Viime päivinä on eduskunnasta kuulunut kummia. Varsinaisilla päätöksillä tai puheilla ei ole voitu elämöidä, koska istuntotauko on vielä menossa, mutta muuta uutisoitavaa on löytynyt.
Pari päivää sitten oikeusministeri Brax (vihr.) otti usessa lehdessä julkaistussa jutussa kantaa vaalirahoituksen ongelmallisuuteen. Työryhmät ovat istuneet ja havainneet, että kansanedustajaehdokkaat ja puolueet toimivat epäreilusti ja kenties jopa rikollisesti perustaessaan yhdistyksiä vaalirahoitusta keräämään.
Ongema on siis siinä, että tällaisen yhdistyksen ei nykylainsäädännöllä tarvitse kertoa lahjoittajien nimiä, joten on aihetta epäillä sitä, kuinka sidoksissa valittu kansanedustaja toimessaan on näihin lahjoittajiin.
Muutoin en olisi tätä aihetta viitsinyt näitä päiviä pohtia, mutta tietenkin harmistuin siitä STT:n tekemästä jutusta, jossa MINUT ja TYÖVÄENYHDISTYS oli otettu esimerkiksi muutamien muiden edustajien kanssa.
Mikkelin Työväenyhdistys on yli sata vuotta sitten perustettu POLIITTINEN yhdistys, jonka tarkoitus ja toiminta on ollut ja on edelleen vaikuttaa maassa tapahtuvaan yhteiskunnalliseen kehitykseen. Luonnollinen tapa toimia on se, että yhdistys asettaa ehdokkaita erilaisiin vaaleihin. Näin MTY on toiminut aina.
Asettaessaan ehdokkaan valtiollisiin vaaleihin on työväenyhdistys tehnyt päätöksen taloudellisen tuen myöntämisestä. Siihen varakkaalla ja vakavaraisella yhdistyksellä on ollut varaa. Ehdokkaan tultua valituksi, on päivän selvää että hän on sidoksissa omaan taustayhdistykseensä. Näin olisi ilman rahallista tukeakin.
Meidän puolueessa järjestelmä toimii niin, että oma taustayhdistys on se, jonka viitoittamalla tiellä päätöksissä edetään ja vuorovaikutus yhdistyksen jäsenistön ja edustajiksi valittujen välillä on avointa ja molemminpuolista.
Olen ollut Mikkelin Työväenyhdistyksen jäsen 20 vuotta. Tiedän yhdistyksen historian, tunnen jäsenet ja olen omaksunut sosialidemokraattisen aatteen juuri tämän oman yhdistykseni näkemysten ja arvojen pohjalta. Ne arvot ovat jatkossakin niitä, joiden eteen teen työtä ja joita olen valmis puolustamaan.
Tämän vuoksi pidän erittäin outona sitä tulkintaa, että toiminta työväenyhdistyksen jäsenistön päätösten ja arvojen mukaisesti olisi jotenkin liitoksissa korruptioon tai jotenkin muuten rikollista. Tällainen käsitys siitä STT:n jutunpätkästä nimittäin jäi.
Paljon inhottavampi uutinen eduskunnasta saatiin eilen. Tutkimuksen mukaan eduskunnassa on ollut naisiin kohdistuvaa seksuaalista häirintää. Tutkimuksessa kaiken kaikkiaan oli selvitetty monta muutakin asiaa, mutta tämä tietenkin nousi keskustelun keskiöön.
Edustajille kyselyä ei tehty, joten en tiedä sen sisällöstä tarkemmin. Eduskuntatalossa työskentelee kansanedustajien lisäksi useita satoja muita ihmisiä eli on ikävän luonnollista, että näitä kokemuksia on joillekin voinut kertyä.
Ahdistelutilanteet ovat luonteeltaan hyvin hankalia, koska ihmisten käsitykset ja valmiudet kestää erityyppistä huulenheittoa ovat erilaiset. Kaikilla työpaikoilla on henkilöitä, joiden huumorintaju ja letkautukset ovat enemmän seksistisiä kuin toisten ja on aivan selvää, että kenenkään ei tarvitse työpaikallaan näitä juttuja kuunnella, mikäli kokee ne ikäviksi. Siinä mielessä on tällaisen työyhteisön kulttuurissa parantamisen varaa. Näin myös siis eduskunnassa.
Fyysinen koskemattomuus on tietenkin aivan eri asia. Jokaisella ihmisellä on oikeus päättää omasta kehostaan, eikä millekään työpaikalle kuulu minkäänlainen taputtelu tai lähmiminen. Tutkimuksen mukaan myös näitä tapauksia eduskuntatalossa on sattunut.
Oma kokemukseni eduskuntatalossa työskentelystä ei näitä tutkimustuloksia vastaa. Olen saanut olla juuri niin rauhassa kuin olen halunnut, mutta olen myös saanut nauttia mukavien miespuolisten työkavereiden kohteliaisuuksista ja myönteisestä huomiosta. Toivottavasti näin on jatkossakin, eikä tämä kohu vaikuta työpaikkamme ilmapiiriin kielteisesti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti