Viikon verran olen potenut kipeää koipea. Jalka ei pitänyt siitä, kun kävelin pitkin Savonlinnan mukulakivikatuja kapeissa ja korkeakorkoisissa kengissä (terkut Jampelle!). Kävely yhdistettynä päivittäiseen autoiluun, on eilisen lääkärivisiitin perusteella jalassa nyt rasitusvamma. Sinänsä pieni vaiva on tehnyt elämästä vähän hankalaa:(
Käynti Mikkelin terveyskeskuksessa tällä kertaa asiakkaana oli hyvä. Käytävät olivat tyhjillään ja hetken jo luulin, että talokin on suljettuna. Toki heinäkuun sulut vaikuttavat siihen, että asiakkaita ei tavanomaisia määriä ole ja henkilökunnan kesälomatkin hiljentävät nurkat.
Ainoastaan tunnin odottelun jälkeen pääsin lääkärin vastaanotolle ja jälleen kerran jouduin järkyttymään siitä, kuinka nuoria nykyajan lääkärit oikein ovatkaan. En halunnut kiusata nuorta poikaa kyselemällä sitä, onko hän oikeasti valmistunut jo ja onko hän näitä "pahamaineisia" keikkalääkäreitä ja mitä mieltä hän on Mikkelin terveyskeskuksen toiminnasta.
Näitä asioita kuitenkin mietin ja olin huojentunut, kun ainakin tällaisena hiljaisena heinäkuun päivänä kaikki toimi moitteettomasti ja uskon, että isompienkin vaivojen hoitaminen on mallikelpoista. Iltaisin ja etenkin viikonloppuisin päivystyksessä on ikävä kyllä Mikkelissäkin toisenlainen meno ja se varmasti koettelee myös henkilökunnan sietokykyä ja jaksamista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti