Viime päivinä olemme saaneet seurata ennenkuulumatonta murhenäytelmää. Sairaanhoitajan jäljiltä on alkanut paljastua kummallisia kuolemantapauksia. Joistakin rikoksista nyt tämä epäilty nainen on aikaisemmin tuomittukin.
Paitsi inhimillisesti katsoen nämä nyt lehdissä revitellyt tapaukset ovat surullisia, niin myös harmittavia vähän muussakin mielessä. Moniin kysymyksiin kaivataan nyt vastauksia. Kuinka on ollut mahdollista, että kukaan ei olisi hoksannut epäillä mitään ? Miten tällainen selvästi sairas ihminen on voinut huiputtaa työkavereitaan ja esimiehiään? Kuinka opiskeluvaiheessa ei tällaisesta taipumuksesta ollut mitään havaittavissa ? Olisiko merkintä rikosrekisterissä ja sen näyttäminen työnantajalle voinut estää nämä teot ?
Joitakin vuosia sitten tuli laki siitä, että lasten parissa työskentelevät joutuvat toimittamaan työtä hakiessaan rikosrekisteriotteen. Otteessa ei kuitenkaan näy kuin tietyistä rikoksista saadut tuomiot. Sairaalloinen kleptomania ei esimerkiksi kuulu niihin tietoihin, joita lasten kanssa työskenteleviltä haluttaisiin tietää. Kleptomanialla sinänsä tuskin onkaan lasten hoitoon vaikuttavuutta, mutta kyllähän se kantajastaan jotakin kertoo.
Keväällä eduskunnassa kiersi lakialoite (Tarja Tallqvist, kd), jossa esitettiin rikosrekisterin vaatimista myös vanhusten kanssa työskenteleviltä. Tämä Nokian tapaus varmastikin on omiaan vauhdittamaan lakialoitteen menestymistä. Käytäntö tulisikin laajentaa koskemaan kaikkia, jotka työkseen hoitavat/kasvattavat toisia ihmisiä. Kuulostaa kauhealta, mutta kauhea on joskus myös ihmisen mieli.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti