Mikkelin kaupunginvaltuustoon on ilmestynyt vauvoja. Kaupunginvaltuutetuille on toki vauvoja syntynyt ennenkin, mutta kokouksiin nämä vauvat eivät liiemmin ole osallistuneet. Tämä uusi ilmiö on herättänyt paitsi kiinnostusta, huomiota niin myös hiukan ihmetystä. Varmasti kaikkien mielestä vauvat ovat ihania, mutta (myös minun mielestäni) on tilanteita ja tilaisuuksia, joihin muutamien viikkojen ikäiset ihmiset eivät kuulu.
Suomessa on luotu monien vaiheiden jälkeen järjestelmä, jolla turvataan äidin ja vastasyntyneen mahdollisuus rauhalliseen yhdessäoloon ja toisiinsa tutustumiseen kotona. Tätä järjestelmää ei monissakaan Euroopan maissa ole vieläkään, äidit joutuvat palaamaan töihin muutaman viikon tai kuukauden kuluttua lapsen syntymästä. Myös Suomessa on pienyrittäjä-äitejä, jotka joutuvat ottamaan imeväisen vauvan työpaikallensa mukaan, jotta perheen elanto tulisi turvattua jatkossakin.
Kokouksiin osallistuminen on meille suurimmalle osalle kunnallispoliitikkoja kuitenkin vain harrastus. Harrastus, johon ollaan sitouduttu ja johon halutaan osallistua tunnollisesti, mutta on tilanteita jolloin ei aina ole mahdollisuutta päästä paikalle. Sen vuoksi on olemassa varamiesjärjestelmä. Kukaan meistä ei ole korvaamaton ja joskus on jopa enempi hyödyksi olla jossain muualla, esimerkiksi kotona.
Voi olla, että olen ajatuksieni kanssa vanhanaikainen. Oman lapseni vauva-ajoista on kulunut jo seitsemän vuotta aikaa, mutta aika kirkkaana ne ensimmäiset kuukaudet ovat mielessä yhä. Sitä ylpeyden ja haltioitumisen tunnetta, jota oma vastasyntynyt vauva herätti, on vaikea kuvailla. Itse olin niin tohkeissani pienestä pojastani, että en juuri mihinkään muuhun pystynyt ensimmäisinä viikkoina keskittymään ja toisaalta, eipä tullut mieleenkään että jotain muuta olisi silloin halunnutkaan/ pitänytkään tehdä.
Pääasiassa nämä valtuuston uudet tulokkaat ovat olleet hiljaisia poikia, joten eivät varmastikaan ole aiheuttaneet (paljoakaan) häiriötä. Mutta kyllä kieltämättä jokaisen kokouksessa läsnäolevan huomio kiinnittyy "outoihin ääniin" ja ajatukset käsiteltävästä asiasta lähtevät harhailemaan. Monet asiat ovat monimutkaisia ja vaativat selvittelyä, keskustelua ja (ainakin minulla) keskittymistä. Häiriötekijöitä tulisi olla mahdollisimman vähän.
Valtuusto on myös kaupungin korkein päättävä elin, jonka kokouksissa tulisi tiettyä arvokkuuttakin olla. Olenkin aitiopaikalla valtuustosalin eturivissä seuraamassa puheenjohtaja Olli Nepposen ilmeitä hänen miettiessään, kuinka kulloiseenkin tilanteeseen tulisi reagoida. Odotankin mielenkiinnolla, kuinka Olli tämän vauva-asian klaaraa. Ehkä tilanne helpottuu sitten, kun asianomaiset pojat saavat nimet, jolloin puheenjohtaja voi kohdistaa sanansa heille suoraan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti