Voi rähmä!

Kylläpä yllätti eilen iltapäivällä kuulemani uutinen; kaupunginjohtajamme Jyrki Myllyvirta on hakenut Oulun kaupunginjohtajaksi. Ensireaktioni oli, että voi rähmä. Myllyvirta on ollut Mikkelissä pitkään ja jotenkin olin kuvitellut, että apulaiskaupunginjohtajat lähtevät ensin.

Itse olen ollut kuusi vuotta kaupungin luottamuselimissä ja sinä aikana saanut tehdä yhteistyötä myös kaupunginjohtajan kanssa. Olen oppinut luottamaan hänen valmisteluihinsa ja siihen, että hän on ollut vaikeissakin asioissa sanansa mittainen. Hän on myös ollut sellainen, jolta on aina voinut kysyä mitä tahansa ja tyhmiltäkin tuntuviin kysymyksiin on tullut asiallisia vastauksia.

Ymmärrän toki, että eteenpäin on mentävä. Siinä mielessä tietenkin toivon, että hänet Ouluun valittaisiin, mutta näin "salaa" uskallan jopa toisenlaistakin ratkaisua toivoa. Varsinainen seuraajapeli on varmasti jo alkanut. Politrukit hiovat suunnitelmiaan ja jokainen kolmesta suuresta puolueesta alkaa metsästää itselleen mieleistä kaupunginjohtajaehdokasta.

Riitely siitä, mikä puolue paikan saa, ei ole onneksi julkista, sillä se ei ole mitään kivaa seurattavaa. Tyytyväisenä voin todeta, että siihen riitelyyn en aio osallistua pitkällä tikullakaan. Toivon vaan, että olipa seuraava kaupunginjohtaja mistä tahansa puolueesta, hänet on valittu ainoastaan pätevyytensä perusteella.

Mäntyiemen syyskokous

Eilen illalla olin Lomakoti Mäntyniemen syyskokouksessa. Mäntyniemi sijaitsee noin kuuden kilometrin päässä Mikkelistä, Ihastjärven tien varressa. Upea luonnonkaunis niemi lähellä keskustaa. Toiminta Mäntyniemessä on välillä oikeinkin vilkasta. Majoituspalvelut ja ravintolatoiminta on vuokrattu yrittäjälle, joka myös asuu alueella. Paikka onkin suosittu perhejuhlien ja kokousten pitämiseen.

Kokouksessa esitettiin huoli kaupungin suuntaan. Mäntyniemen kiinteistöjä on korjailtu jo vuosikausia paitsi talkoilla niin myös Työlinkki-projektin puitteissa. Projektin rahoittajina on ollut TE-keskus ja kaupunki. Jälleen on rahoituspäätösten aika. Hakemus kaupungin suuntaan noin 10 000 euron suuruisesta avustuksesta on tehty ja tullee käsittelyyn talousarvion yhteydessä.

Projektin puitteissa saadaan vuosittain työllistettyä sellaisia erityisryhmiä, jotka muuten ovat erittäin vaikeasti työllistyviä. Taloudellinen merkitys näille projektin parissa työskenteleville ei ole suuren suuri, mutta henkinen merkitys sitäkin suurempi. Itsensä tunteminen tarpeelliseksi edes silloin tällöin on meille kaikille tärkeää.

Toinen esille noussut asia liittyi eläkeläisjärjestöjen toimitila-asiaan. Järjestöt ovat aiemmin toimineet vanhalla Sotkulla, mutta nyt vaikuttaa siltä, että aktiiviseen toimintaan siellä ei enää olisi mahdollisuuksia. Kaupungin on etsittävä näille sadoille virkeille eläkeläisille paikka, jossa he voivat vapaasti kokoontua. Juhlapuheissa ja strategioissa kyllä ymmärretään ennaltaehkäisevän ja omaehtoisen toiminnan merkitys terveyttä ja kuntoa ylläpitävänä asiana, mutta käytännön toimet laahaavat perässä.

Hirvensalmella

Tänään oli seutuvaltuuston kokous Hirvensalmella. Varsinaisten isojen asioiden pohtiminen tällä palstalla täytyy jättää tuonnemmaksi, niin väsynyt nyt päivän riennoista olen. Kevyesti voin kuitenkin muutaman ajatuksen tähän heittää. Tiedän nimittäin, että muutamat ihmiset lukevat näitä kirjoituksiani ihan säännöllisesti ja ovat ilmaisseet pettymyksensä, mikäli kirjoittamiseen tulee useamman päivän tauko.

Hirvensalmen kunnanjohtaja Seppo Ruhanen piti kokouksen aluksi katsauksen kunnan asioista. Kalvojen lomassa huomasin ajattelevani, että kylläpä on kunnastaan iloinen ja ylpeä kunnanjohtaja. Mikäpä on iloinen ollessa; kaikki kunnan tunnusluvut näyttävät hyviltä ja kunta vakuuttaa pärjäävänsä hyvin näinkin. Suurinta iloa varmasti tuottavat tilastot kuntaan muuttaneista, tuohan se aina positiivista virettä ja myös suoraa tuloa kuntaan.

Kunnan tekeminen houkuttelevaksi muuttajille ei ole ollut pelkästään sattumasta kiinni. Siihen on varmasti tehty määrätietoisesti työtä ja luotu ne mahdollisuudet esim. kaavoituksen kautta, joita muuttajat ovat arvostaneet ja peräänkuuluttaneet.

Seudun näkökulmasta katsottuna on pelkästään hyvä asia, että jollakin nurkalla menee näin hyvin. Yhteistyön tekeminen on paljon helpompaa silloin, kun kaikki eivät ole pakkoliitosten uhan edessä. Tällä seudulla on hyvä jatkaa toimivaksi havaittua, vapaaehtoisuuteen pohjautuvaa, kuntien välistä yhteistyötä niin kauan kuin se on kaikkien kannalta järkevää.

Auringonpaistetta

Upean lämpimät syyskelit jatkuvat. Onneksi olikin ihan vapaa viikonloppu. Lauantaina vietimme koko päivän ystäväperheen kanssa retkeillen ja luonnosta nauttien. Pojista on aina yhtä mukavaa seikkailla metsässä ja me aikuiset poltimme tulia ja puhuimme syntyjä syviä.

Sunnuntaina pääsimme veneretkelle Saimaalle. Kiersimme auringonpaisteessa pitkin vesiä ja ihmettelimme upeita maisemia. Huomasin vaan, kuinka paljon rakentamattomia rantoja meillä täällä vielä on.

Ensi kevään eduskuntavaalien jäsenäänestys päättyi tänään. Ehdokkaita oli 13, joista lopulliselle listalle tulee 10. Oma sijoitukseni oli upea. Puolueväki oli äänestänyt minut toiselle sijalle. Savonlinnan Jouni Backman sai 2055 ja minä 1944 ääntä. Kolmantena oli Mikkelin Arto Seppälä 1651 äänellä. Seuraavat saivat ääniä tasaisesti noin 700 paikkeilla. Tästä on hyvä jatkaa!

Balettia

Mikkelissä on parhaillaan menossa balettijuhlat. Eilen illalla oli mukava katsoa uutisia, joissa oli väläys onnistuneesta illasta. Monta vuotta on saanut todistella itselle ja muille, että kaupungin belettijuhlien rahallinen tukeminen tuo Mikkeliä valtakunnallisesti esille. Näin varmasti on käynyt, onhan tv-uutisten lisäksi juhlista kirjoitettu päivittäin myös Helsingin Sanomissa. Ainut pelottava asia eilisessä uutispätkässä vaan oli se, että Mikaelin lavaa moitittiin jälleen liian pieneksi. Puheet konserttitalon laajentamisesta eivät lopu ikinä.

Juhlat näkyvät myös kaupungin katukuvassa. Venäläisiä baletti-ihmisiä on seudullamme tällä hetkellä satoja ja he osaavat käyttää kaupallisia palveluita hyvin hyväkseen. Olisi vaan toivottavaa, että keskikaupungin kauppiaatkin haluaisivat maksavista asiakkaista enemmän irti ja kokeilisivat edes balettijuhlien aikana pidennettyjä aukioloaikoja. Tuntuu nimittäin pahalta katsoa iltaisin laumoina vaeltavia turisteja, jotka katselevat suljettujen liikkeiden näyteikkunoita.

Itse olen ollut kerran tilaisuudessa nauttia baletista; Savonlinnan kaupunginhallitus kutsui mikkeliläiset vieraakseen ja veivät meidät omaan balettiinsa. Esitys oli kuulemma korkeatasoinen ja oli minustakin "ihan kivaa". En vaan ole mitenkään erityisen perehtynyt tähän taidemuotoon, enkä siis siitä juurikaan mitään ymmärtänyt. Olihan se toki mukavaa seurata, kuinka miehet hyppivät ja loikkivat korkealle ja taitavasti sukkahousuissaan, mutta mitään balettifania minusta ei tällä kokemuksella vielä tullut.

Think-thank

Eilen tv-uutisissa kerrottiin, että sosiaalipuolen työvoimapula uhkaa. Mitään uutta tässä ei tietenkään ollut, mutta huomionarvoista on se, että nyt on ymmärretty pulan uhkaavan myös sosiaalityöntekijöitä. Kunnallisella puolella toimineena olemme sen kyllä huomanneet jo pitkän aikaa. Myös Mikkelissä on ollut vaikeuksia saada päteviä, yliopistotutkinnon suorittaneita sosiaalityöntekijöitä.

Lisäämällä koulutukseen otettavien määrää, voidaan varmasti asiaan vaikuttaa. Suurempana haasteena pidän kyllä sitä, kuinka nämä kuntiin palkatut sosiaalityöntekijät saataisiin pysymään rankassa ja vaativassa työssä ottaen vielä huomioon siitä maksettavan liian pienen palkan. Sosiaalityö jos mikä vaatii henkilökohtaista tuntemista työntekijän ja asiakkaan välillä ja luottamuksen rakentaminen puolin ja toisin ei synny hetkessä.

Yleisenä ongelmana on sosiaalipuolen liian pieni resurssointi. Kasvavat menot ruokkivat toinen toistaan ja väärässä kohdassa "säästäminen" lisää kustannuksia jossain toisaalla. Tämän aamun uutisissa kerrottiin siitä, kuinka jopa ajattelua on ruvettu ulkoistamaan. Tätä kutsutaan think-thankiksi ja sitä varten on jo perustettu alan yrityksiäkin.

Uutisissa haastateltiin tutkijaa, joka totesi, että poliittisilla päättäjillä ei nykyisin ole aikaa ajatteluun. Pelkät rutiinipäätökset vievät ajan ja suurten ja pitkän tähtäimen suunnitelmien ajatteluun ei ole mahdollisuuksia. Kuulostipa tutulta; tätä samaa olen ollut huomaavinani minäkin. Juuri tämä lyhytnäköinen poliittinen päätöksenteko aiheuttaa kustannuksia jossakin, joita sitten yritetään seuraavassa asiapykälässä "säästämällä" pienentää.

Viikonloppu viihteellä

Lauantai-iltana oli paikallisen kuppilamme (Wetterin baarin) pihalla tarjolla paistettuja muikkuja ja räiskäleitä. Alkuillasta kävimme siellä mekin. Paikalla olikin paljon emolalaisia ja sisällä oli myös elävää musiikkia. Nautimme muikut kylmän juoman kera ja tapasimme monia tuttuja. Tällaiset oman kaupunginosan yhteiset tapahtumat ovat aina mukavia ja niissä tapaa usein sellaisia ihmisiä, joita ei muuten tulisi niin tavattua.

Sunnuntaina läksin elokuviin. Kotimainen uutuus "Riisuttu mies" on herättänyt paljon kohua. Kaksituntinen meni toki nopeasti ja olen huonompiakin elokuvia nähnyt. Näyttelijät olivat hyviä ja juonessakin monta sellaista kohtaa, joita jäin miettimään.

Tänään olikin jo aika astua arkeen; puhelin soi pitkin päivää ja iltapäivällä oli kaupunginhallituksen kokous. Asioita oli aika paljon ja muutamia oikein isojakin. Etukäteen oli kerrottu, että kokous lopetetaan viimeistään klo 18.00. Joillakin meistä oli sovittu muuta menoa vielä kokouksen jälkeen.

Toisaalta se, että kokouksen päättymisaika on etukäteen tiedossa, vauhdittaa asioiden käsittelyä mukavasti, mutta toisaalta ei kenellekään pitäisi tulla tunnetta, että ei ehdi kysyä/kommentoida jotakin asiaa. Tänään sellainen olo saattoi jollekin tulla.

Mökkiläisvaltuuskunta

Perjantai-iltana sain olla mukana Mikkelin seudun ensimäisessä mökkiläisvaltuuskunnan kokouksessa. Kokous pidettiin Kenkäverossa ja paikalla oli noin 25 asiasta kiinnostunutta. Jokainen seudun kunta on nimennyt edustajansa valtuuskuntaan ja sen tarkoituksena on saada tuotua asioita nimenomaan mökkiläisten näkökulmasta esille.

Valtuuskunnan jäsenet ovat siis niitä ihmisiä, jotka asuvat toisessa kunnassa (yleensä pääkaupunkiseudulla) ja viettävät vapaa-aikaansa mökkeillen jossain Mikkelin seudun kunnassa. Jäsenet ovat edustamassa mökkikuntaansa. Porukka oli varsin sekalaista, mutta ilmeisen aktiivista ja kokenutta porukkaa.

Ensimmäisten järjestäytymisasioiden jälkeen valtuuskunta totesi, että eivät halua profiloitua mökkiläisiksi. Yksimielisesti todettiin, että suurin osa viettää paljon vapaa-aikaansa ympäri vuoden ns. kakkosasunnollaan ja haluavat olla aktiivisemmin mukana "oman kunnan" ja seudun asioiden hoidossa. Valtuuskunnan nimenä onkin tästä eteenpäin Vapaa-ajanasukkaiden valtuuskunta.

Niitä asioita, mitä vapaa-ajanasukkaat jatkossa tulevat käsittelemään on paljon ja aiheet vaihtelevat varmasti laidasta laitaan. Uskon, että tällaiselle keskustelufoorumille on tilausta ja että vapaa-ajanasukkaat tulevat rikastuttamaan meitä kunnallisia toimijoita kannanotoillaan.

Sentin mitalla

Eilen illalla urakoin puhtaiden pyykkien parissa ja silityksen lomassa katsoin ajankohtaisohjelmaa (a-piste), jossa vieraaksi oli kutsuttu sosiaali- ja terveysministeri Tuula Haatainen. Hänen tittelikseen oli kylläkin laitettu tasa-arvoministeri. Jo heti ensi minuuteilla huomasi, minkäsävyisestä haastattelusta on kysymys. Verenpaineeni nousi samaa tahtia silitysraudan kuumenemisen kanssa.

Toimittaja jäi kiinni hokemaan "Naisen euro on 80 senttiä" ja käytti aikaa ja energiaa siihen, että sai todistettua ettei näin suinkaan ole vaan "Naisen euro onkin 96 senttiä". Vakavasta epäkohdasta puhuminen juuttui liian pitkäksi aikaa senttien laskemiseen.

Todellinen vääryys on se, että naisvaltaisten alojen palkat ovat aina olleet ja ilmeisesti tulevat aina olemaankin matalammat, kuin vastaavan koulutustason omaavien miesvaltaisten alojen palkat. Jotenkin vaan oletetaan, että naiset hakeutuvat kutsumuksensa mukaisesti esim. hoiva-, hoito-,opetusaloille eivätkä näin ollen tarvitse niin paljoa rahallista korvausta tekemästään työstä kuin yhtä paljon kouluja käyneet asentajat, teknikot, insinöörit jne.

Tämän uskomuksen ja logiikan purkaminen tarvitsee enemmän kuin yhden tv-ohjelman verran todistelua senttien määrästä. Töitä tasa-arvoisemman yhteiskunnan puolesta riittää näköjään jatkossakin. Olisikin suotavaa, että tasa-arvo -etuliite kulkisi kaikkien ministereitten salkuissa, sillä niin itsestäänselvää tulisi sen huomioon ottamisen kaikilla sektoreilla olla.

Aamuisia ajatuksia

Eilen olikin kaupunginhallituksen kokous poikkeuksellisesti jo heti aamusta. Tuntui vähän omituiselta istua kokoushuoneessa heti aamukahdeksalta; taidan olla aika urautunut ja kaavoihin kangistunut tässäkin mielessä. Kokouksessa ei ollut kuin yksi päätettävä asia, mutta sitäkin tärkeämpi.

Teimme päätöksen Matkakeskuksen urakoista. Suuret summat vilahtivat nopeasti, mutta asia on ollut meille kaikille harvinaisen selvä jo vuosia (joillekin jopa vuosikymmeniä). Aloittamislupa rakentamiselle annettiin saman tien, joten nyt voimme alkaa seurata historiallisen rakennuksen nousemista Mannerheimintielle.

Esittelyn aikana huomasin miettiväni, että toivon mukaan olen vielä 30 vuoden päästä virkeänä 67-vuotiaana (eläkeläisenä) nauttimassa tämänpäivän päätöksen hedelmistä. Voin käydä torilla kahvittelemassa ja siitä astella siltaa pitkin satamaan ja muistella, kuinka minäkin sain olla silloin vuonna 2006 tekemässä päätöksiä kotikaupunkimme kehittämisestä.

Maanantai-ilta olikin sitten vapaata oleilua ja normaalia perheenäidin touhua. Ruuanlaittoa ja pyykinpesua ja sähköposteihin vastailua. Eipä silti, mukavaltahan nämäkin hommat tuntuivat, kun niihin oli kosolti aikaa. Tänään on jo taas vähän vauhdikkaampaa menoa.

Työpaikalla on tänään liikuntapäivä ja jalkaudumme Kalevankankaan maastoon. Toivottavasti siellä vielä eilen tiellä maannut käärmevainaja olisi jo kadonnut, sillä eilen käydessäni lenkillä, säikähdin sitä toden teolla. Iltapäivällä on Etelä-Savon koulutuksen kuntayhtymän hallituksen kokous ja totutun tavan mukaan on tiedossa pitkä istunto.

Listalla oli tärkeitä tulevaisuuteen tähtääviä asioita, joita erästä koskeva aineisto tuli vasta eilen 15 jälkeen sähköpostilla. Tämä valmisteluun liittyvä asia on tuntunut yleistyvän ihan liiaksi. Milloin mihinkin kokoukseen liittyvää materiaalia tulee edellisenä päivänä sähköpostilla ja vielä oletetaan, että ihmiset sen huomaisivat ja myös siihen tutustuisivat.

Olen huomannut ärsyyntyväni tästä joka kerta aina vaan enemmän. Ihan kuin virkamiehet olettaisivat, että me luottamushenkilöt istuisimme jatkuvasti koneiden ääressä odottaen jotakin tärkeää postia ja että vielä ehtisimme ne lukeakin. Argh, täytynee antaa taas tänään Jaskalle (Niemi) palautetta. Nyt on hyvä lähteä luontoon!

Myrskyn silmässä

Nyt on vettä satanut vuorokauden. Varmaan ihan tervetullutta luonnon puolesta, mutta näin jalankulkijan näkökulmasta vesisade ei ole kivaa. Tänään oli torilla sadonkorjuumarkkinat ja monenlaista myyntikojua olikin paikalle pystytetty.

Mikkelin sd. kunnallisjärjestö oli varustautunut myös torille teemanaan "Tule keskustelemaan kaupungin ajankohtaisista asioista päättäjien kanssa". Meitä luottamushenkilöitä oli paikalla aivan liian vähän Merja, Satu, Erkki, Valto, Paavo ja minä. Eipä silti, ei asiakkaitakaan ollut paljoa enempää.

Tällaista se monasti on; ihmisillä on kaikenlaista muutakin puuhaa viikonloppuisin kuin seisoskella tuntitolkulla vesisateessa torilla. Eniten säpinää olikin kojulla silloin, kun koko pömpeli lähti poukkoilemaan pitkin toria. Onneksi ei kenellekään tullut asian johdosta ruumiinvammoja.

Itse olen loppupäivän yrittänyt saada luitani lämmitettyä ja toivon, että en nyt tästä reissusta vilustuisi. Nyt onkin tulet uuniin viritetty ja tuikkukynttilät aseteltu. Ihanaa olla rauhassa kotona, villasukat jalassa ja tuijotella tuleen. Ulkona riehuva myrsky ei haittaa enää yhtään.

Arkista aherrusta

Juuri luin maanantaina kirjoittamaani tekstiä. Huomasinpa, kuinka oikeassa olinkaan arvioidessani etukäteen, mistä valtuustossa tullaan puhumaan. Eipä tosin voi ajatella, että olisin erityisen hyvä ennustaja, sillä onhan tämä jo kuudes vuoteni Mikkelin kaupunginvaltuustossa eli joitakin päätelmiä olen oppinut tekemään.

Parina päivänä on saatu seurata Tampereella tapahtuvaa uudistusta. Siellä on päädytty valitsemaan kaupungin johtoon luottamushenkilö perinteisen virkamiehen sijaan. Ehdokkaita/halukkaita oli viime vaiheessa kolme, joista valtuutetut saivat eilen äänestää. Puolueet olivat keskuudestaan valinneet ehdokkaansa ja näistä oli käyty kovaa lobbausta etukäteen. Eilen tv-uutisissa näkemäni lopputulos hymyilytti. Valituksi tuli kokenut (eli 62-vuotias mies) kunnallispoliitikko ja hänen vierellään oli NELJÄ eri ikäistä NAISTA, jotka siis valittiin APULAISIKSI.

En ole asiaan mitenkään erityisesti vihkiytynyt, joten en tiedä miten toimenkuvat näiden kesken jakautuvat. Kunhan ei vaan käy niin, että yksi (mies) johtaa ja apulaiset (naiset) tekevät työt... ja onkohan näillä kaikilla tarkoitus siirtyä kokopäivätoimisiksi poliitikoiksi vai kuinka homma on aiottu järjestää. Mielenkiinnolla tulen minäkin tilannetta seuraamaan.

Olen varma, että Tampereen kokoisessa kaupungissa kunnallispolitiikassa toimiminen käy työstä. Joskus (aika usein itse asiassa) tuntuu siltä, kuin jo Mikkelinkin kokoisessa kaupungissa kunnalliseen päätöksentekoon aktiivisesti osallistuminen olisi vähintäänkin osapäivätyötä. Joka viikko on useita kokouksia, joissa on syytä olla paikalla ja pelkkä paikallaolo ei niinkään työllistä, vaan se, että asioihin on perehdyttävä etukäteen.

Kuntalaisten yhteydenotot ovat osa poliitikon arkea. Näitä yhteydenottoja tulee päivittäin kymmeniä niin sähköpostitse, puhelimitse kuin kadulla ja kaupoissakin. Ja se on useimmiten pelkästään mukavaa. Kyse on kuitenkin ihmistä lähellä olevista asioista ja siitä, että vaikuttamaan valitut henkilöt ottavat heidän huolensa ja murheensa todesta.

Näin kännykkäaikana huomaankin olevani puhelimessa illat pitkät ja myös viikonloppuisin. Onneksi olen vielä toistaiseksi osannut laittaa puhelimen myös välillä kiinni. Ensi kevään eduskuntavaalit alkavat ihmisiä selvästi jo kiinnostaa, sillä etenkin viime aikoina yhteydenottoja Mikkelin ulkopuolelta on tullut runsaasti ja se on tietenkin hyvä asia.

Valtuuston kokous

Tänään on kaupunginvaltuuston kokous. Listalla on paljon asioita, mutta luulen, että pitkiä puheita ei tarvita monestakaan asiasta. Keskustelua tullee herättämään ne samat vanhat asiat eli henkilöstötilinpäätös, tarkastuslautakunnan arviointikertomus ja matkakeskuksen "tarkennettu" kustannusarvio. Ensimmäinen kolmannesvuosiraportti (talouden tarkastelua siis) tuskin kielenkantoja kilvoittaa.

Yleensäkin valtuuston kokoukset kulkevat vähän samoja latuja. Etukäteen voi arvata ketkä puheenvuoroja tulevat käyttämään, mistä asiasta ja minkä sisältöisiä puheet ovat. Itse pidän valtuustokokousten parhaimpana antina ryhmäkokouksia. Niissä käydään valtuuston listalla olevat asiat tarkasti läpi ja jokaisella on mahdollisuus asioihin ottaa kantaa. Samalla voidaan keskustella siitä, ollaanko jostakin asiasta kenties ryhmänä jotakin mieltä.

Joskus saa palautetta juuri siitä, miksei valtuustossa puhuta enempää. Varsinkin lukiolaisryhmät, joita olen parvella käyttänyt, ovat ihmetelleet vaisua menoa. On syytä muistaa, että asioihin vaikuttaneet puheet on pidetty jo lautakunnissa ja kaupunginhallituksessa asioita valmisteltaessa ja että valtuustossa pitäisi enemmistön tahto olla jo esityksessä nähtävissä. Muutosesitykset valtuutetuilta ovat mahdollisia, mutta äänestystulos on usein tiedossa jo etukäteen.

Ryhmäkokoukset pidetään ennen varsinaista kokousta ja olisi toivottavaa, että näihin voitaisi varata riittävästi aikaa. Meille, jotka olemme mukana asioiden valmistelussa kaupunginhallituksessa, asiat ovat tuttuja ja useimmiten myös selviä. Ne valtuutetut, jotka vasta ryhmäkokouksessa pääsevät asiaan tutustumaan, voi hätäinen tunti olla liian vähän asioiden kunnolliseen perehtymiseen. Toki tässäkin on jokaisen valtuutetun omalla aktiivisuudella osuutta. Enemmän toivoisinkin mahdollisuutta vuoropuheluun oman hallitusryhmän ja valtuustoryhmän välillä vielä siinä vaiheessa, kun asioista vasta valmistelun kuluessa keskustellaan.

Liian monta kertaa tulee olo, että neljän hengen sd-hallitusryhmä olisi voinut enemmän kysellä/kuunnella muun valtuustoryhmän mielipiteitä asioista. Perustuuhan demokraattinen päätöksenteko kuitenkin joukkovoimaan ja sen hyödyntämisessä taitaa meilläkin vielä olla kehittämistä.

Vetovoimaiset munkit

Lauantaina tarjosimme kuntalaisille torilla markkinakahveja munkkien kera. Menestys oli valtaisa. Munkinpaistajat tekivät hommia tauotta ja välillä asiakkaat joutuivat jopa hieman odottelemaan. Ihmisiä kävi aurinkoisella kojullamme lähes tuhat. Ilman tehokasta talkooporukkaa ei tämäkään tilaisuus olisi ollut mahdollista. Kiitos teille siitä!

Se, että saa olla ihmisten kanssa välittömässä vuorovaikutuksessa, on poliitikon hommien parasta puolta. Monenlaisista asioista ihmisillä olikin tarvetta jutella, niin pienistä kuin isoista. Paljon keskustelimme valtakunnallisista ajankohtaisista asioista. Sainkin monta tärkeää ajatusta "vietäväksi sinne Arkadianmäelle".

Perjantaina olivat Naisvuoren eläkkeensaajat kutsuneet kaikki kaupunginvaltuutetut (59) tilaisuuteensa Sotkulle. Tilaisuus alkoi kello 13 ja paikalla oli meitä viisi. On luonnollista, että kovinkaan moni ei pysty keskellä päivää töistään irrottautumaan, minulla oli mahdollisuus olla paikalla tunnin verran. Keskeisimmäksi asiaksi nousi eläkeläisjärjestöjen toimitilakysymys. Siinä varmasti on löydettävissä joku kaikkia tyydyttävä kompromissi. Eläkeasioista jatkettiin juttuja vielä torilla.

Olemme nyt reilun vuorokauden seuranneet syntymän ihmettä. Onni osti lauantaina jonkun tämän hetken hittijutun, joka osoittautui dinosauruksen munaksi. Muna on kulkenut mukana mummolassa Orijärvellä ja lauantai-illan kyläreissulla Kirsillä. Paketissa luvattiin, että munasta todellakin kuoriutuu dinosaurus ja nyt sunnuntai-iltana yhdeksän maissa on vihdoin alkanut tapahtua. Toivon kylläkin, että lisko pysyisi aisoissa eikä esimerkiksi tule minun untani häiritsemään. Kaikenlaista sitä keksitäänkin,hui.

Oih ja voih!

Mikkelin kaupunginhallitus sai aikamoisella vaivalla ja väännöllä joskus viime keväänä tehtyä päätöksen siitä, että lähdemme mukaan lääninhallituksen organisoimaan Etelä-Savon matkapalvelukeskukseen. Idea tässä siis on se, että kaupungin tarvitsemat (kustantamat) taksikyydit pääasiassa eräille sosiaalipuolen asiakkailleen välitetään nyt keskitetysti matkapalvelukeskuksesta (Iisalmesta).

Hankkeella haluttiin lisää tehokkuutta ja sitä kautta kustannussäästöjä. Yksinkertainen tavoite on se, että samaan taksiin voidaan ottaa samalta suunnalta lähteviä matkustajia, jolloin taksien peräkkäinen ajo vähenisi. Ongelmaksi etukäteen tiedettiin se, että kaikkia kyytejä/kyydittäviä ei voida kuitenkaan yhdistellä toisten kanssa. Samasta toiminnasta oli saatu kokemuksia muualta Suomesta, eivätkä ne olleet kovinkaan mairittelevia.

Päätös mukaan lähtemisestä oli vaikea. Tiedot toiminnan järjestämisestä olivat ristiriitaisia, eikä varmuutta sen toimivuudesta voinut olla. Päätöksentekoa jouduttiin lykkäämään muutamaan kertaan, kun asiasta ei ollut tarpeeksi tietoa. Tässäkin asiassa olisi ollut syytä kuunnella niitä, jotka ovat käytännön työn ammattilaisia eli taksimiehiä. Mikäli näin olisi tehty, olisi voinut kaupunginhallituksenkin päätös olla toisenlainen.

Nyt olemme tilanteessa, jossa toiminta on kiireellä käynnistynyt ja kuukauden alkuperäistä suunnitelmaa myöhemmin. Ensimmäiset päivät eivät näytä kovin hyviltä, mutta on syytä toivoa, että alkuhankaluuksien jälkeen toiminta sujuisi, niinkuin sen on meille vakuutettu sujuvan. Muutoin alkaa harmittaa oikein todella.