Nyt on siis vuosi vaihtunut ja on minunkin aika palata sorvin ääreen. Joulun vietin pienen perheeni kanssa rauhallisesti kotona. Oli mukavaa vastaanottaa sukulaisten ja ystävien vierailuja. Jouluvalmistelut ehdimme äitini kanssa tehdä vallan mainiosti, vaikka kotiuduin Helsingistä vasta lauantaina 22.12. Oli hyvä huomata, että joulu tulee vähän vähemmälläkin hössöttämisellä.
Parasta joulunpyhissä oli tietenkin lasten jännittäminen ja riemuitseminen. Omalta kannaltani parasta oli kiireettömyys ja joutilaisuus. Olinkin monta päivää ihan pelkästään sisällä ja lueskelin kirjoja ja kuuntelin musiikkia. Oman haikeutensa jouluun toki toi hautausmaalla käynti; ensimmäinen joulu, kun kynttilän oman läheiseni muistoksi sytytin.
Uuden vuoden vaihtuminen oli meillä keskittynyt 8-vuotiaan pojan rakettihulluuteen. Monta päivää suunniteltiin ja neuvoteltiin, mitä raketteja ja papatteja hankitaan ja kuinka paljon. Minun puolestani kaupungin järjestämät ilotulitukset riittäisivät vallan mainiosti, mutta pienet pojat ovat vähän toista mieltä.
Onnin isä oli tänä vuonna sen verran kiireinen, että ei ehtinyt raketteja ampumaan, mutta onneksi perheessä ja ystäväpiirissä on auttavaisia miehiä, jotka huolehtivat myös Onnin rakettien sytyttämisestä. Tässä asiassa turvaudun mielelläni miesten osaamiseen. Pojat olivat illasta innoissaan!
Loman aikana olen minäkin ehtinyt kelailla viime vuotta. Täytyy todeta, että vuosi 2007 oli elämäni tapahtumarikkain ja kummallisin vuosi. Paljon muutoksia niin työssä kuin yksityiselämässäkin. Lähes kaikki muutokset ovat kuitenkin osoittautuneet myönteisiksi.
Väkisinkin olen miettinyt sitä, kuinka tämä muutosten vuosi on vaikuttanut lapseen ja nyt voin helpottuneena todeta, että totuttelemisen jälkeen on Onnin elämä varsin tasapainoisen ja onnellisen oloista.
Käsitystäni vahvistaa myös se, että joulutodistuksessa rastit olivat ihan "oikeilla kohdillaan" eli poika on tunnilla erittäin aktiivinen ja vuorovaikutussuhteet kunnossa. Kavereita ja toimintaa siis riittää. Paras todiste meidän pärjäämisestä tuli kuitenkin lapsen suusta: "Äiti, onpa mukavaa kun sinä olet nykyisin aina niin hyvällä tuulella".
Tämä tammikuu on siis eduskunnassa istuntovapaata eli kokoukset ja täysistunnot alkavat pyöriä 4.2. Koko kuukautta emme kuitenkaan voi lomailla. Kalenteri on täyttynyt jo aika hyvin erilaisista tapaamisista ympäri maakuntaa. Tänään olin Mikaelissa juhlistamassa Maavoimien esikunnan aloittamista Mikkelissä. Juhla oli arvokas ja arvovaltainen, olihan myös Tasavallan Presidentti tilaisuudessa läsnä.
Huomenna perjantaina meillä kuudella eteläsavolaisella edustajalla on yhteisiä tapaamisia Mikkelissä. Tapaamme erilaisia tahoja aamuvarhaisesta iltaan asti. Perjantai-iltana ovat perinteiset kaupunginhallituksen vuoden päättäjäisillalliset ja lauantaina maaherran järjestämä uuden vuoden vastaanotto. Nämä iltamenot ovat niitä, joista perheellisen on ensimmäisenä tingittävä. Ymmärrän kyllä sen, että kansanedustajan työhön kuuluvat tietyt iltatilaisuudet, mutta joka ilta ei voi kotoa olla poissa.
Toivotan tässä uuden vuoden ensimmäisessä blogissani kaikille oikein menestyksekästä vuotta! Kiitän samalla kaikkia niistä korteista, sähköposteista ja tekstiviesteistä, niin joulun kuin vuodenvaihteenkin osalta, joita olen saanut. Mukava huomata, että ihmiset muistavat. Tästä alkaa uusi toimintavuosi, jota toivottavasti voi jälkikäteen arvioida myönteisesti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti