Kaupungin päätöksenteko-organisaatio on kesätauolla. Siitä huolimatta (tai juuri sen vuoksi) on monta viikkoa pinnan alla vellonut keskustelu siitä, mistä ja miten voi keskustella. Tätä aihetta on erityisen ansiokkaasti pitänyt esillä mikkeliläinen ilmaisjakelulehti Mikkelin Kaupunkilehti.
Huomenna jaettava numero kertoo siitä, kuinka teknisen lautakunnan toiminnassa on jotain outoa. Olen aivan samaa mieltä siitä, että tekla on hyvää vauhtia ajautumassa sellaiselle tielle, josta ei kenellekään seuraa hyvää. Kaikista vähiten kuntalaisille. Tältä tieltä voidaan toki vielä palata, mikäli ymmärrystä riittää.
Pitkin vuotta olemme saaneet äimistellä sitä, kuinka poliittisen päätöksenteon ja kulttuurin muutos on tullut kaupunkiimme. Joillakin kunnallisvaaliehdokkailla tämä kuului olevan oikein vaaliteemanakin. Muutos ja uudistuminen on aina paikallaan. Sitä ei kuitenkaan pidä tehdä ehdoin tahdoin eikä se voi olla toiminnan päämääränä. Tässä mielessä olen erityisen pahoillani siitä, että joillakin valtuutetuilla tuntuu nyt mopo keulivan pahasti.
Eräs valtuutettu (kesk.) on ottanut kuulemma asiakseen kirjoittaa omassa blogissaan yksityiskohtaisia kuvauksia teknisen lautakunnan kokousten kulusta. (Itse en edelleenkään muiden blogeja lue eli olen kuulopuheiden varassa). Teklan puheenjohtaja ei pitänyt blogikirjoitusta asiallisena ja antoi valtuutetulle tästä palautetta. Ko. valtuutettu oli poistanut pahoittelujen kera tekstinsä.
Kaupunkilehdessä haastateltu Kuntaliiton lakimies kertoo, että lautakuntien asiat ovat julkisia ja niistä saa lain mukaan kertoa. Aivan. Kaikki, mitä ei laissa erikseen ole kiellettyä, ei kuitenkaan välttämättä ole järkevää tehdä. Tämänhän me kaikki aikuiset ihmiset tiedämme ihan oman arkielämän kokemuksemmekin perusteella.
Politiikan eli yhteisten asioiden hoitaminen ei onnistu yksin. Varsinkin kunnallispolitiikassa tarvitsemme toisia yli puoluerajojen ja asioihin sitoutuminen edellyttää luottamusta. Paitsi toisiin luottamushenkilöihin, on meidän pystyttävä luottamaan myös valmisteleviin virkamiehiimme. Meillä kaikilla on sama päämäärä; toimia kuntalaisten parhaaksi. Keinotekoisesti rakennettu asetelma virkamiehet vastaan luottamushenkilöt on omiaan heikentämään meidän kaikkien toimintaedellytyksiä. Siihen ei Mikkelin kaupungissa ole varaa.
Luottamus menetetään vain kerran ja sen jälkeen yhteistyökumppaneiden hakeminen on aina vaan vaikempaa. En ennusta kovin pitkää ja menestyksekästä poliittista uraa sellaiselle henkilölle, jonka toimintatapa perustuu epäluuloisuuteen ja jatkuvaan asioiden hämmentämiseen, milloin minkäkin epäilyksen varjolla. Lyhyenkin uran aikana voi saada aiheutetuksi mittaamattomat vaihingot toimintakulttuurille, joita toiset joutuvat sitten korjaamaan.
Jokaisella lautakunnan jäsenellä tulee olla mahdollisuus saada sanoa mielipiteensä ääneen ja esittää kysymyksiä ilman pelkoa siitä, että hänen sanomansa lukee sanatarkasti samana iltana jonkun blogissa tai seuraavana viikkona Kaupunkilehdessä. Mistään keskustelun tai puhumisen rajoittamisesta ei ole kysymys, oikeastaan päinvastoin. Luottamuksellinen keskustelu käydään siellä, missä se kuuluukin käydä ja sen jälkeen tehdään päätökset. Asioita kommentoidaan yleisesti ja omasta näkökulmasta blogeissa tai muualla. Yksityiskohtaiset toisten lausumat eivät edesauta asioiden hoitamista eivätkä varsinkaan lisää keskinäistä luottamusta.
Valtuuston varapuheenjohtajana toisen varapuheenjohtajan Martti Lokan (kesk.) kanssa olen saanut kuulla erilaisia näkökulmia teklan toiminnasta. Lautakunta uudistui melko lailla ja on varmasti selvää, että toimintatapojen hakeminen vie aikansa. Näille toimintatapojen työstämiselle olemme Lokan kanssa luvanneet antaa tukemme ja kokemuksemme elokuussa pidettävän palaverin muodossa. Puheenjohtaja Jukka Pöntinen (sd.)on kokenut valtuutettu ja teklan jäsen edelliseltäkin kaudelta. Hän saa varauksettoman tukeni lautakunnan johdossa, riippumatta siitä olemmeko kaikista asiakysymyksistä aina samaa mieltä.
Pitkän vuodatuksen lopuksi vain totean, että kaipaan niitä aikoja, jolloin Kaupunkilehteä toimitti Paul Meinander ja lähestymistapa ei ollut perussuomalaisen populistinen, vaan asioista kerrottiin asiallisesti ilman sensaatiohakuisuutta. Mikäli tämä valittu linja jatkuu, olen valmis äänestämään seuraavankin kerran sitä vastaan, että Kaupunkilehti otetaan kaupungin viralliseksi ilmoituslehdeksi. Valtuustossa nimenomaan perussuomalaiset halusivat asian esille ottaa ja heidän näkökulmansa lehdessä on hyvin tullutkin julki. Mitähän yrityselämän ja poliitikkojen kytkentöihin erikoistuneet median edustajat tästä diagnoosista sanovat...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti