lauantaina, heinäkuuta 03, 2010

Etunimi vai sukunimi?

Ydinvoimalupaäänestys on nyt siis tehty. Mielestäni on hyvä, että se tehtiin mahdollisimman nopealla aikataululla, vaikkakin kuulemisvaiheessa urakointi tuntui kovin raskaalta. Vähän ihmettelen niiden kollegoiden näkemyksiä siitä, ettei tietoa suuntaan tai toiseen olisi saatu tarpeeksi. Asioiden pitkittäminen yleensä vain mutkistaa niitä.

Omaa päätöstäni olen tälläkin areenalla selvittänyt jo monesti, enkä siihen enää nyt siis aio palata. Mieltäni kuitenkin jäi vähän vaivaamaan se agressiivinen ja negatiivinen kampanjointi, joka menneinä viikkoina masinoitiin ydinvoiman lisärakentamisen vastustajien taholta. Pääagitaattorina toimineen ministeri Sinnemäen ajatuksenjuoksua en mitenkään tässäkään asiassa voi ymmärtää.

Olen lukenut kaikki ne sadat sähköpostit, joissa kerrotaan lähettäjän olematta äänestämättä henkilöä, joka puoltaa lisärakentamista. Samoin olen pitkin iltoja ja öitä vastaanottanut nimettömiä tekstiviestejä, joissa kehotetaan vastustamaan lisärakentamista. Olen ollut mukana erilaisten kansalaisjärjestöjen tilaisuuksissa, jossa he kertovat kielteisiä kantojaan koskien tehtävää päätöstä. Olen jutellut eteläsavolaisten kanssa aiheesta ja kuunnellut heidän näkemyksiään tehtävästä päätöksestä. Olen lukenut asiaan liittyviä papereita läjittäin, kuunnellut valiokunnassa kymmennittäin asiantuntijoita ja miettinyt asiaa monelta eri kantilta. Nämä kaikki huomioon ottaen päädyin kannattamaan vain yhden luvan myöntämistä ja nimenomaan Olkiluotoon.

Mauttomana pidän kuitenkin sitä, kuinka Greenpeace julisti hakkaavansa hautakiveen meidän luvan myöntäjien nimet. Laitetaanko meiltä yhden luvan puoltajilta kiveen vain yksi nimi ja onko se etunimi vai sukunimi? Mautonta oli myös nähdä eduskuntatalon liepeillä hiippailevan huppupäisiä hahmoja viikatteet olalla, hautajaisseppeleistä puhumattakaan. Tämänkaltainen mielipiteenilmaus ja vaikuttaminen ei minuun kolahda, ainakaan toivotulla tavalla.

Jokainen meistä aikuisista ihmisistä, jotka olemme joutuneet tekemisiin lähimmäisen kuoleman kanssa, tietää sen, kuinka ikävällä asialla leikittely voi pahoittaa mielen. Rajansa kaikella, Greenpeace.

Ei kommentteja: