Viikon kohokohta on taas takana. Jostain syystä ainut säällinen kotiintuloaika ajoittuu yleensä torstai-iltaan; Onnin korisharkat on hoidettu 19 mennessä ja voimme rauhoittua tv:n ääreen katsomaan Kotikatua. Se onkin ainut sarja, jota olen ehtinyt/viitsinyt tv:stä viime vuosina säännöllisesti seurata. Siitä on mukava aloittaa laskeutuminen viikonloppuun, vaikkakin vielä perjantaina on aamulla jaksettava herätä töihin.
Eilinen päivä kaikkine rientoineen on vielä tänäänkin pyörinyt mielessä. Asiat olivat sen verran moninaisia, että tulevat mielessä pyörimään varmasti pitkään. Viimeisenä eilen illalla olimme siis koolla demarien kesken kunnallistoimikunnassa. Oli oikein piristävä ja antoisa tilaisuus. Ennako-odotuksista poiketen, selvisimme kokouksesta ennätysajassa, liekö syynä tuuraajan toimiminen puheenjohtajana. Huolimatta siitä, että kokous sujui rivakasti, saimme käsiteltyä ja puhuttua monta varsin vaikeatakin asiaa puhki. Tuntui oikein hyvältä.
Tänään olen keskittynyt Etelä-Savon koulutuksen kuntayhtymän asioihin. Koolla oli iltapäivällä iso porukka eri omistajakunnista ja teemana oli kuntien kuuleminen. Kuntien edustajat vaikuttivat tyytyväisiltä ESKKY:n tämänhetkiseen tilanteeseen ja siitä on tietenkin hyvä jatkaa.
Aikuiskoulutuksen porukka oli kutsunut meidät hallituksen jäsenet vieraakseen koululle. Saimme käytyä vapaamuotoisesti hyviä keskusteluja aikuiskoulutuksen tilanteesta ja uskon, että tämä ensimmäinen tapaaminen johtaa hyvin pian seuraavaan kohtaamiseen. Asioiden käsittelyä helpottaa aina se, että tiedämme kenen kanssa oikeasti asioimme ja se, että ohi virallisen kokouksen saamme tutustua toinen toisiimme.
Näitä blogejani luetaan tosi ahkerasti. Usein saan vastata kysymykseen, että "miksei kukaan koskaan kommentoi mitään?" Vastaan taas, että kyllä kommentoi. En vaan ole halunnut tehdä kommentoinnista julkista, sillä nimettömien viestien tyyli ja sisältö ei aina ole sellaista, jota haluaisin esim. äitini lukevan. Joillakin ihmisillä tuntuu vaan olevan loputon määrä viisautta ja viitseliäisyyttä koettaa pahoittaa toisten mieltä, enkä halua antaa sitä mahdollisuutta omien sivujeni kautta tehdä julkisesti.
Oma mieleni tuntuu olevan jo niin parkkiintunut, että ei näistä kommentoinneista pahoitu, päinvastoin. Tiedän tarkalleen, mistä ne tulevat ja myös miksi tällaiseen on joillakin tarvetta. Tuntuu siltä, kuin itse saisin aina vaan lisää voimia näistä asiattomista viesteistä, sillä tiedän saamani toisenlaisen palautteen johdosta, että olen toimissani oikealla tiellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti