Muutama päivä sitten kesäjuttuna Länkkärissäkin oli oikein etusivulla isosti se, että eteläsavolaiset kansanedustajat eivät ole lahjottavissa. No eipä olla ei.
Juttu tietenkin johtui siitä, että valtakunnan mediassa uutisoitiin lakimuutoksesta, jolla tullaan tiukentamaan kansanedustajien lahjontasäädöksiä. Oikeusministeri Brax (vihr.) kertoi televisiossa lakimuutoksen pääperiaatteita ja vakuutti järjenkäytön olevan sallittua jatkossakin.
Tälläkin lailla Vihreät jotenkin yrittivät kiillottaa omaa ydinvoimasta jo entuudestaan säteilevää kilpeänsä (on kyllä syytäkin), esittäen asian eri tiedotusvälineissä siten, että juuri he ovat aloitteellisia ja juuri heidän halustaan kitketään yhteiskunnasta kaikki muiden puolueiden harjoittama epäeettinen toiminta. Tämä retoriikka on siis jatkumoa sille besserwisseri-politiikalle, jota nämä kahden jakkaran keikkujat ovat jo vuosikaudet harrastaneet.
Itse asia on aivan yhdentekevä. Jokainen, joka on tullut valittua kansanedustajaksi, tietää omat vastuunsa ja rajansa. Jokainen järkevä ihminen tietää, milloin on syytä kieltäytyä lahjasta tai vieraanvaraisuudesta. Mielestäni lahjonnan tunnusmerkistö on ihan selvä; jos vastaanottaa taloudellista etua luvaten siitä hyvästä tehdä jotakin lahjoittajan puolesta, on kyse lahjonnasta. Se, että asiaa ei ole kansanedustajien kohdalla kriminalisoitu, ei mielestäni ole estänyt moraalista taakkaa tähänkään asti.
Lobbauksen vastaanottaminen eri asioiden puolesta on oleellinen osa meidän työtämme. Itse olen sitoutunut tekemään työtä oman maakunnan ja sen ihmisten puolesta ja sitä teen riippumatta siitä, kutsutaanko esim. Savonlinnan oopperajuhlille, Salmelan näyttelyyn tai Joroisten musiikkijuhlille. Kansanedustajien kutsuminen näihin ja muihin oman maakunnan tapahtumiin on tavanomaista kohteliaisuutta. Kutsujen vastaanottaminen on puolestaan osa meidän työtä. Lahjonta on jotain ihan muuta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti