Hyviä uutisia!

Pari päivää reissussa ja tuntuu siltä kuin ei tietäisi maailman menosta mitään. Sehän kait se loman tarkoitus parhaimillaan onkin. Tallinna ja Pärnu olivat siis paikoillaan ja kolme päivää matkalla vierähti mukavasti. Kotona onneksi oli odottamassa pino lehtiä, joita olen nyt tämän päivän aikana lueskellut.

Parhaimpana uutisena on tietenkin ratkaisu kuntauudistuksesta. Mielestäni on tärkeintä, että asiassa on vihdoin päästy johonkin, vaikkakin lopputulos taitaa olla vähän vaisu. Se, että uudistuksen puitelaki oli kovan työn ja tuskan takana osoittaa tietysti sitä, että asia koetaan kaikissa puolueissa äärimmäisen tärkeänä. Nyt jäämme mielenkiinnolla odottamaan johtaako saavutettu kompromissiratkaisu joihinkin konkreettisiin tuloksiin.

Toinen miellyttävä uutinen koskee kauppaketjujen investointihankkeita Itä-Suomessa. Niin Kuopiossa kuin Mikkelissäkin ovat isot päivittäistavaraketjut julkistaneet kymmenien miljoonien eurojen investointisuunnitelmansa toteutettaviksi lähivuosien aikana. Käytännössä se tulee poikimaan myös pienempien yritysten halua säilyttää asemansa ja sitä kautta lisää myös näiden investointitarvetta. Parhaimpana puolena tässä tietenkin tulee olemaan satojen uusien palvelualan työpaikkojen syntyminen Itä-Suomeen. Ainoastaan työpaikkojen määrän lisääntymisen kautta pystymme turvaamaan elinvoimaiset asuinolosuhteet näillä leveyksillä.

Onnin kesäleiri oli sujunut hyvin. Maltoin olla soittamatta Heimariin (yhden viestin tosin Kirstille laitoin) ja tänään oli iloisen jälleennäkemisen aika. Päivät olivat leiriläisillä olleet touhua täynnä ja iltaisin oli vähän äitiäkin ikävöity...Tänään on purettu ja pesty reissuvaatteita ja huomenna suuntaamme Naisvuorelle Hulivilikarnevaaleihin!

Toverit yksimielisinä

Tämän aamun Länsi-Savossa oli kollegojeni (kaupunginvaltuutettujen) Arton ja Hannun allekirjoittama yleisönosastokirjoitus omaishoidon järjestämisestä. Oli oikein mukava huomata, että jutun kirjoittaja oli lukenut oman kirjoitukseni samasta aiheesta ja oli jopa samaa mieltä kanssani siitä, että lakia ei olla kuntatasolla pystytty toteuttamaan.

Tuntuukin tosi hyvältä se, että sekä kaupunginhallituksen puheenjohtaja (Arto) että sosiaali- ja terveyslautakunnan puheenjohtaja (Hannu) ovat asiassa aktivoituneet. Nyt varmasti saamme myös omassa kunnassamme omaishoitajien aseman korjattua!

Tänään olisi mahdollisuus olla valtuustosalissa kuulemassa selvitystä Tieliikelaitoksen ja Mikkelin kaupungin yhteistyökuvioista. Asiaa on selvitelty pitkään ja nyt on aika kuulla johtopäätöksiä. Kaupungin henkilöstössä ollaan liikelaitoksen perustamiseen suhtauduttu erittäin kriittisesti ja se on ilman muuta ymmärrettävää. Jokainen pelkää oman työpaikkansa puolesta. On kuitenkin tärkeää saada perusteltua tietoa ja vasta sitten tehdään päätökset suuntaan tai toiseen.

Itse joudun harmikseni jättämään infotilaisuuden tänään väliin; olemme Jarin kanssa lähdössä muutaman päivän retkelle kohti Tallinnaa ja Pärnua. Minusta maisemanvaihto on aina mukavaa; miehelleni tuli kyllä suru puseroon kun hänelle eilen selvisi, että suosikkijoukkueensa Italia pelaa tänään tärkeän ottelunsa. Lohdutin häntä kertomalla, että ehkäpä Virostakin löytyy joku savuinen ja hämyinen kuppila, jossa pelin voi katsoa...

Onni lähtee tänään päiväkodin järjestämälle leirille Heimariin. Leiri kestää neljä päivää ja luvassa on kaikenlaista mukavaa kavereitten kanssa. Tilanne on outo, onhan tämä ensimmäinen kerta kun poika on noin monta yötä poissa kotoa ja jossakin muualla kuin isovanhempien luona. Luulen kylläkin, että tässä tapauksessa äitiä jännittää enemmän kuin poikaa.

Paras kupru

Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Vuosikymmenen suurimmasta kunta-alaa koskevasta uudistuksesta on käytetty sen valmisteluvaiheessa montaa nimitystä. On puhuttu myönteiseen ja toiveikkaaseen sävyyn PARAS- hankkeesta ja pessimistisemmät ovat ottaneet käyttöönsä KUPRU:n. Muutaman muunkin nimen olen kuullut, mutta ne eivät ehkä ole kirjoituskelpoisia...

Yhtä kaikki, vuosi sitten keväällä alkanut tohina kuntarakenteen uudistamiseksi on päätymässä mahalaskuun. Hirvittävä määrä seminaareita pidetty, työryhmiä perustettu ja lausuntoja annettu eri kokoonpanoissa ja nyt elämme pelonsekaisissa tunnelmissa; mitähän lopulliseen puitelakiin onkaan saatu kirjattua. Tämänhetkisen tiedon valossa vaikuttaa kuitenkin siltä, että ei kovin suuriin muutoksiin tarvitse varautua.

Puitelaki piti julkistaa jo ennen juhannusta, mutta osapuolet ovat asioista vieläkin varsin erimielisen oloisia, joten voi olla, että sanonta "paljon melua tyhjästä" pitää tässäkin paikkansa. Meillä Mikkelin seudulla ollaan kuitenkin koko ajan ymmärretty se, että on turha jäädä odottelemaan hankkeen ja mietinnön valmistumista, vaan olemme koko ajan menneet suunnitelmiemme mukaan erilaisissa seudullisissa hankkeissa.

Toivoa toki sopii, että jonkinlainen kompromissi saataisiin ensi viikolla aikaiseksi ja kuntakentälle saataisi palautettua normaali työrauha ilman pelkoa siitä, mitä määräyksiä kenties ylhäältäpäin on tulossa. On kuitenkin selvää, että maamme eri osissa eletään erilaisissa olosuhteissa, jolloin samanlaista konseptia ei voi joka paikkaan viedä.

Paula, Liina, Pauliina lukee tänään kalenterissa, joten olenkin saanut vastaanottaa tekstiviestionnitteluja pitkin päivää. Ensimmäinen toki tulikin jo hyvissä ajoin maanantaina, jolloin ystäväni Ilona hoiti velvollisuuden pois päiväjärjestyksestä (terkut Illille!). Siinä mielessä on hauskaa, kun nimipäivä sattuu näin juhannuksen liepeille, niin ihmiset ovat aina hyväntuulisia ja onnitteluja satelee!

Nyt on valmistelut tehty ja huomenaamulla suuntaamme rauhalliseen juhannuksenviettoon Vatilaan. Ohjelmassa saunomista, grillaamista ja kenties tuleen tuijottelua. Häiritsevänä tekijänä ainoastaan hyttyset ja "muutamat" jalkapallopelit TV:stä.

"Tästä kesä voi alkaa..."

Tämän kesän ehdoton hittibiisi on Valvomon hyväntuulinen renkutus "Mikä kesä". Tällä hetkellä olen laulun kanssa samoissa tunnelmissa. Eilen oli nimittäin tämän kevään viimeinen kokous, joten nyt aloitan KESÄLOMAN.

Kaupunginhallituksen lista oli pitkä ja sisälsi monia isoja merkittäviä asioita. Pääsimme aloittamaan kokousta vasta puoli neljän maissa ja lopetimme puoli kahdeksan aikoihin. Aivan liian pitkä rupeama tehokkaaksi kokoukseksi siis.

Talven aikana olemme kokoontuneet pääasiassa 2-3 kertaa kuussa, joten näihin kevätkauden viimeisiin kokouksiin on tullut aivan liikaa asioita. Monet kaupunginhallitukselle tulevat asiat ovat sellaisia, että niiden esittelyyn ja käsittelyyn pitäisi varata kunnolla aikaa. Kaupunginhallituksen tärkein tehtävä on mielestäni kuitenkin suurten linjojen luominen ja pitkän tähtäimen taloussuunnittelu. Välillä tuntuu, että suuret asiat livahtavat nopeasti ohi ja pieniin lillukanvarsiin jäädään roikkumaan.

Edellisellä hallituskaudella kokoonnuimme muutamaa poikkeusta lukuunottamatta joka maanantai ja kokoukset pysyivät myös ajankäytöllisesti tehokkaina. Toivonkin, että ensi syksynä puheenjohtajisto saa sovitettua aikataulunsa sellaisiksi, että joku hallituksen puheenjohtajista (Seppälä, Hahtola, Lokka) on aina paikalla, jolloin kokouksia voitaisiin pitää tiheämmin. Asioita vaan on niin paljon, että kunnollinen käsittely vaatii aikansa.

Olen tänään kutsunut muutaman ystävättären kesäkauden aloittajaisiin pihallemme. Onkin mukavaa viettää päivä siivoillen huushollia ja valmistellen tarjoilua leideille. Menu tullee sisältämään muutamia raikkaita salaatteja ja patonkia, kuivan ja kylmän valkoviinilasillisen kera. Mikäli vanhat merkit pitävät paikkansa, puheenaiheista tuskin on pulaa; joten jos tuttavapiirimme miehillä korvia kuumottaa, syylliset löytyvät meidän pihalta...

Dynaaminen Mikkeli

Vihdoinkin alkaa kaupungissa tapahtua. Monta vuotta tehty sitkeä työ kaupungin keskustan kehittämiseksi ja sen vetovoiman kasvattamiseksi on nyt tuottanut hedelmää. Ensimmäisenä uusista suunnitelmistaan konkreettisine aikatauluineen ehti kertomaan Anttilan tavaratalo, joka ilmoitti avaavansa Mikkelissä syksyllä 2007. Muistan kuulleeni jo 1980-luvulla huhuja siitä, että Anttila on tulossa Mikkeliin, kunhan löytää sopivan (tarpeeksi hyvän) liikepaikan. Nyt tavarataloketju on arvioinut toimintaedellytykset sellaisiksi, että myymälän avaaminen Mikkelissä on järkevää.

Tämä avaus on lähtölaukaus myös muille yrittäjille. Suunnitelmat niin Sokoksen korttelissa kuin ns. viitoskorttelissakin ovat pitkällä, nyt vain on päästävä vauhdikkaasti eteenpäin. Kaupungin keskustan vetovoimatekijöitä on tutkittu ja selvitetty ja selkeiden johtopäätösten jälkeen on tiedossa, kuinka kannattaa edetä.

Tärkeimpänä ratkaistavana asiana yrittäjät ovat pitäneet keskitetyn pysäköintilaitoksen rakentamista. He näkevät liiketoiminnan kasvattamisen elinehtona sen, että pysäköintipaikkoja rakennetaan tarpeeksi ja keskitetysti niin, että paikat palvelevat kaikkia keskustan liikkeitä yhtä hyvin. Tässä on ykkösvaihtoehdoksi noussut parkkipaikkojen rakentaminen torin alle.

Se, että ns. toriparkkiyhtiö on saatu perustettua, on vahva viesti liike-elämälle. Kaupan toimintaedellytyksiä halutaan yhdessä kehittää ja luoda mahdollisimman hyvät puitteet uusien yritysten (työpaikkojen) saamiseksi keskustan kauppakortteleihin. On kuitenkin selvää, että juuri palveluala tulee tällä seudulla olemaan se toimiala, joka uusia työpaikkoja eniten tuo.

Mikkelin kaupungin tehtävänä on maanomistajana ja kaavoittajana toimia niin, että ne tahot, joilla on valmiuksia investoida kaupunkimme kehittämiseksi voivat kaupungin kanssa yhteistyössä suunnitelmansa ripeästi toteuttaa. Tämän hetkinen ilmapiiri kaupungissamme tuntuu tätä suosivan ja se on nähty myös päätöksentekoelimissämme. Niin virkamiehet kuin päättäjätkin tuntuvat olevan innostuneita siitä vauhdista ja päämäärätietoisuudesta, millä asioita nyt eteenpäin viedään. Myhäilevä Mikkeli on jäämässä historiaksi, nyt voidaan jo puhua Dynaamisesta Mikkelistä.

Haamuilua etelä-savolaiseen tyyliin

Viime päivinä on saatu tiedotusvälineissä ihmetellä haamukirjoitustapausta etelä-savolaiseen tyyliin. Kahdenkymmenen vuoden jälkeen on siis paljastunut, että kirjailija Tuula Sariolaa ei olekaan olemassa. Kirjat on vain kirjoitettu ja julkaistu hänen nimissään. Todellisen työn on tehnyt joku muu.

Olen joskus kauan sitten sateisena kesänä lukenut Mauri Sariolan kirjoja oikein urakalla. Ne ovat mukavan leppoisia tarinoita suomalaisesta elämästä kaikkine varjopuolineen. Tuula Sariolan kirjoja olen lukenut ihan hiljattain. Niissä on ollut kiehtovaa se, että rikokset (yleensä murhat) ovat sijoitettu tapahtuneiksi tuttuihin paikkoihin, pääasiassa Mäntyharjulle. Todellisia henkilöitä on myös aina ollut juonissa mukana. Mitään huippulukuelämyksiä niistä en kuitenkaan ole saanut.

Mietin eilen tätä koko kuviota ja ajattelin tietysti myös sitä, että onko tässä joku syyllistynyt oikein johonkin rikokseen. Kysäisinpä asiaa oikein tutulta juristilta. Hän oli sitä mieltä, että mitään rikollista ei ole tehty (verotusasia on eri juttu). Rouvat ovat keskenään sopineet menettelystä ja se onkin ollut kaikkien kannalta ihan kannattavaa. Ainoastaan kustantamo saattaa olla petkutuksesta närkästynyt. Toisaalta, näitä kirjoja ei olisi mikään kustantamo julkaissut tuntemattoman Ritva Sarkolan nimissä. Koko tapaus onkin kuin suoraan Mauri Sariolan romaaneista!

Työtä ja opiskelua

Mikkelin kesäpäivät on eräs kesän aloittamisen merkki. Kaupunkiin on kokoontunut jo vuodesta 1980 lähtien porukka, jotka yhdessä eri teeman ympärillä pohdiskelevat työelämään ja yhteiskuntaan yleensä liittyviä asioita. Nykyisin kesäpäivät on järjestetty siten, että paikalla on alustamassa maan eturivin edustajia työelämän eri sektoreilta ja myös yleisö on varsin kirjavaa sakkia. Ohjelma on tarpeeksi tasokas, mutta mahdollistaa tietynlaisen keveän fiiliksen kaikille.

Eilen istuin Mikaelissa kuuntelemassa, mitä teeman "Menestyksen markkinat" ympärille oli rakennettu. Päällimmäisenä jäi mieleen ensimmäisen alustajan Jyrki Sukulan ajatus ajasta ja luovuudesta. Hän oli elämässään joutunut ymmärtämään, että "ajattelulle on varattava aikaa".
Monta kertaa touhotamme ja vouhotamme arkisissa asioisssa muistamatta sitä, että pysähdykset omien ajatusten kanssa voivat olla asioiden etenemisenkin kannalta paljon hyödyllisempiä kuin sinkoilu päämäärättömästi sinne tänne. Näin kesälomien aikana on siis hyvä muistaa myös ajatella...

Muutkin eiliset alustajat olivat asiaansa vihkiytyneitä ja kaikkia heitä oli ilo kuunnella. Mikkelin kesäpäivillä on yleisömäärästäkin päätellen tilauksensa. Joudun jättämään tämän päivän annin Mikaelissa väliin, sillä olen lähdössä retkelle Hämeeseen. Mieheni Jari on muutaman viime vuoden ajan opiskellut työnsä ohessa Hämeenlinnan ammattikorkeakoulussa ja on nyt saanut insinööriopintonsa päätökseen. Todistustenjakotilaisuus on siis tänään ja olen kunnon vaimon lailla luvannut lähteä hänen avecikseen päättäjäisjuhlaan. Ainut ongelma (ainainen) on vaan siinä, mitä laittaisin päälleni...

Opiskelu perheellisenä ja työn ohessa vaatii aivan toisenlaista panostusta kuin nuorena päätoimisena opiskelijana. Toisaalta yhteiskunta vaatii jatkuvaa kouluttautumista ja opiskelua, eikä tänä päivänä tutkinnotkaan takaa työpaikkaa. Tästä puhui eilen kesäpäivilläkin mm. Kirsti Palanko-Laaka ja Seppo Riihikoski. Omat opintoni olen aina lukiosta lähtien tehnyt jonkun muun asian ohessa ja kyllä se on välillä siltä tuntunutkin. Yhden vuoden yliopistossa opiskelin niin, että en tehnyt mitään muuta, ja asuin vielä koulun ja kirjaston vieressä. Silloin muistan sanoneeni opiskelukavereilleni, että tuntuupa omituselta kun voi keskittyä vaan yhteen asiaan eikä opintojen aikatauluja tarvitse lomittaa minkään muun kanssa. Sinä vuonna sainkin tosi paljon opintoviikkoja kasaan.

Tänäkin päivänä liian monen opiskelijan täytyy sovitella opintoja ja työtunteja pystyäkseen selviytymään arkisista menoista. Opintotukijärjestelmä ei todellakaan kannusta työntekoon, eikä toisaalta mahdollista täyspäiväistä opiskeluakaan ainakaan suurissa kaupungeissa, joissa elämisen kustannukset ovat pilvissä. Liiallinen työnteko kostautuu paitsi opintojen viivästymisenä niin myös opintotuen takaisinperintänä muutaman verotusvuoden jälkeen.

Joka tapauksessa yhden opiskelijan urakka on siis tänään päättymässä ja hyvien arvosanojen myötä olenkin kannustanut häntä jatkamaan opintojaan jossakin toisessa muodossa. Totuus nimittäin on, että ainakin meidän perheelle on tehnyt hyvää se, että myös hänellä on ollut (lukuisten !) urheiluharrastusten lisäksi joku aivan oma juttunsa, johon on voinut keskittyä.

Nyt on siis lähdettävä juhliin, eikä asusta ole vieläkään varmuutta. Toivon, että ehdimme matkalla pysähtyä jossakin ja saan jonkun paniikkiostoksen tehtyä...

Vaikuttavia vauvoja

Mikkelin kaupunginvaltuustoon on ilmestynyt vauvoja. Kaupunginvaltuutetuille on toki vauvoja syntynyt ennenkin, mutta kokouksiin nämä vauvat eivät liiemmin ole osallistuneet. Tämä uusi ilmiö on herättänyt paitsi kiinnostusta, huomiota niin myös hiukan ihmetystä. Varmasti kaikkien mielestä vauvat ovat ihania, mutta (myös minun mielestäni) on tilanteita ja tilaisuuksia, joihin muutamien viikkojen ikäiset ihmiset eivät kuulu.

Suomessa on luotu monien vaiheiden jälkeen järjestelmä, jolla turvataan äidin ja vastasyntyneen mahdollisuus rauhalliseen yhdessäoloon ja toisiinsa tutustumiseen kotona. Tätä järjestelmää ei monissakaan Euroopan maissa ole vieläkään, äidit joutuvat palaamaan töihin muutaman viikon tai kuukauden kuluttua lapsen syntymästä. Myös Suomessa on pienyrittäjä-äitejä, jotka joutuvat ottamaan imeväisen vauvan työpaikallensa mukaan, jotta perheen elanto tulisi turvattua jatkossakin.

Kokouksiin osallistuminen on meille suurimmalle osalle kunnallispoliitikkoja kuitenkin vain harrastus. Harrastus, johon ollaan sitouduttu ja johon halutaan osallistua tunnollisesti, mutta on tilanteita jolloin ei aina ole mahdollisuutta päästä paikalle. Sen vuoksi on olemassa varamiesjärjestelmä. Kukaan meistä ei ole korvaamaton ja joskus on jopa enempi hyödyksi olla jossain muualla, esimerkiksi kotona.

Voi olla, että olen ajatuksieni kanssa vanhanaikainen. Oman lapseni vauva-ajoista on kulunut jo seitsemän vuotta aikaa, mutta aika kirkkaana ne ensimmäiset kuukaudet ovat mielessä yhä. Sitä ylpeyden ja haltioitumisen tunnetta, jota oma vastasyntynyt vauva herätti, on vaikea kuvailla. Itse olin niin tohkeissani pienestä pojastani, että en juuri mihinkään muuhun pystynyt ensimmäisinä viikkoina keskittymään ja toisaalta, eipä tullut mieleenkään että jotain muuta olisi silloin halunnutkaan/ pitänytkään tehdä.

Pääasiassa nämä valtuuston uudet tulokkaat ovat olleet hiljaisia poikia, joten eivät varmastikaan ole aiheuttaneet (paljoakaan) häiriötä. Mutta kyllä kieltämättä jokaisen kokouksessa läsnäolevan huomio kiinnittyy "outoihin ääniin" ja ajatukset käsiteltävästä asiasta lähtevät harhailemaan. Monet asiat ovat monimutkaisia ja vaativat selvittelyä, keskustelua ja (ainakin minulla) keskittymistä. Häiriötekijöitä tulisi olla mahdollisimman vähän.

Valtuusto on myös kaupungin korkein päättävä elin, jonka kokouksissa tulisi tiettyä arvokkuuttakin olla. Olenkin aitiopaikalla valtuustosalin eturivissä seuraamassa puheenjohtaja Olli Nepposen ilmeitä hänen miettiessään, kuinka kulloiseenkin tilanteeseen tulisi reagoida. Odotankin mielenkiinnolla, kuinka Olli tämän vauva-asian klaaraa. Ehkä tilanne helpottuu sitten, kun asianomaiset pojat saavat nimet, jolloin puheenjohtaja voi kohdistaa sanansa heille suoraan...

Vaiherikas vuorokausi

Ihanaa, vihdoinkin hellettä. En vaan vielä viikonloppuna muistanut, mitä mukavaa lämpimät kelit tuovat tullessaan: hyttyset. Tänä aamuna kiersin Kalevankankaan vitosen ja tietenkin jäin matkalla suustani kiinni, jolloin kymmenet innokkaat itikat hyökkäsivät kimppuun. Tulipahan loppulenkki tehtyä vähän vauhdikkaammin!

Tänään oli kevätkauden viimeinen kaupunginvaltuusto. Totesinkin, että noin isoja päätöksiä harvoin pääsee tekemään. Noin 30 vuotta suunnitteilla oleva linja-autoaseman siirto nytkähti ratkaisevan askeleen eteenpäin matkakeskuspäätöksen myötä. Kuvat tulevasta alueesta näyttävät upeilta ja kun se on valmis, voimme kaikki olla siihen enemmän kuin tyytyväisiä. Samalla päätöksellä sai vauhtia koko kaupungin keskusta-alueen kehittäminen.

Toinen lähes yhtä kauan puheenaiheena ollut asia sai myös tänään päätöksensä; erityisopetuksen tilajärjestelyt. Asia lähti taas liikkeelle viime valtuustokaudella ja monien vaikeiden vaiheiden jälkeen valtuusto päätti määrärahoista kuuden erityisluokan tilojen saneeraamisesta ammattikorkeakoululta tyhjilleen jääneisiin tiloihin Mikkelin Raviradantielle. Harmittavaa päätöksessä oli kuitenkin se, että vielä viime metreillä keskustapuolue halusi asiasta äänestää. Välillä tässä matkan varrella tuntuikin, että toiset puhuvat aidasta ja toiset aidanseipäistä. No, pääasia on kuitenkin se, että päätös on vihdoin saatu tehtyä!

Valtuustossa oli muitakin isoja ja tärkeitä asioita ja palautetta tulikin siitä, että ei näin paljon isoja asioita pitäisi tuoda samaan kokoukseen päätettäväksi. Olen samaa mieltä. Meillä, jotka olemme kaupunginhallituksessa, on etuoikeus (velvollisuus) saada perehtyä kaikkiin asioihin jo aiemmin jolloin myös valmius päätöksentekoon on parempi. Valtuutetulla, joka saa listat perjantaina, on mahdoton urakka päästä asioista tarpeeksi jyvälle seuraavaan maanantaihin mennessä. Asia olisi mahdollista tehdä toisinkin.

Onneksi kokous kuitenkin loppui vielä ihmisten aikaan, sillä olin luvannut eilen illalla Onnille, että mentäisiin kokouksen jälkeen Mäkkäriin juhlistamaan tärkeää juttua: Onni oivalsi eilen illalla (aivan yhtäkkiä) kuinka luetaan! Minun mielestäni se tapahtui yhtäkkiä, olihan sitä tavujen lukemista ollut toki jo pitkään, mutta varsinainen naksahdus kävi iltapalalla maitopurkin kyljestä. Aika hauskaa. Pojalle kyllä tuli heti huoli siitä, että joutuuko hän nyt sitten jatkossa lukemaan itse iltasadut...lohdutin, että niin kauan luetaan, kuin herra vaan haluaa.

Nyt on päivä pulkassa ja mieli monestakin syystä korkealla. Huomenna vielä teknisen lautakunnan kokous, torstaina ja perjantaina Mikkelin kesäpäivät ja viikon päästä viimeinen kaupunginhallitus. Sitten alkaa LOMA. Nyt kuitenkin hetki telkkaria ja sitten pää tyynyyn.

Maaherralla "kylässä"

Keskiviikkona sain olla mukana Itä-Suomen lääninhallituksen järjestämässä seutukuntatapaamisessa. Tilaisuudessa seudun virkamiehet ja luottamushenkilöt saivat mahdollisuuden kuulla ajankohtaista tietoa siitä, missä alueellamme lääninhallituksen näkökulmasta mennään. Emäntänä tapaamisessa oli aina yhtä välitön maaherramme Pirjo Ala-Kapee.

Pääpaino esityksissä oli luonnollisestikin sosiaali- ja terveystoimen haasteissa. Sinänsä mitään uutta ei ilmi tullut, mutta yleisö tuli entistä vakuuttuneemmaksi siitä, että maakunnassamme tullee tulevaisuudessa olemaan tosi suuria hankaluuksia siinä kuinka työpaikat ja työntekijät saadaan paremmin kohtaamaan toisensa.

Kuntien välistä yhteistyötä täytyy pystyä lisäämään; ei voi olla jatkossa mahdollista, että jokainen kunta touhuaa samoja asioita yksikseen pienillä resursseilla kun vaihtoehtona olisi yhdistää voimia ja sitä kautta saada toimintoja myös tehostettua.

Toisena toimintatapauudistuksena on välttämättä se, että erilaisista hankkeista saadut mallit ja tulokset saataisi siirrettyä varsinaiseen kuntien tekemään perustyöhän. Tällä hetkellä tuntuu siltä, että on meneillään paljon yksittäisiä ja erillisiä hankkeita, joiden päätyttyä ei oikein osata ottaa niistä kaikkea tehokkuutta irti.

Tilaisuudessa kuultiin myös lääninhallituksen liikennehallintopäällikön esitys kuntien liikenneturvallisuussuunnitelmista. Eniten alustuksesta jäi mieleen se, kuinka monessa kunnassa tällaista suunnitelmaa EI OLE tehty ja mikäli on tehty, on siitä jo useimmiten paljon aikaa. Eli ajantasaistamista vaatisi tämäkin asia. Paitsi että suunnitelma tehdään, on sen toteuttamiseksi myös varattava resursseja. Pelkällä suunnitelmalla ei juurikaan liikenneturvallisuutta lisätä.

Tällä viikolla oli myös tilaisuus Mikkelin ja Haukivuoren (opetustoimen) luottamushenkilöillä osallistua seudullisen opetuspalvelukeskuksen valmistelutyöhän. Seminaarissa pääsivät kaikki läsnäolijat vaikuttamaan valmisteilla olevaan asiaan sekä saattoivat esittää konsultille tarkentavia kysymyksiä. Se, että päätöksentekijät otetaan mukaan suurten linjojen valmisteluun tarpeeksi varhaisessa vaiheessa, on asioiden etenemisen kannalta välttämätöntä. Tästäkin tapaamisesta on varmasti hyötyä kun asiaa lähdetään viemään eteenpäin.

Tänään oli Onnin jalkapallokoulun viimeinen päivä. Rivi äitejä (muutama isäkin) on uskollisesti ja urhoollisesti istunut kylmässä Hänskissä koko viikon. Meillä on ollut tosi hauskaakin. MP:n nuoret ovat ansiokkaasti suoriutuneet valmennusurakastaan meistä kärkkäistä äideistä huolimatta ja lapset ovat olleet tyytyväisiä. Tämä olikin hyvä perehdyttämisviikko laadukkaaseen jalkapallon seuraamiseen; nythän sitä sitten saa seurata ihan tuntitolkulla televisiosta joka ilta...

Nyt on pakattava kamat kassiin ja lähdettävä rantasaunan lämmitykseen Vatilaan. Sitkeän flunssan meinaan jättää tänään Syysjärveen!

Kesämeininkiä

Viime päivät olen saanut viettää pääasiassa peiton alla. Inhottava kesäflunssa iski jo viime viikolla, mutta "tärkeiden" menojen vuoksi en ehtinyt sairastaa ennenkuin viikonloppuna. Vieläkin tuntuu olo kovin räkäiseltä.

Perjantaina pidimme Mikkelin Ammattikorkeakouluyhtymän hallituksen kokousta Pieksämäellä. Tutustuimme metsäalan opetusta antavaan Nikkarilaan ja lisäksi teimme visiitin valmistumassa olevaan teknologiataloon, Raamattutaloon Pieksämäellä.

Nikkarilassa on annettu metsäalan opetusta jo yli 100 vuotta ja opiskeluympäristö oli ulkoisilta puitteiltaan mitä ihanin. Saimme kuulla esittelyn koulun toiminnasta ja ainakin minut kuulemani vakuutti siitä, että etelä-savolaisella metsäopetuksella tulee olemaan jatkossakin paikkansa juuri Nikkarilassa. Jo tällä hetkellä AMK tekee yhteistyötä paikallisen ammattiopiston PASO:n kanssa käyttäen mm. yhteisiä tiloja ja opettajia sekä toteuttavat kursseja toisiaan tukevalla tavalla.

Entinen Raamattutalo Pieksämäen torin laidalla on nyt saamassa upean uuden muodon. Muutamia uusia "asukkaita" sinne on jo muuttanut ja loputkin tilat on lähes varattu. Myös AMK:lle on uusia tiloja talosta varattu. Talossa tuntui olevan "eteenpäin menon meininkiä" ja se jos mikä piristää koko muutakin tienoota.

Onnin eskarivuosi päättyi ja nyt on viimeinen kesä ennen koulu-uraa. Aloitimmekin loman perinteisesti jalkapallokoulussa. Viime vuonna olimme Mikin järjestämässä koulussa ja tänä vuonna kokeilemme MP:n antia. Ensimmäinen päivä eilen sujui kaikin puolin mukavasti; meillä molemmilla oli paikalla paljon tuttuja, joten aika katsomossakin meni rattoisasti. Sovimmekin äitien kanssa jo vähän vuorottelua, että toisten istuessa kentän laidalla aina joku voi käväistä ostoksilla tai torikahvilla. Tänään on minun "vapaani" vuoro; Etelä-Savon koulutuksen kuntayhtymän hallituksen kokous alkaa klo 10.00, joten Onnin pelatessa fudista, istun minä seuraavassa korttelissa kokouksessa.