Tänään vietettiin maailman diabetespäivää. Itä-Suomen lääninhallitus, Etelä-Savon sairaanhoitopiiri ja Mikkelin sosiaali- ja terveystoimi järjestivät sairaalan auditoriossa keskustelutilaisuuden alueen kuntien päättäjille ja viranhaltijoille.
Alustukset vetivät vakavaksi. Olen toki aiheeseen saanut perehtyä jo vuosikymmeniä, sillä eräällä perheenjäsenistämme on ollut aikuisiän diabetes jo vuodesta 1969 lähtien. Riski sairastua ja sairauden mukanaan tuomat lisäsairaudet ovat enemmän kuin hyvin tiedossani.
Tänään asiaa valotettiin nimenomaan yhteiskunnalle aiheutuvien kustannusten näkökulmasta. Päällimmäisenä jäi mieleen se, kuinka tärkeää tässä nimenomaisessa sairaudessa on ennaltaehkäisy ja varhainen taudin huomaaminen. Pienillä toimilla saataisiin moni aikuisiän diabetes paljastettua ja aloitettua hoito ennenkuin tilanne menee pahemmaksi. Tauti saattaa olla monella piilevänä vuosikausia ja on ehtinyt jo kehittää pitkäaikaista (ja kallista) hoitoa vaativan sepelvaltimotaudin tai jonkun muun vakavan sairauden.
Kunpa meillä päättäjillä riittäisi joskus rohkeutta ja ymmärrystä tehdä päätöksiä, jotka hetkellisesti tuntuvat kalliilta, mutta jotka todellisuudessa aiheuttavat kustannussäästöjä joidenkin vuosien kuluttua. Nämä olisivat niitä sosiaali- ja terveyspuolellakin kaivattuja pitkän tähtäimen rakenteellisia uudistuksia, joita ilman ei taloutemme voi koskaan tervehtyä.
Tätä käsitystäni tuki tämän päivän tilaisuudessa professori Tero Kangas, joka piti vaikuttavan esityksen julkisen talouden menokehityksestä nimenomaan hoitamattomien diabeteksien näkökulmasta. Hänen alustuksensa pohjautui tutkimustuloksiin ja tilastoihin, joiden luotettavuutta on vaikea kiistää ja ainakin minä olen valmis maalaisjärjelläkin uskomaan tämän logiikan. Harmi vaan, että kaupungin sosiaali- ja terveyslautakunnasta ei monikaan ollut päässyt paikalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti