Ihanaa, vihdoinkin hellettä. En vaan vielä viikonloppuna muistanut, mitä mukavaa lämpimät kelit tuovat tullessaan: hyttyset. Tänä aamuna kiersin Kalevankankaan vitosen ja tietenkin jäin matkalla suustani kiinni, jolloin kymmenet innokkaat itikat hyökkäsivät kimppuun. Tulipahan loppulenkki tehtyä vähän vauhdikkaammin!
Tänään oli kevätkauden viimeinen kaupunginvaltuusto. Totesinkin, että noin isoja päätöksiä harvoin pääsee tekemään. Noin 30 vuotta suunnitteilla oleva linja-autoaseman siirto nytkähti ratkaisevan askeleen eteenpäin matkakeskuspäätöksen myötä. Kuvat tulevasta alueesta näyttävät upeilta ja kun se on valmis, voimme kaikki olla siihen enemmän kuin tyytyväisiä. Samalla päätöksellä sai vauhtia koko kaupungin keskusta-alueen kehittäminen.
Toinen lähes yhtä kauan puheenaiheena ollut asia sai myös tänään päätöksensä; erityisopetuksen tilajärjestelyt. Asia lähti taas liikkeelle viime valtuustokaudella ja monien vaikeiden vaiheiden jälkeen valtuusto päätti määrärahoista kuuden erityisluokan tilojen saneeraamisesta ammattikorkeakoululta tyhjilleen jääneisiin tiloihin Mikkelin Raviradantielle. Harmittavaa päätöksessä oli kuitenkin se, että vielä viime metreillä keskustapuolue halusi asiasta äänestää. Välillä tässä matkan varrella tuntuikin, että toiset puhuvat aidasta ja toiset aidanseipäistä. No, pääasia on kuitenkin se, että päätös on vihdoin saatu tehtyä!
Valtuustossa oli muitakin isoja ja tärkeitä asioita ja palautetta tulikin siitä, että ei näin paljon isoja asioita pitäisi tuoda samaan kokoukseen päätettäväksi. Olen samaa mieltä. Meillä, jotka olemme kaupunginhallituksessa, on etuoikeus (velvollisuus) saada perehtyä kaikkiin asioihin jo aiemmin jolloin myös valmius päätöksentekoon on parempi. Valtuutetulla, joka saa listat perjantaina, on mahdoton urakka päästä asioista tarpeeksi jyvälle seuraavaan maanantaihin mennessä. Asia olisi mahdollista tehdä toisinkin.
Onneksi kokous kuitenkin loppui vielä ihmisten aikaan, sillä olin luvannut eilen illalla Onnille, että mentäisiin kokouksen jälkeen Mäkkäriin juhlistamaan tärkeää juttua: Onni oivalsi eilen illalla (aivan yhtäkkiä) kuinka luetaan! Minun mielestäni se tapahtui yhtäkkiä, olihan sitä tavujen lukemista ollut toki jo pitkään, mutta varsinainen naksahdus kävi iltapalalla maitopurkin kyljestä. Aika hauskaa. Pojalle kyllä tuli heti huoli siitä, että joutuuko hän nyt sitten jatkossa lukemaan itse iltasadut...lohdutin, että niin kauan luetaan, kuin herra vaan haluaa.
Nyt on päivä pulkassa ja mieli monestakin syystä korkealla. Huomenna vielä teknisen lautakunnan kokous, torstaina ja perjantaina Mikkelin kesäpäivät ja viikon päästä viimeinen kaupunginhallitus. Sitten alkaa LOMA. Nyt kuitenkin hetki telkkaria ja sitten pää tyynyyn.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti