tokaluokalle Urpolan kouluun ja on innoissaan nähdessään taas luokkakavereita. Eilen kävimme tekemässä serkkupoikien kanssa "pakollisia" koulutarvikehankintoja, joten puitteet siltä osin pitäisi olla kunnossa.

Oma työni käynnistyy myös pikkuhiljaa. Loma ei mennyt ihan niin kuin vielä juhannuksena sen kuvittelin menevän, mutta sellaistahan se elämä kai monasti on. Paljon jäi tekemättä sellaista, mitä olin kuvitellut tekeväni, mutta paljon tuli myös tehtyä. Varsinainen istuntokausi alkaa syyskuussa, mutta muita tilaisuuksia ja töitä täällä maakunnassa on yllin kyllin ennen sitä.

Budjetista poimittua

Parina viime päivänä olemme saaneet kuulla valtiovarainministerin esittelevän ylpeänä ensi vuoden talousarviotaan. Julkistamistilaisuudessa kuultiin luonnollisestikin budjetin myönteisistä asioista. Näinä hyvinä taloudellisina aikoina, on talousarvioesitykseen ollut mahdollista ja mielestäni välttämätöntäkin mahduttaa kansalaisten kannalta myönteisiä ratkaisuja.

Ennen eduskuntavaaleja ihmisiä paljon puhututtivat kysymykset eläkeläisten verotuksen epäoikeudenmukaisuudesta sekä perintöverotuksen tiukkuus. Nämä tullevat ensi vuoden budjetissa korjattua ja se on hyvä. Oma kantani näihin asioihin on ollut pitkään selvillä ja se noudattelee nyt esiteltyä ehdotusta.

Alkoholiveron korotus on myös tervetullutta. Olen useasti myös näillä sivuilla pohdiskellut päihdeongelmaa, joka tilastojenkin mukaan on täällä Etelä-Savossa muuta maata turmiollisempaa. Hinnalla pystytään minkä tahansa tuotteen kysyntää ja kulutusta hillitsemään ja alkoholin kohdalla tämä hillitseminen on enemmän kuin tarpeen.

Lista niistä asioista, joita budjetissa ei näy tai jotka olisivat saaneet jäädä näkymättä, on pidempi. Moneen kertaan kirottu päivähoidon nollamaksuluokan poistaminen on näistä ehkä inhottavin esimerkki. Yksinhuoltajille suunniteltu 10 euron korotus ei taida paljoa lämmittää sellaista huoltajaa, jonka lapsen päivähoitomaksu tulee nousemaan parilla sadalla eurolla entisen maksuttomuuden sijaan.

Viitostien perusparannuksen jääminen pois budjettikirjasta on eteläsavolaisille jo tuttu juttu. Tällä kertaa se vaan tuntuu entistä törkeämmältä, sillä ns periaatteelliset päätökset asiasta on jo edellisen hallituksen kaudella tehty.

Suunnitelmat polttoaineen veron korotuksista tulisi tehdä siten, että otettaisiin huomioon alueet, joilla joukkoliikenne ei ole kehittynyttä ja oman auton käyttö on elämisen kannalta välttämätöntä. Tässä esimerkki siitä, kuinka maan eri alueet todella ovat erilaisia eikä samoja säännöksiä voi yks yhteen soveltaa joka kulmalla. Toivon, että tämä tarkentuu sellaiseksi, että tosiasiat tulevat otetuksi huomioon.

Monta muutakin pelottavaa asiaa budjettiehdotukseen liittyy. Monessa kohdassa tehdään jokin myönteinen muutos, joka toisessa kohdassa koituu samoille ihmisille kielteiseksi. Esimerkiksi asiakasmaksujen korottaminen kohdistuu eniten juuri pienituloisiin eläkeläisiin, joiden 20 euron saama korotus kansaneläkkeeseen ei riitä terveyspalveluiden maksujen nousuun. Muitakin vastaavia tulee paljastumaan.

Naisvaltaisten alojen palkankorotuksista ei vielä eilen kuultu mitään. Uskon, että asiaa ei kovin kauaa voi pimennossa pitää. Jokin suunnitelma siitä, kuinka hallitus aikoo lupauksensa tässä tärkeässä asiassa lunastaa, on pakko pian saada muidenkin ruodittavaksi.

Muutoinkin uskon, että jahka budjetti eduskunnalle syyskuussa annetaan, sieltä löytyy paljon muutakin kommentoitavaa, niin myönteistä kuin kielteistäkin. Itse jouduin toissapäivänä kummalliseen tilanteeseen; olin juuri Harjun hautausmaalla katsastamassa hautapaikkaa, kun puhelin soi ja jouduin lehden toimittajalle selvittämään kantojani budjetista. En ihan sillä hetkellä ollut kovin täysillä orientoitunut juuri valtion ensi vuoden talousarvioon.

Tässä yhteydessä voinkin jo kiittää niistä lukuisista tekstiviesteistä ja sähköposteista, joita olen saanut edellisen blogini ("Isän tyttö") johdosta. On totta, että ihmisten myötäeläminen surussa lämmittää ja helpottaa muutoin niin kovin vaikeita hetkiä.