Seutusoppaa

Tiistaina oli siis Mikkelin seudun seutuvaltuuston kokous. Tilaisuus pidettiin Haukivuorella ja paikalla oli kohtuullisesti valtuuston jäseniä. Eniten kuhinaa herätti valtuuston puheenjohtajiston valinta. Kun seutuvaltuusto noin vuosi sitten aloitti toimintansa, silloin päätettiin että puheenjohtajia on kolme ja ne kiertävät puolueittain ja kunnittain tietyn logiikan mukaisesti.

Kierrätykseen päädyttiin nytkin. Varsinaiseksi puheenjohtajaksi tuli Mäntyharjun Markku Häkkänen (kok.), 1. varapuheenjohtajaksi Puumalan Kimmo Kotro (sdp.) ja 2. varapuheenjohtajaksi Pauli Mattila (kesk.) Pertunmaalta. Valinnoista keskusteltiin ennen varsinaista kokousta ja henkilöt olivat puolueittensa yksimieliset esitykset.

Keskustelua herätti kuitenkin se, että näillä esityksillä Mikkelin kaupunki jäi ilman edustusta. Asia tuntui harmittavan montaa ei-mikkeliläistä. Asioiden etenemisen kannalta on pidetty tärkeänä, että Mikkelistä on edustus puheenjohtajistossa. Toinen keskustelua herättynyt seikka oli tasa-arvokysymys. Aiemmin on pidetty tärkeänä, että puheenjohtajistossa on molempia sukupuolia. Tällä kertaa silläkään ei ollut merkitystä.

Vielä ihmeteltiin sitä, että kuinka varsinainen puheenjohtajuus kuitenkin kiinnosti kokoomusta, kun vasta pari päivää aikaisemmin oli piirin kannanotto ollut seutuvaltuustoa kohtaan hyvin kritisoiva. Mutta ehkä idea onkin siinä, että nyt seutuvaltuustosta voikin tulla oikeasti toimiva ja järkevä toimielin, kun johto on oikealla puolueella...

Itse sain vastailla kysymyksiin siitä, kuinka mikkeliläiset demarit halusivat luopua paikastaan puheenjohtajistossa. En osannut näihin kysymyksiin vastata. Oma näkemykseni kun oli, että se olisi ollut myös meidän toiminnan ja tiedonkulun kannalta säilyttämisen arvoinen paikka. Erityisen kummallista tässä oli se, että kaikkien "sopimusten" ja keskustelujen jälkeenkin paikka puheenjohtajistossa olisi ollut meille muiden taholta suorastaan tarjottimella.

Tätä seutusoppaa oli keitetty oikein urakalla ja niin kuin kaikessa hämmentämisessä yleensäkin, keittäjinä olivat ne, jotka varsinaisesta päätöksenteosta ovat etäällä eivätkä näe metsää puilta. Toivon totisesti, että sopasta seuraa hyvä lopputulos eikä muutu käärmekeitoksi kuin korkeintaan sen keittäjille.

Pohdiskelua

Eilinen eläkeläistilaisuus oli hyvä. Paikalle oli saapunut runsaasti asianosaisia. Keskustelua käytiin vilkkaasti ja pahimmat epäkohdat tulivat kyllä selkeästi esille. Varsinaisesti mitään uutta ei ilmennyt, ovathan nämä samat asiat puhututtaneet ihmisiä jo vuosia.

Talousarvio saatiin käsiteltyä sujuvasti. Myös investoinnit menivät kaavailulla tavalla. Mikkelipuiston "ykkösvaihe" sai vielä rahoituksen, mutta vähemmän kuin alunperin oli kaavailtu. Toivoa vaan sopii, että ykkösvaihe myös joskus aidosti päättyy, ettei sen varjolla huomaamatta puistoa rakenneta valmiiksi ilman yritysten sitoutumista.

Hänskin monitoimikenttä pysyy budjetissa. Itse en näe nyt järkevänä sitä, että se näinä huonoina vuosina tehdään noin massiivisena, mutta vuosi sitten asia näin päätettiin valtuustossa äänestämällä ja siihen on mielestäni tyytyminen. Demokratia on toiminut ja vähemmistöön jääneiden on syytä tyytyä päätökseen, eikä koettaa hankaloittaa asian etenemistä äänestyttämällä asiaa joka vuosi.

Sosiaali- ja terveyspuolen tilanne herätti taas paljon ajatuksia. Osittain siihen oli myös syynä pieni episodi, jonka kohteeksi jouduin ennen kaupunginhallituksen kokousta. Ryhdyin miettimään sitä, kuinka meillä kaupungissa hoidetaan ja pystytään hoitamaan mieleltään sairastuneet. Paljon on ollut valtakunnallisestikin puhetta siitä, kuinka mielenterveyspotilaat jätetään heitteille ja sen seurauksena näiden ihmisten sairaudet pahenevat ja aiheuttavat pahimmillaan hankaluuksia myös aivan sivullisille. Näin oli myös eilisen tapauksen laita.

Toisaalta, sairauden ja luonnevikaisuuden ero voi olla vaikea huomata, varsinkin kun asianomainen tai lähipiiri ei sitä halua tunnustaa. Itse olen saanut kokea jo vuosia erilaisia hyökkäyksiä tämän saman ihmisen taholta ja tavallaan olen siihen jo vähän tottunutkin. Eilen tosin päätin, että nyt riittää. Tälle päivälle olen sopinut tapaamisia muutamien ihmisten (poliisi, lääkäri, juristi) kanssa kysyäkseni, mitkä ovat lailliset keinoni päästä tästä kiusallisesta vaivasta eroon.

Tänään on hankala päivä siinä mielessä, että illalla on kolme kokousta samaan aikaan. Joudun siis tekemään valinnan kaupungin teknisen lautakunnan, ESKKY:n ja seutuvaltuuston välillä. Tällä kertaa valitsen harvemmin kokoontuvan seutuvaltuuston, vaikkakin ajomatka Haukivuorelle pimeässä vähän hirvittääkin. Teknisessä lautakunnassa olen "vain" kaupunginhallituksen edustaja, joten läsnäoloni siellä ei päätöksiin vaikuta. ESKKY:ssä olen ainut Mikkelin kaupunginhallituksesta, joten siellä pitäisi olla paikalla, mutta varajäsen saa nyt astua remmiin. No, tällaista pohdiskelua ajankäytöstä täytyy välillä tehdä.

Juhlaa ja arkea

Tänään pidetään SDP:n järjestäminä ympäri maata tilaisuuksia eläkeläisteemalla. Mikkelin tilaisuus alkaa aamuyhdeksältä musiikkiopiston auditoriossa. Paikalla on neljä demaritarjokasta eduskuntaan ja toivon mukaan sali täynnä aktiivisia eläkeläisiä.

Sali oli täynnä myös perjantai-iltana Mikkelin Mäntyniemen pikkujouluissa. Tapahtuma on aina sellainen, joka vetää paljon ihmisiä paikalle. Eikä ihme, sillä ohjelma on mukavaa ja jouluruoka erittäin maittavaa. Mäntyniemen johtokunnan jäsenenä olin oikein tyytyväinen tilaisuuden vetovoimaisuuteen.

Iltapäivällä aloitamme talousarvion viimeistelyn kaupunginhallituksessa. Keskustelua tulee varmasti investoinneista. Tuntuu siltä kuin kaikki investoinnit olisivat erityisen perusteltuja. Itse toivon, että ainakin Mikkelipuiston kohdalla järki voittaisi.

Onpa synkkää

Nyt on kyllä tekemistä, että saa mielen jollakin tavalla virkistymään. Aamusta iltaan on pimeää ja märkää ja tuntuu siltä, kuin valoa ei pilkahtaisi millään saralla. Ymmärrän hyvin niitä, jotka kiroavat marraskuun jonnekin syvälle ja kokevat suoranaista masennusta näinä pimeinä viikkoina.

Onneksi on olemassa ystäviä, joiden kanssa voi arjen harmautta jakaa. Eilen työmaalla päivittelimme Kirsikan kanssa tätä "synkkyyttä ja kurjuutta" ja eipä aikaakaan, kun työkaverimme yllätti meidät suklaalevyllä. Kuuma kahvi ja suklaa piristivät välituntia kummasti. (Terkut Veikolle!).

Eilen illalla kokoontui oman yhdistykseni (Mikkelin Työväenyhdistyksen) johtokunta. Meillä muutamilla aktiiveilla on aina vilkasta keskustelua niin paikallisista kuin valtakunnallisistakin asioista. Eilen teimme pientä päivitystä myös vaalityösuunnitelmaan.

Johtokunnan jälkeen oli kunnallisjärjestön edustajiston kokous. Edustajisto on koko paikallisen puolueorganisaation ydin. Paikalla oli vakiojengi. Olisi vaan suotavaa, että osallistumisprosentti olisi hieman korkeampi. Ymmärrän hyvin, että ihmisillä on paljon menoja ja kiireitä (niin on itsellänikin), mutta tiedon kulkemisen ja keskustelun parantamiseksi olisi tosi hyvä, että valtuutetut, kaupunginhallituksen jäsenet ja lautakuntien jäsenet kokoontuisivat mahdollisimman täysilukuisina edes muutaman kerran vuodessa.

Tänään alkavat ensimmäiset joulutapahtumat. Illalla on ensimmäiset pikkujoulutkin, pitää muistaa käydä hankkimassa pienet paketit ja koettaa saada Onnille parturiaika vielä johonkin väliin. Joulukatuja avataan ympäri maata, huomenna Mikkelissäkin. Ehkäpä jouluvalot ja lasten laulut saavat synkkyyden taas tänäkin vuonna pikkuhiljaa katoamaan...

Lapin koulutusviikko

Eilinen oli näköjään turmiollinen vapaa-ilta, en jaksanut tehdä mitään (paitsi pestä pyykiä ja laittaa ruokaa) ja blogikin jäi kirjoittamatta. Maanantaina olimme siis Savonlinnassa ammatillisen koulutuskuntayhtymän vieraina.

Keskustelua käytiin monista tärkeistäkin asioista, mutta ehkä eniten intohimoa herätti keskustelu jokakeväisestä hallitusten Lapin koulutusviikosta. Molemmat kuntayhtymät ovat jo vuosikymmeniä tehneet keväällä seminaarimatkan Ylläkselle. Itse olin viime keväänä mukana ensimmäistä kertaa.

Viikko oli antoisa ja kokemuksena hyvä. Toista kertaa en voi (kaikkien muitten menojen lisäksi) olla poissa kotoa kokonaista viikkoa. Harmittavinta koko asiassa on se, että viikon aikana siellä oikeasti tehdään sellaisia kauaskantoisia linjauksia, joihin sitten vuoden/vuosien aikana aina palataan. On ikävää, että vuoden tärkeimmät linjaukset tehdään sellaisissa olosuhteissa, joihin kaikilla ei ole mahdollisuutta osallistua.

Esitinkin, että kokeiltaisiin vastaavaa seminaarisessiota jossakin vähän lähempänä ja tiiviimpänä, jolloin kaksi matkustuspäivää jäisi pois ja jolloin useimmat voisivat paremmin osallistua esim kolmeksi päiväksi varsinaiseen ohjelmaan ja halukkaat voisivat jäädä pariksi päiväksi vaikka hiihtelemään. Esitys sai kyllä ymmärrystä, mutta ei suurtakaan suosiota. Päätös osallistumisesta ensi kevään koulutusviikolle tehtiin niinkuin aina ennenkin. Toivottavasti sisältöön ja kestoon voisi vielä saada vaikutettua.

Tänään olikin oikea maakuntapäivä. Ensin aamusta lähtien maakuntavaltuuston kokous ja sitten klo 16.00 alkaen maakunnallisen ammattikorkeakouluyhtymän hallituksen kokous. Molemmissa tehtiin isoja linjauksia, mutta nyt en enää jaksa niitä kommentoida. Muutenkin on ollut rankka päivä, puhelin on piipittänyt tauotta ja ihmetystä on herättänyt mm. eilinen opetuslautakunnan päätös. Palaan siihenkin sitten yön yli nukuttuani.

Onneksi ehdin laittaa pojan nukkumaan ja nyt istun itse hetken tässä televisiota katsellen ja samalla sähköposteihin vastaillen. Huomenna taas pari kokousta, perjantaina kaksi menoa, lauantaina samaten, sunnuntaina vain yksi kokous, maanantaina kolme, tiistaina kolme jne. jne. Huomaan toivovani, että tulisipa jo joulutauko...

Alkuviikon ajatuksia

Piirikokous lauantaina sujui entiseen malliin. Uutena elementtinä oli kuitenkin ns. vapaamuotoinen keskustelu ennen varsinaisen kokouksen alkua. Kaikki totesimme sen olevan hyvä uudistus ja, että sitä on syytä toteuttaa myös jatkossa.

Keskustelua käytiin vilkkaasti kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta. Monenlaista mielipidettä asioiden marssijärjestyksestä on ilmassa ja se on pelkästään hyvä. Vain erilaisten mielipiteiden ääneenlausuminen voi tuottaa keskustelua ja sitä kautta muodostaa yhteisen kannan, jossa eri näkökulmat on voitu yhteensovittaa.

Tänään joudun jättämään Mikkelin kaupunginhallituksen kokouksen väliin. Savonlinnan ammatillinen koulutuskuntayhtymä on kutsunut meidän kuntayhtymän hallituksen vieraakseen ja tarkoitus on käydä keskusteluja siitä, kuinka yhteistyötä voitaisi entisestään lisätä. Olemme hyvällä tiellä kohti maakunnallista koulutuskuntayhtymää.

Tämä viikko muutoinkin on varsin täyteen ahdettu. Onneksi eilen oli lähes vapaata, niin ehdin hyvin lukea kaikki viikon paperit.

Piirikokous

Heräsin aikaisin outoon huminaan; vettä satoi kaatamalla. Voi, voi. Lasten pihalle rakentamat lumilinnat saavat kyytiä ja sisälläolopäivä sadetta paossa tietää levotonta iltaa. Onneksi kaupungissa on hyvä uimahalli, joten energiaa pääsee purkamaan vaikka sinne.

Itse olen varustautunut olemaan koko päivän sisällä, sillä Etelä-Savon SDP pitää piirikokoustaan aamukymmenestä lähtien Heimarissa ja siellä tuskin sateinen ja harmaa sää aiheuttaa häiriötä. Kaksi kertaa vuodessa pidettävät piirikokoukset ovat mukavia tapahtumia siinä mielessä, että tulee tavattua sellaisiakin puolueihmisiä, joita näissä viikottaisissa oman alueen tapaamisissa ei näe.

Piirikokoukseen osallistuvat paikallisista yhdistyksistä aktiivisimmat toimijat, jotka eivät välttämättä ole muissa kunnallisissa tai maakunnallisissa kuvioissa ollenkaan mukana, mutta jotka useimmiten ovat oman yhdistyksen kantavia voimia ja kokeneita kansalaisia.

Asiat tämän päivän kokouksessa ovat sääntömääräisten asioiden lisäksi hyvin ajankohtaisia. Puhetta riittänee PARAS-hankkeesta ja eduskuntavaaleista. Jonkinlainen kannanotto maakunnan kehittämisestä on varmastikin tulossa.

Loppupäivä tullee etenemään nautiskellen. Meidät on Onnin kanssa kutsuttu Kirsin luokse saunomaan ja koiraa "hoitamaan". Vierailua varten pakkasin jo kamat kassiin ja tein valmistelut herkullista kinkkupiirakkaa varten. Onnille haemme vielä jonkun hyvän elokuvan, joten me aikuiset saamme rauhassa (pitkästä aikaa) vaihtaa kuulumisia ja parantaa maailmaa.

Viikon kohokohta

Viikon kohokohta on taas takana. Jostain syystä ainut säällinen kotiintuloaika ajoittuu yleensä torstai-iltaan; Onnin korisharkat on hoidettu 19 mennessä ja voimme rauhoittua tv:n ääreen katsomaan Kotikatua. Se onkin ainut sarja, jota olen ehtinyt/viitsinyt tv:stä viime vuosina säännöllisesti seurata. Siitä on mukava aloittaa laskeutuminen viikonloppuun, vaikkakin vielä perjantaina on aamulla jaksettava herätä töihin.

Eilinen päivä kaikkine rientoineen on vielä tänäänkin pyörinyt mielessä. Asiat olivat sen verran moninaisia, että tulevat mielessä pyörimään varmasti pitkään. Viimeisenä eilen illalla olimme siis koolla demarien kesken kunnallistoimikunnassa. Oli oikein piristävä ja antoisa tilaisuus. Ennako-odotuksista poiketen, selvisimme kokouksesta ennätysajassa, liekö syynä tuuraajan toimiminen puheenjohtajana. Huolimatta siitä, että kokous sujui rivakasti, saimme käsiteltyä ja puhuttua monta varsin vaikeatakin asiaa puhki. Tuntui oikein hyvältä.

Tänään olen keskittynyt Etelä-Savon koulutuksen kuntayhtymän asioihin. Koolla oli iltapäivällä iso porukka eri omistajakunnista ja teemana oli kuntien kuuleminen. Kuntien edustajat vaikuttivat tyytyväisiltä ESKKY:n tämänhetkiseen tilanteeseen ja siitä on tietenkin hyvä jatkaa.

Aikuiskoulutuksen porukka oli kutsunut meidät hallituksen jäsenet vieraakseen koululle. Saimme käytyä vapaamuotoisesti hyviä keskusteluja aikuiskoulutuksen tilanteesta ja uskon, että tämä ensimmäinen tapaaminen johtaa hyvin pian seuraavaan kohtaamiseen. Asioiden käsittelyä helpottaa aina se, että tiedämme kenen kanssa oikeasti asioimme ja se, että ohi virallisen kokouksen saamme tutustua toinen toisiimme.

Näitä blogejani luetaan tosi ahkerasti. Usein saan vastata kysymykseen, että "miksei kukaan koskaan kommentoi mitään?" Vastaan taas, että kyllä kommentoi. En vaan ole halunnut tehdä kommentoinnista julkista, sillä nimettömien viestien tyyli ja sisältö ei aina ole sellaista, jota haluaisin esim. äitini lukevan. Joillakin ihmisillä tuntuu vaan olevan loputon määrä viisautta ja viitseliäisyyttä koettaa pahoittaa toisten mieltä, enkä halua antaa sitä mahdollisuutta omien sivujeni kautta tehdä julkisesti.

Oma mieleni tuntuu olevan jo niin parkkiintunut, että ei näistä kommentoinneista pahoitu, päinvastoin. Tiedän tarkalleen, mistä ne tulevat ja myös miksi tällaiseen on joillakin tarvetta. Tuntuu siltä, kuin itse saisin aina vaan lisää voimia näistä asiattomista viesteistä, sillä tiedän saamani toisenlaisen palautteen johdosta, että olen toimissani oikealla tiellä.

Tehokas päiväjärjestys

Varhaisissa heräämisissä on puolensa. Nyt olen jo ehtinyt käydä happihypyllä, suihkussa, lukea lehdet sekä tyhjentää tiskikoneen ja kuivausrummun. Kahvin tippuessa ja tukan kuivuessa, ehdin huiskaista tämän kirjoituksenkin. Tehokasta siis näin aamutuimaan, mutta eiköhän se kostaudu siten illan viimeisessä kokouksessa...

Tänään aamupäivällä kokoontuu seutuvaliokunta. Esityslistalla on montakin tärkeää asiaa. Käytäntönä on nyt jonkun aikaa ollut se, että nämä listat lähetetään sähköisesti myös seutuvaltuuston jäsenille, jotta nämä tietävät hyvissä ajoin, mitä asioita on tulossa seutuvaliokunnan kokoukseen. Varsinaiset listathan ovat kaikkien kansalaisten nähtävissä internetissä Mikkelin kaupungin sivuilla.

Valitettavan usein vain tuntuu siltä, kuin tätä tiedonsaantimahdollisuutta ei oikein osattaisi käyttää. Siinä vaiheessa kun valmisteluprosessi on edennyt päätöksentekovaiheeseen, ryhdytään vasta pähkäilemään, "mistä oikein on kysymys?" ja "miksei meille ole kerrottu mitään...?" On paljon asioita, joihin voi vaikuttaa jos vain itse ymmärtää olla asioista kiinnostunut ja aktiivinen.

Iltapäivällä Mikaelissa alkaa Kuntaliiton järjestämä kunta-ja palvelurakenneseminaari. Siellä on mahdollisuus kuulla tämänhetkiset linjaukset siitä, missä uudistuksessa ollaan menossa. Toivottavasti moni Mikkelin seudun päättäjistä pääsee paikalle.

Illalla on vielä paikallisen SDP:n kokous. Tiedossa on jälleen mukava sessio samanhenkisten tovereiden kanssa. Muuten nämä "omien" keskeiset palaverit ovat hyviä ja keskustelevia, mutta meikäläisen elämänrytmiin hiukan liian hidastempoisia... Samat asiat saataisiin vietyä läpi vauhdikkaasti asioiden käsittelyn siitä lainkaan kärsimättä, päinvastoin.

Diabetespäivä

Tänään vietettiin maailman diabetespäivää. Itä-Suomen lääninhallitus, Etelä-Savon sairaanhoitopiiri ja Mikkelin sosiaali- ja terveystoimi järjestivät sairaalan auditoriossa keskustelutilaisuuden alueen kuntien päättäjille ja viranhaltijoille.

Alustukset vetivät vakavaksi. Olen toki aiheeseen saanut perehtyä jo vuosikymmeniä, sillä eräällä perheenjäsenistämme on ollut aikuisiän diabetes jo vuodesta 1969 lähtien. Riski sairastua ja sairauden mukanaan tuomat lisäsairaudet ovat enemmän kuin hyvin tiedossani.

Tänään asiaa valotettiin nimenomaan yhteiskunnalle aiheutuvien kustannusten näkökulmasta. Päällimmäisenä jäi mieleen se, kuinka tärkeää tässä nimenomaisessa sairaudessa on ennaltaehkäisy ja varhainen taudin huomaaminen. Pienillä toimilla saataisiin moni aikuisiän diabetes paljastettua ja aloitettua hoito ennenkuin tilanne menee pahemmaksi. Tauti saattaa olla monella piilevänä vuosikausia ja on ehtinyt jo kehittää pitkäaikaista (ja kallista) hoitoa vaativan sepelvaltimotaudin tai jonkun muun vakavan sairauden.

Kunpa meillä päättäjillä riittäisi joskus rohkeutta ja ymmärrystä tehdä päätöksiä, jotka hetkellisesti tuntuvat kalliilta, mutta jotka todellisuudessa aiheuttavat kustannussäästöjä joidenkin vuosien kuluttua. Nämä olisivat niitä sosiaali- ja terveyspuolellakin kaivattuja pitkän tähtäimen rakenteellisia uudistuksia, joita ilman ei taloutemme voi koskaan tervehtyä.

Tätä käsitystäni tuki tämän päivän tilaisuudessa professori Tero Kangas, joka piti vaikuttavan esityksen julkisen talouden menokehityksestä nimenomaan hoitamattomien diabeteksien näkökulmasta. Hänen alustuksensa pohjautui tutkimustuloksiin ja tilastoihin, joiden luotettavuutta on vaikea kiistää ja ainakin minä olen valmis maalaisjärjelläkin uskomaan tämän logiikan. Harmi vaan, että kaupungin sosiaali- ja terveyslautakunnasta ei monikaan ollut päässyt paikalle.

Minuuttiaikataulua

Tänään onkin tekemistä, että ehtii kaikkiin kokouksiin ajallaan singahtaa. Aloitamme omalla kaupunginhallituksen ryhmäkokouksella klo 14.30, hallitus alkaa klo 15.00, kaupunginvaltuuston ryhmä klo 17.00 ja valtuuston kahvit klo 17.15 ja 17.45 alkaa valtuuston kyselytunti ja klo 18.00 varsinainen kaupunginvaltuuston kokous.

Minuuttiaikataulua siis, mutta mikäli vanhat merkit pitävät paikkansa, jäämme aikataulusta jo heti alkumetreillä. Varsinaiset päätösasiat kummassakaan kokouksessa eivät aikaa hirveästi vaadi, mutta kaupunginhallituksessa keskustelua varmasti joistain isommista linjauksista olisi tarpeen käydä ihan ajan kanssa.

Valtuustoryhmämme tekee viime hetken päätöksen siitä, tullaanko salissa veronkorotusta esittämään. Kahdenlaista mielipidettä asiasta on edelleen ilmassa; toivottavasti varttitunnin ryhmäkokouksessa mahdollisimman moni ehtisi mielipiteensä myös ääneen sanoa.

Uutena elementtinä on tänään järjestettävä valtuuston kyselytunti. Uusia toimintatapoja on aina hyvä kokeilla ja tänään nähdäänkin se, olisiko tästä aineksia pysyvämpäänkin käytäntöön. Tällä kertaa kysyjiä/kysymyksiä on vain yksi, mutta parhaimmillaanhan homma toimisi siten, että kaikki halukkaat valtuutetut voisivat etukäteen yhdessä sopia, milloin hallitukselle kysymyksiä esitetään, jolloin siitä voisi muodostua oikea vuoropuhelu. Sikäli kuin tällaiselle on oikeasti tarvetta.

Monet valtuutetut ovat nimittäin oppineet käyttämään mahdollisuutta kysellä virkamiehiltä ja kaupunginhallituksen jäseniltä aina asioiden valmisteluvaiheessa, jolloin varsinaisen tiedonhalun on voinut tyydyttää jo ennen kokouksia ja saada itselleen muodostettua asioista kokonaiskuvan jo ennen kuin niitä tuodaan päätettäviksi. Kaupunginvaltuuston kokouksissa on mielestäni ollut hyvät mahdollisuudet asioista vielä kysellä ja niistä keskustella yleisemmälläkin tasolla ilman erillistä kyselytuntia.

Voihan se olla, että tänä talvena näemme ennätysmäärän valtuuston kyselytunteja. Uskon kuitenkin, että viimeistään huhtikuussa kysymyksien määrä kääntyy laskuun. Meillä kaupunginhallituksen jäsenillä (jotka olemme siis ehdolla eduskuntaan, terkut Seija K:lle) tuskin kuitenkaan on tarvetta itsellemme kysymyksiä valtuuston kyselytunnilla esittää, voimme pähkäillä näitä vaikka sitten joutohetkinä peilin edessä...

Isänpäivä

Viikonloppu on mennyt rauhallisesti. Eilen kiertelimme Onnin kanssa Mikkelin torilla markkinoilla ja ostimme karkkipäivän karkit. Löysimme myös isänpäivälahjat sekä Onnin isälle että omalle isälleni. Torilla tapasin myös Etelä-Savon vihreän eduskuntavaaliehdokkaan, joka oli Kerimäeltä tullut tarjoamaan äänestäjille ruisleipää.

Lauantaisin on aina mukava kuljeskella kaupungilla, ihmiset ovat liikkeellä ja tulee tavattua paljon tuttuja. Tornimäki avasi eilen tämän talven sesonkinsa, Onni kävi testaamassa rinteet ja totesi ne oikein hyviksi.

Tänään olivat muutamat urheiluseurat järjestäneet yhdessä ESLI:n kanssa tapahtuman isille ja lapsille, jossa saatiin kokeilla eri urheilulajeja. Tilaisuus oli menestys, paikalla oli ollut paljon isiä lapsineen ja varmasti jotkut lapsista saivat kipinän aloittaa jonkun urheilun harrastamisen.

Äsken piipahdimme vielä isäni luona kakkukahveilla, paikalla olivat myös veljeni Janne poikineen ja meno oli siis sen mukaista. Luulen, että isäni huono kuulo ei tämän vierailumme aikana häntä hirveästi haitannut.

Näitä vapaapäiviä osaa kyllä arvostaa, enkä olekaan tänään juuri mitään tähdellistä tehnyt. Katsoin juuri ensi viikon kalenteria ja huomasin, että perjantai-ilta taitaa olla ainut vapaa ilta, joten tämä löysäilypäivä oli varmasti tarpeeseen.

Ensi neuvoa..

Soitin Ensineuvoon. Järjestelmäähän on paljon parjattu ja varmasti useimmiten ihan aiheestakin. Nyttemmin valituksia kuntalaisilta on kuulunut vähemmän eli homma on kenties lähtenyt sujumaan paremmin. Oma odotusaikani puhelimessa oli varsin lyhyt ja vastaaja hyvin ystävällinen ja auttavainen.

Asia koski poikaani ja olisin tarvinnut hänelle lääkärinajan pientä toimenpidettä varten. Koska vaivan laatu ei ollut mikään kovin kiireellinen, yritin saada omalle lääkärille seuraavaa vapaata aikaa. Hoitaja totesi, että marraskuu on jo täynnä ja joulukuun lista "avautuu" ensi viikolla, jolloin voi yrittää saada aikaa varattua. Lääkäri on tosin joulukuun alun lomalla, joten ensimmäinen vapaa aika voisi olla 18.12.

Voi hyvänen aika. Hoitaja oli oikein avulias; hän suositteli ajan varaamista yksityiseltä lääkäriasemalta. Nyt ymmärrän ensineuvon idean vähän paremmin! Tarkoitus ei olekaan saada hoidettua kuntalaisten vaivoja, vaan saada ohjattua osa porukasta yksityiselle sektorille. Meidän perheen kohdalla tämä hoitoonohjaus onnistui. Onnin vaiva täytyy saada hoidettua ja meillä yhden lapsen taloudessa on mahdollisuus tällä kertaa maksaa yksityiselle lääkärille.

Näin ei suinkaan ole kaikilla perheillä. Monilapsisissa perheissä ja pienituloisten eläkeläisten taikka työttömien talouksissa täytyy vain yrittää pysytellä mahdollisimman terveinä, sillä kunnallinen terveydenhuolto ei välttämättä hoitoa pysty antamaan eikä kalliisiin yksityislääkäreihin saata olla varaa.

Toisaalta ymmärrän tämän idean. Kun jollain ilveellä vain saisi ihmiset ymmärtämään, että jos ne meistä, joilla on taloudellisesti mahdollista hoidattaa itsensä muualla kuin julkisella puolella, myös niin tekisivät. Näin saataisiin väljyyttä kunnalliseen terveydenhuoltoon ja apua sieltä sitä tarvitseville varallisuudesta riippumatta. Pahalta tuntuu ajatus siitä, että vähiä terveyskeskusaikoja ei riitä sellaisille, joilla ei ole mahdollisuutta muualle mennä.

Päin pyryä

Koko eilisen päivän saimme lisää lunta. Lumisade ei kuitenkaan menoa haitannut. Olimme eilen Pieksämäen torilla markkinoilla kahvitelttamme kanssa. Pyrystä huolimatta kahvilla kävi runsaasti porukkaa ja tapasinkin paljon paikallisia demareita. Päällimäisenä huolena ihmisillä tuntui olevan terveydenhuoltopalveluiden sekavanoloinen järjestelmä. Ihmiset kertoivat tarinoita siitä, kuinka sairaita ihmisiä kuljetetaan ambulanssilla kunnasta toiseen ja että koskaan ei voi tietää, mistä avun saa vai saako ollenkaan. Ei kuulostanut hyvältä.

Illansuussa kokoontuivat Haukivuoren ja Mikkelin valtuustot yhteiseen seminaariin, jossa virkamiehet esittelivät talousarvion valmistelua. Mitään uutta ei esittelyissä tullut ilmi. Seminaarin jälkeen jäi kaupunginhallitus tekemään päätöstä veroprosentista. Oma ryhmäni teki päätöksen esittää veroprosentin nostoa 18,75:stä 19,25:een. Esityksestä äänestettiin ja kuten etukäteen tiedettiin, jäi sd.-ryhmä asiassa yksin. Asiasta keskustelu jatkunee valtuustoryhmässämme, joka viime kädessä asiasta päättää.

Juuri muita asioita ei kokouksessa ollutkaan, joten pääsimme lopettelemaan hyvissä ajoin puoli kahdeksan maissa. Pääsin ensimmäisessä kuljetuksessa (kh-kollegan kyydissä siis) Mikkeliin ja sen verran ajatuksissani olin, että jäin kyydistä kotikulmilla unohtaen kokonaan, että olin jättänyt auton päivällä kaupunkiin. Iltalenkki autoa hakemaan (sakenevassa pyryssä) teki ihan hyvää. Tänään näyttäisi tulevan vähän helpompi päivä. Ei pyrytä ainakaan vielä ja illalla on ainoastaan teknisen lautakunnan kokous, joka listasta päätellen ei tule kestämään pitkään.

Viikonloppu

Viikonloppu sujui vauhdilla. Piipahdimme ystäväperheen luona Tampereella ja lauantai-iltana kävimme pienessä Frenckellin teatterissa katsomassa paljon katsojia keränneen näytelmän Paavo 1,5. Esitys oli hyvä kolmen miehen esitys ja sopivan kepeä lauantai-iltaiseen mielentilaan.

Tampere näytti oikein viehättävältä paksussa lumipeitteessään ja virtaava vesi kaupungin keskustassa on aina kivaa katsottavaa. Sen verran ehdin vilkaista paikallista leheteä, Aamulehteä, että huomasin samojen rutinoiden alkaneen sielläkin. Lehdessä oli isolla päivitelty lumen paljoutta ja sitä, kuinka kaupunki ei auraa katuja tarpeeksi eikä tarpeeksi usien. Tutulta kuulosti.

Sunnuntai-iltana oli meidän valtuustoryhmä taas kutsuttu koolle puhumaan talousarvioasiaa. Pääasiallinen aihe oli veroprosentin määrääminen. Asiasta ei päästy pitkälle etenemään, mutta mitään yksimielistä intoa veroprosentin korotusesitykseen ensi vuodelle ei kuitenkaan löytynyt. Pohdiskelu jatkunee tänään, kun valtuusto kokoontuu Haukivuorelle seminaariin ja sen jälkeen kaupunginhallituksen olisi tarkoitus tehdä oma linjauksensa veroprosentista.

Fiksuja miehiä

Suosikkipoliitikkoihini kuuluu vihreiden Osmo Soininvaara. Häneltä olen tottunut kuulemaan järkeviä ajatuksia, joihin kuuluu mielestäni myös ajatus sitä, että alle tuhannen euron tuloista ei tarvitsisi maksaa veroja. Perustelut, joita tämän puolesta on esitetty ovat järkeenkäypiä ja toivoisinkin, että tämän talven aikana asiasta edes keskusteltaisiin vakavasti. Ajatus sinänsä ei ole uusi, putkahteleehan se sinnikäästi (aina neljän vuoden välein) esille puolueidenkin kannanotoissa.

Ilta-Sanomat oli järjestänyt kyselyn kansanedustajille. Siinä pyydettiin nimeämään (joillakin kriteereillä)ne kansanedustajat, jotka nauttivat arvostusta ja luottamusta toisten keskuudessa. Tässä kyselyssä pärjäsivät hyvin demarit Valto Koski ja Erkki Tuomioja. Uskon, että nämä molemmat ovat kärkisijansa ansainneet ja nimenomaan asiakysymysten hallitsemisen ja toimintatapojensa vuoksi. Molempia olen minäkin vuosien varrella seurannut ja näitä kahta hyvin erilaista kansanedustajaa olen myöskin oppinut arvostamaan.

Yhteistä näille kolmelle fiksulle miehelle on se, että he eivät ole saavuttaneet asemaansa ja kansalaistensa arvostusta ns. ulkokultaisilla keinoilla. He eivät ole erityisen komeita, urheilullisia, naistennaurattajia eivätkä loista linnan itsenäisyyspäivänjuhlien parketilla televisiokameraan tuijottaen. He ovat esimerkki siitä, että asiakysymyksiin perehtymällä ja asiallisesti työtään tekemällä politiikassakin on mahdollisuus pärjätä ja saada myös jotakin aikaan.

Näitä samanlaisia poliitikkoja on eduskunnassa paljon muitakin. Harvemmin vaan näistä vaikuttajanaisista tai -miehistä saamme me muut juurikaan kuulla. Tieto siitä, että varsinainen työ tehdään valiokunnissa lohduttaa, sillä luotan siihen, että enemmistö valiokuntien jäsenistä on kuitenkin niitä, jotka työn ottavat vakavasti ja jaksavat/ehtivät/ymmärtävät asioihin myös paneutua.

Lex Taipale

Tämän päivän Hesarissa oli juttu siitä, kuinka kansanedustaja Ilkka Taipaleen kehittelemä malli on leviämässä Helsingin ulkopuolellekin (muistaakseni Järvenpäähän). Mallissa ideana on se, että työttömyyskortistoa perataan siten, että sellaiset pitkään työttömänä olleet henkilöt, joilla ei ole todennäköisiä mahdollisuuksia koskaan töihin mennä, päästettäisiin eläkkeelle.

Tosiasiahan on kuitenkin se, että tälläkin hetkellä on kortistossa joukko pitkäaikaistyöttömiä, jotka eivät oikeasti ole työkykyisiä. Lääkärintutkimusten jälkeen on moni vuosikausia, kenties jo vuosikymmeniä, työttömyyskortistossa roikutettu ihminen päässyt pois työvoimahallinnon byrokratian rattaista.

Työkyvyttömien kansalaisten paikka ei ole työttömyyskortistossa eikä työttömyystilastoissa. Heille on tässä yhteiskunnassa olemassa toisenlainen tukiverkko. Käymällä läpi näitä asiakkaita Lex Taipaleen mallin mukaisesti, saataisiin paitsi alennettua Mikkelinkin työttömyystilastoja niin myös vapautettua työvoimaviranomaisten työpanosta todellisten työttömien (työkykyisten ja työhaluisten) auttamiseksi. Vähäinen hyöty ei ole myöskään se, että tällainen päätös olisi työkyvyttömän itsensäkin loppuelämään myönteisesti vaikuttava asia.

Käytännön toimenpiteiden aloittamiseksi (eli eläkepäätösten kirjoittavan lääkärin pestaamiseksi) voisi hyvin ottaa mallia niistä kaupungeista, joissa on tällaiseen toimeen on ryhdytty ja siitä hyötyä saatu.