Suosikkipoliitikkoihini kuuluu vihreiden Osmo Soininvaara. Häneltä olen tottunut kuulemaan järkeviä ajatuksia, joihin kuuluu mielestäni myös ajatus sitä, että alle tuhannen euron tuloista ei tarvitsisi maksaa veroja. Perustelut, joita tämän puolesta on esitetty ovat järkeenkäypiä ja toivoisinkin, että tämän talven aikana asiasta edes keskusteltaisiin vakavasti. Ajatus sinänsä ei ole uusi, putkahteleehan se sinnikäästi (aina neljän vuoden välein) esille puolueidenkin kannanotoissa.
Ilta-Sanomat oli järjestänyt kyselyn kansanedustajille. Siinä pyydettiin nimeämään (joillakin kriteereillä)ne kansanedustajat, jotka nauttivat arvostusta ja luottamusta toisten keskuudessa. Tässä kyselyssä pärjäsivät hyvin demarit Valto Koski ja Erkki Tuomioja. Uskon, että nämä molemmat ovat kärkisijansa ansainneet ja nimenomaan asiakysymysten hallitsemisen ja toimintatapojensa vuoksi. Molempia olen minäkin vuosien varrella seurannut ja näitä kahta hyvin erilaista kansanedustajaa olen myöskin oppinut arvostamaan.
Yhteistä näille kolmelle fiksulle miehelle on se, että he eivät ole saavuttaneet asemaansa ja kansalaistensa arvostusta ns. ulkokultaisilla keinoilla. He eivät ole erityisen komeita, urheilullisia, naistennaurattajia eivätkä loista linnan itsenäisyyspäivänjuhlien parketilla televisiokameraan tuijottaen. He ovat esimerkki siitä, että asiakysymyksiin perehtymällä ja asiallisesti työtään tekemällä politiikassakin on mahdollisuus pärjätä ja saada myös jotakin aikaan.
Näitä samanlaisia poliitikkoja on eduskunnassa paljon muitakin. Harvemmin vaan näistä vaikuttajanaisista tai -miehistä saamme me muut juurikaan kuulla. Tieto siitä, että varsinainen työ tehdään valiokunnissa lohduttaa, sillä luotan siihen, että enemmistö valiokuntien jäsenistä on kuitenkin niitä, jotka työn ottavat vakavasti ja jaksavat/ehtivät/ymmärtävät asioihin myös paneutua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti