Mikkelin kesäpäivät on eräs kesän aloittamisen merkki. Kaupunkiin on kokoontunut jo vuodesta 1980 lähtien porukka, jotka yhdessä eri teeman ympärillä pohdiskelevat työelämään ja yhteiskuntaan yleensä liittyviä asioita. Nykyisin kesäpäivät on järjestetty siten, että paikalla on alustamassa maan eturivin edustajia työelämän eri sektoreilta ja myös yleisö on varsin kirjavaa sakkia. Ohjelma on tarpeeksi tasokas, mutta mahdollistaa tietynlaisen keveän fiiliksen kaikille.
Eilen istuin Mikaelissa kuuntelemassa, mitä teeman "Menestyksen markkinat" ympärille oli rakennettu. Päällimmäisenä jäi mieleen ensimmäisen alustajan Jyrki Sukulan ajatus ajasta ja luovuudesta. Hän oli elämässään joutunut ymmärtämään, että "ajattelulle on varattava aikaa".
Monta kertaa touhotamme ja vouhotamme arkisissa asioisssa muistamatta sitä, että pysähdykset omien ajatusten kanssa voivat olla asioiden etenemisenkin kannalta paljon hyödyllisempiä kuin sinkoilu päämäärättömästi sinne tänne. Näin kesälomien aikana on siis hyvä muistaa myös ajatella...
Muutkin eiliset alustajat olivat asiaansa vihkiytyneitä ja kaikkia heitä oli ilo kuunnella. Mikkelin kesäpäivillä on yleisömäärästäkin päätellen tilauksensa. Joudun jättämään tämän päivän annin Mikaelissa väliin, sillä olen lähdössä retkelle Hämeeseen. Mieheni Jari on muutaman viime vuoden ajan opiskellut työnsä ohessa Hämeenlinnan ammattikorkeakoulussa ja on nyt saanut insinööriopintonsa päätökseen. Todistustenjakotilaisuus on siis tänään ja olen kunnon vaimon lailla luvannut lähteä hänen avecikseen päättäjäisjuhlaan. Ainut ongelma (ainainen) on vaan siinä, mitä laittaisin päälleni...
Opiskelu perheellisenä ja työn ohessa vaatii aivan toisenlaista panostusta kuin nuorena päätoimisena opiskelijana. Toisaalta yhteiskunta vaatii jatkuvaa kouluttautumista ja opiskelua, eikä tänä päivänä tutkinnotkaan takaa työpaikkaa. Tästä puhui eilen kesäpäivilläkin mm. Kirsti Palanko-Laaka ja Seppo Riihikoski. Omat opintoni olen aina lukiosta lähtien tehnyt jonkun muun asian ohessa ja kyllä se on välillä siltä tuntunutkin. Yhden vuoden yliopistossa opiskelin niin, että en tehnyt mitään muuta, ja asuin vielä koulun ja kirjaston vieressä. Silloin muistan sanoneeni opiskelukavereilleni, että tuntuupa omituselta kun voi keskittyä vaan yhteen asiaan eikä opintojen aikatauluja tarvitse lomittaa minkään muun kanssa. Sinä vuonna sainkin tosi paljon opintoviikkoja kasaan.
Tänäkin päivänä liian monen opiskelijan täytyy sovitella opintoja ja työtunteja pystyäkseen selviytymään arkisista menoista. Opintotukijärjestelmä ei todellakaan kannusta työntekoon, eikä toisaalta mahdollista täyspäiväistä opiskeluakaan ainakaan suurissa kaupungeissa, joissa elämisen kustannukset ovat pilvissä. Liiallinen työnteko kostautuu paitsi opintojen viivästymisenä niin myös opintotuen takaisinperintänä muutaman verotusvuoden jälkeen.
Joka tapauksessa yhden opiskelijan urakka on siis tänään päättymässä ja hyvien arvosanojen myötä olenkin kannustanut häntä jatkamaan opintojaan jossakin toisessa muodossa. Totuus nimittäin on, että ainakin meidän perheelle on tehnyt hyvää se, että myös hänellä on ollut (lukuisten !) urheiluharrastusten lisäksi joku aivan oma juttunsa, johon on voinut keskittyä.
Nyt on siis lähdettävä juhliin, eikä asusta ole vieläkään varmuutta. Toivon, että ehdimme matkalla pysähtyä jossakin ja saan jonkun paniikkiostoksen tehtyä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti