Puolueemme puheenjohtajapeli on siis alkanut. Viime viikonloppuna puheenjohtajakilpaan ilmoittautui Erkki Tuomioja. Hänen mukaantulonsa on erittäin tervetullutta. Olen vuosien ajan seurannut Tuomiojan lausuntoja ja kirjoituksia ja mielestäni hänen arvomaailmansa on puolueemme perinteisten arvojen mukaista. Lyhyen työtoveruutemme aikana olen tullut vakuuttuneeksi siitä, että hän on ylivoimaisesti ryhmämme älykkäintä siipeä.
Erityisen vaikuttunut olin viime keväänä, kun Tallinnassa oli meneillään ns. patsasjupakka ja Tuomioja piti ryhmässämme siitä tilannekatsauksen. Hän taitavasti nivoi yhteen Viron historian, kehityksen ja nykypäivän ongelmat. Sitä pohdiskelua ja asiantuntemusta oli ilo kuunnella.
Tuomiojan lähteminen mukaan puheenjohtajapeliin ei sinänsä yllättänyt. Muutamien kollegoiden kanssa asiaa hiukan uumoilimme eduskunnan karaoke- ja tanssikerhon pikkujouluissa. Lyhyen visiittini aikana em. pikkujouluissa tunsin olevani totaalisen väärässä paikassa ja vielä enemmän niin näytti olevan edustaja Tuomioja hengaillessaan meidän ryhmän karaokevirtuoosien kanssa.
Puolueen puheenjohtaja valitaan kesäkuussa. Mielestäni ei ole kohtuutonta se, että kaikki paikalle haluavat ilmoittautuisivat mahdollisimman pian mukaan. Avoin ja julkinenkin keskustelu johtopaikoista ei voi olla kenellekään eikä varsinkaan puolueellemme haitaksi. Kentällä ihmiset ainakin tuntuvat haluavan asiasta keskustella. Lopputuloksen kannalta on hyvä, mikäli ehdokkaita on useita, jolloin voitaisiin käydä aito valinta erilaisten johtajien välillä.
SDP:llä on menossa ns. uudistumisprosessi. Prosessin onnistuneeksi läpiviemiseksi tarvitaan puolueen väkeä. Uudistuminen ei voi tapahtua byrokraattisesti eikä ainoastaan hyvien suunnitelmien välityksellä. Uudistumiseen tarvitsemme puheenjohtajan, joka saa vakuutettua jäsenistön joka kolkalla Suomea.
Tähän vakuuttamiseen tarvitaan aikaa ja siitäkin syystä olisi hyvä, että ehdokkaat tulisivat reilusti esiin ja jalkautuisivat ihmisten pariin, jotta saataisiin muodostettua kaikista ehdokkaista mahdollisimman kattava käsitys. Valintatilanne kesäkuun puoluekokouksessa olisi puoluekokousedustajille silloin helppo ja ns. junttaaminen jäisi kenties vähemmälle.
Itse toivon, että mukaan peliin lähtisi myös naisia. Meillä on ensimmäistä kertaa ryhmässä tilanne, jossa on naisia enemmän kuin miehiä. Kansalaiset ovat ympäri maata luottaneet meihin naisiin ja tämä luottamuksenosoitus on otettava vakavasti. Lisäksi meidän ryhmässä on eniten noin 30-40 vuotiaita naisia. Olisi outoa, mikäli tästä joukosta ei löydy varteenotettavaa puheenjohtajaa!
Mielestäni tällaisia kriteerit täyttäviä henkilöitä löytyy useitakin. Toivon erityisesti, että Jutta Urpilainen lähtee rohkeasti peliin. Hän on nyt toista kauttaan eduskunnassa ja erittäin pätevä ja asioihin perehtyvä nykyaikainen nainen. Ei voi olla niin, että juuri meidän puolueessa tulee kuluttaa penkkejä vuosikymmenien ajan ennen kuin on "pätevä" joihinkin vastuullisiin tehtäviin. Normaali, korkeakoulututkinnon suorittanut aikuinen ihminen pystyy nopeasti omaksumaan uusia asioita silloin, kun motivaatio ja muiden tuki ovat takana.
Kukaan ei ollut kuullutkaan siilinjärveläisestä kolmekymppisestä kansanedustajasta ennen kuin hänestä tuli Kokoomuksen puheenjohtaja. Kun Matti Vanhanen aloitti pääministerinä, hän oli oman vaalipiirinsä ulkopuolella ihan yhtä tuntematon kuin Katainen. Kumpikaan ei myöskään ollut toiminut ministerinä aiemmin. Rohkeita vetoja, joilla molemmat puolueet ovat onnistuneet kasvattamaan suosiotaan.
Olisiko nyt SDP:llä tarpeeksi huono tilanne, että kykenisimme rohkeisiin ratkaisuihin? Mielestäni näin on ja kannan aidosti huolta siitä, miten tälle vanhalle ja kunniakkaalle työväepuolueelle käy, mikäli hukkaamme tämän mahdollisuuden nyt. Yhtä aito on huoleni kansalaisista, mikäli kovat oikeistolaiset arvot saavat noro-viruksen tavoin jyllätä maassa jatkossakin. Näin tulee käymään, jos SDP ei kykene palaamaan arvopuolueeksi ja saamaan sitä kautta kannatustaan kasvatettua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti