Pohdiskelua

Eilinen eläkeläistilaisuus oli hyvä. Paikalle oli saapunut runsaasti asianosaisia. Keskustelua käytiin vilkkaasti ja pahimmat epäkohdat tulivat kyllä selkeästi esille. Varsinaisesti mitään uutta ei ilmennyt, ovathan nämä samat asiat puhututtaneet ihmisiä jo vuosia.

Talousarvio saatiin käsiteltyä sujuvasti. Myös investoinnit menivät kaavailulla tavalla. Mikkelipuiston "ykkösvaihe" sai vielä rahoituksen, mutta vähemmän kuin alunperin oli kaavailtu. Toivoa vaan sopii, että ykkösvaihe myös joskus aidosti päättyy, ettei sen varjolla huomaamatta puistoa rakenneta valmiiksi ilman yritysten sitoutumista.

Hänskin monitoimikenttä pysyy budjetissa. Itse en näe nyt järkevänä sitä, että se näinä huonoina vuosina tehdään noin massiivisena, mutta vuosi sitten asia näin päätettiin valtuustossa äänestämällä ja siihen on mielestäni tyytyminen. Demokratia on toiminut ja vähemmistöön jääneiden on syytä tyytyä päätökseen, eikä koettaa hankaloittaa asian etenemistä äänestyttämällä asiaa joka vuosi.

Sosiaali- ja terveyspuolen tilanne herätti taas paljon ajatuksia. Osittain siihen oli myös syynä pieni episodi, jonka kohteeksi jouduin ennen kaupunginhallituksen kokousta. Ryhdyin miettimään sitä, kuinka meillä kaupungissa hoidetaan ja pystytään hoitamaan mieleltään sairastuneet. Paljon on ollut valtakunnallisestikin puhetta siitä, kuinka mielenterveyspotilaat jätetään heitteille ja sen seurauksena näiden ihmisten sairaudet pahenevat ja aiheuttavat pahimmillaan hankaluuksia myös aivan sivullisille. Näin oli myös eilisen tapauksen laita.

Toisaalta, sairauden ja luonnevikaisuuden ero voi olla vaikea huomata, varsinkin kun asianomainen tai lähipiiri ei sitä halua tunnustaa. Itse olen saanut kokea jo vuosia erilaisia hyökkäyksiä tämän saman ihmisen taholta ja tavallaan olen siihen jo vähän tottunutkin. Eilen tosin päätin, että nyt riittää. Tälle päivälle olen sopinut tapaamisia muutamien ihmisten (poliisi, lääkäri, juristi) kanssa kysyäkseni, mitkä ovat lailliset keinoni päästä tästä kiusallisesta vaivasta eroon.

Tänään on hankala päivä siinä mielessä, että illalla on kolme kokousta samaan aikaan. Joudun siis tekemään valinnan kaupungin teknisen lautakunnan, ESKKY:n ja seutuvaltuuston välillä. Tällä kertaa valitsen harvemmin kokoontuvan seutuvaltuuston, vaikkakin ajomatka Haukivuorelle pimeässä vähän hirvittääkin. Teknisessä lautakunnassa olen "vain" kaupunginhallituksen edustaja, joten läsnäoloni siellä ei päätöksiin vaikuta. ESKKY:ssä olen ainut Mikkelin kaupunginhallituksesta, joten siellä pitäisi olla paikalla, mutta varajäsen saa nyt astua remmiin. No, tällaista pohdiskelua ajankäytöstä täytyy välillä tehdä.