Eilen olikin kaupunginhallituksen kokous poikkeuksellisesti jo heti aamusta. Tuntui vähän omituiselta istua kokoushuoneessa heti aamukahdeksalta; taidan olla aika urautunut ja kaavoihin kangistunut tässäkin mielessä. Kokouksessa ei ollut kuin yksi päätettävä asia, mutta sitäkin tärkeämpi.
Teimme päätöksen Matkakeskuksen urakoista. Suuret summat vilahtivat nopeasti, mutta asia on ollut meille kaikille harvinaisen selvä jo vuosia (joillekin jopa vuosikymmeniä). Aloittamislupa rakentamiselle annettiin saman tien, joten nyt voimme alkaa seurata historiallisen rakennuksen nousemista Mannerheimintielle.
Esittelyn aikana huomasin miettiväni, että toivon mukaan olen vielä 30 vuoden päästä virkeänä 67-vuotiaana (eläkeläisenä) nauttimassa tämänpäivän päätöksen hedelmistä. Voin käydä torilla kahvittelemassa ja siitä astella siltaa pitkin satamaan ja muistella, kuinka minäkin sain olla silloin vuonna 2006 tekemässä päätöksiä kotikaupunkimme kehittämisestä.
Maanantai-ilta olikin sitten vapaata oleilua ja normaalia perheenäidin touhua. Ruuanlaittoa ja pyykinpesua ja sähköposteihin vastailua. Eipä silti, mukavaltahan nämäkin hommat tuntuivat, kun niihin oli kosolti aikaa. Tänään on jo taas vähän vauhdikkaampaa menoa.
Työpaikalla on tänään liikuntapäivä ja jalkaudumme Kalevankankaan maastoon. Toivottavasti siellä vielä eilen tiellä maannut käärmevainaja olisi jo kadonnut, sillä eilen käydessäni lenkillä, säikähdin sitä toden teolla. Iltapäivällä on Etelä-Savon koulutuksen kuntayhtymän hallituksen kokous ja totutun tavan mukaan on tiedossa pitkä istunto.
Listalla oli tärkeitä tulevaisuuteen tähtääviä asioita, joita erästä koskeva aineisto tuli vasta eilen 15 jälkeen sähköpostilla. Tämä valmisteluun liittyvä asia on tuntunut yleistyvän ihan liiaksi. Milloin mihinkin kokoukseen liittyvää materiaalia tulee edellisenä päivänä sähköpostilla ja vielä oletetaan, että ihmiset sen huomaisivat ja myös siihen tutustuisivat.
Olen huomannut ärsyyntyväni tästä joka kerta aina vaan enemmän. Ihan kuin virkamiehet olettaisivat, että me luottamushenkilöt istuisimme jatkuvasti koneiden ääressä odottaen jotakin tärkeää postia ja että vielä ehtisimme ne lukeakin. Argh, täytynee antaa taas tänään Jaskalle (Niemi) palautetta. Nyt on hyvä lähteä luontoon!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti