Eilen tv-uutisissa kerrottiin, että sosiaalipuolen työvoimapula uhkaa. Mitään uutta tässä ei tietenkään ollut, mutta huomionarvoista on se, että nyt on ymmärretty pulan uhkaavan myös sosiaalityöntekijöitä. Kunnallisella puolella toimineena olemme sen kyllä huomanneet jo pitkän aikaa. Myös Mikkelissä on ollut vaikeuksia saada päteviä, yliopistotutkinnon suorittaneita sosiaalityöntekijöitä.
Lisäämällä koulutukseen otettavien määrää, voidaan varmasti asiaan vaikuttaa. Suurempana haasteena pidän kyllä sitä, kuinka nämä kuntiin palkatut sosiaalityöntekijät saataisiin pysymään rankassa ja vaativassa työssä ottaen vielä huomioon siitä maksettavan liian pienen palkan. Sosiaalityö jos mikä vaatii henkilökohtaista tuntemista työntekijän ja asiakkaan välillä ja luottamuksen rakentaminen puolin ja toisin ei synny hetkessä.
Yleisenä ongelmana on sosiaalipuolen liian pieni resurssointi. Kasvavat menot ruokkivat toinen toistaan ja väärässä kohdassa "säästäminen" lisää kustannuksia jossain toisaalla. Tämän aamun uutisissa kerrottiin siitä, kuinka jopa ajattelua on ruvettu ulkoistamaan. Tätä kutsutaan think-thankiksi ja sitä varten on jo perustettu alan yrityksiäkin.
Uutisissa haastateltiin tutkijaa, joka totesi, että poliittisilla päättäjillä ei nykyisin ole aikaa ajatteluun. Pelkät rutiinipäätökset vievät ajan ja suurten ja pitkän tähtäimen suunnitelmien ajatteluun ei ole mahdollisuuksia. Kuulostipa tutulta; tätä samaa olen ollut huomaavinani minäkin. Juuri tämä lyhytnäköinen poliittinen päätöksenteko aiheuttaa kustannuksia jossakin, joita sitten yritetään seuraavassa asiapykälässä "säästämällä" pienentää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti