Viime päivinä on saatu tiedotusvälineissä ihmetellä haamukirjoitustapausta etelä-savolaiseen tyyliin. Kahdenkymmenen vuoden jälkeen on siis paljastunut, että kirjailija Tuula Sariolaa ei olekaan olemassa. Kirjat on vain kirjoitettu ja julkaistu hänen nimissään. Todellisen työn on tehnyt joku muu.
Olen joskus kauan sitten sateisena kesänä lukenut Mauri Sariolan kirjoja oikein urakalla. Ne ovat mukavan leppoisia tarinoita suomalaisesta elämästä kaikkine varjopuolineen. Tuula Sariolan kirjoja olen lukenut ihan hiljattain. Niissä on ollut kiehtovaa se, että rikokset (yleensä murhat) ovat sijoitettu tapahtuneiksi tuttuihin paikkoihin, pääasiassa Mäntyharjulle. Todellisia henkilöitä on myös aina ollut juonissa mukana. Mitään huippulukuelämyksiä niistä en kuitenkaan ole saanut.
Mietin eilen tätä koko kuviota ja ajattelin tietysti myös sitä, että onko tässä joku syyllistynyt oikein johonkin rikokseen. Kysäisinpä asiaa oikein tutulta juristilta. Hän oli sitä mieltä, että mitään rikollista ei ole tehty (verotusasia on eri juttu). Rouvat ovat keskenään sopineet menettelystä ja se onkin ollut kaikkien kannalta ihan kannattavaa. Ainoastaan kustantamo saattaa olla petkutuksesta närkästynyt. Toisaalta, näitä kirjoja ei olisi mikään kustantamo julkaissut tuntemattoman Ritva Sarkolan nimissä. Koko tapaus onkin kuin suoraan Mauri Sariolan romaaneista!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti