Nyt on kyllä tekemistä, että saa mielen jollakin tavalla virkistymään. Aamusta iltaan on pimeää ja märkää ja tuntuu siltä, kuin valoa ei pilkahtaisi millään saralla. Ymmärrän hyvin niitä, jotka kiroavat marraskuun jonnekin syvälle ja kokevat suoranaista masennusta näinä pimeinä viikkoina.
Onneksi on olemassa ystäviä, joiden kanssa voi arjen harmautta jakaa. Eilen työmaalla päivittelimme Kirsikan kanssa tätä "synkkyyttä ja kurjuutta" ja eipä aikaakaan, kun työkaverimme yllätti meidät suklaalevyllä. Kuuma kahvi ja suklaa piristivät välituntia kummasti. (Terkut Veikolle!).
Eilen illalla kokoontui oman yhdistykseni (Mikkelin Työväenyhdistyksen) johtokunta. Meillä muutamilla aktiiveilla on aina vilkasta keskustelua niin paikallisista kuin valtakunnallisistakin asioista. Eilen teimme pientä päivitystä myös vaalityösuunnitelmaan.
Johtokunnan jälkeen oli kunnallisjärjestön edustajiston kokous. Edustajisto on koko paikallisen puolueorganisaation ydin. Paikalla oli vakiojengi. Olisi vaan suotavaa, että osallistumisprosentti olisi hieman korkeampi. Ymmärrän hyvin, että ihmisillä on paljon menoja ja kiireitä (niin on itsellänikin), mutta tiedon kulkemisen ja keskustelun parantamiseksi olisi tosi hyvä, että valtuutetut, kaupunginhallituksen jäsenet ja lautakuntien jäsenet kokoontuisivat mahdollisimman täysilukuisina edes muutaman kerran vuodessa.
Tänään alkavat ensimmäiset joulutapahtumat. Illalla on ensimmäiset pikkujoulutkin, pitää muistaa käydä hankkimassa pienet paketit ja koettaa saada Onnille parturiaika vielä johonkin väliin. Joulukatuja avataan ympäri maata, huomenna Mikkelissäkin. Ehkäpä jouluvalot ja lasten laulut saavat synkkyyden taas tänäkin vuonna pikkuhiljaa katoamaan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti