Vihreetä vastustusta

Etelä-Savon maakuntahallitus käsitteli maanantain kokouksessaan mm. ympäristöministeriön osittain hylkäämää maakuntakaavaamme. Kokous päätti tietenkin tehdä asiasta valituksen seuraavaan asteeseen. Maakuntavaltuusto aikaisemmin päätti yksimielisesti hyväksyä kaavan, jota nyt sitten ministeriössä ei haluttu tehdä.

Luonnollisestikin maakuntahallituksen vihreä jäsen halusi jättää valituspäätökseen eriävän mielipiteensä. Länsi-Savo -lehdessä kommentit sekä kokoomuslaiselta hallituksen jäseneltä että maakuntajohtaja Viialaiselta olivat osuvia; puhuttiin Viidennestä kolonnasta.

Väite voi olla aivan tottakin, sillä miksi muutoin heidän olisi pitänyt nyt ryhtyä toimimaan oman maakunnan vastaisesti ja pitää ympäristöministeriön päätöstä oikeampana kuin meidän aikaisemmin yhteisesti tekemäämme.

Maine kahdella jakkaralla keikkumisesta ja kehityksen jarrumiehinä toimimisesta saa tästä tempusta ansaitsemansa lisävahvistuksen, vaikkakin epäilen heidän vaikutusmahdollisuuksiansa hallituksen sisällä. Näytöt muissakin asioissa toimimisesta ovat kovin vaatimattomia.

Onneksi suomalaiset saavat aitoa ympäristönsuojelua ja ihmisten ja luonnon hyvinvointia parantavia tekoja muilta puolueilta. Vihreät voivat rauhassa jatkaa touhujaan kehityksen vastustajina ja suojella kehäkolmosen ulkopuolinen maa hengiltä. Järkevää ihmisten ja luonnon yhteiseloa parantavaa toimintaa löytyy esimerkiksi demareitten ympäristöohjelmista.

OMG

OMG on nuorisokieltä ja tarkoittaa siis Oh, My God eli voi herranjestas sentään! Tämä tuli mieleeni eilen, kun olin illalla mikkeliläisten eläkeläisten keskustelutilaisuudessa Rantakylä-talossa. Tilaisuus oli hyvä ja eläkeläisten asioita käsiteltiin monesta eri näkökulmasta. Paneelikeskustelussa oli mukana sekä nykyisiä kansanedustajia että sellaisiksi pyrkijöitä.

Pääosassa oli eläkkeiden indeksin tarkistaminen. Asia tuntuu hiertävän kaikkia eläkkeensaajia ja enkä minäkään ymmärrä, miksei sille mukamas voitaisi jotakin tehdä. Ns. taitettu indeksi on heikentänyt eläkkeensaajien ostovoimaa, kun eläkkeet seuraavat indeksiä, jossa huomioidaan vain 20 % palkkojen noususta ja 80 % hintojen noususta. Aikaisemmin indeksit olivat 50 % ja 50 %.

Nyt, kun maan hallitus on jatkuvasti ollut heikentämässä pienituloisten (ja siis usean eläkeläisenkin) mahdollisuuksia tulla toimeen omilla ansioillaan, (kun välillisiä veroja korotetaan jatkuvasti) niin indeksin tarkistamiselle olisi tarvetta. Omassa eduskuntaryhmässäni erilaisista vaihtoehdoista on keskusteltu ja uskon, että jonkinlainen malli meiltä vielä tämän vuoden puolella löytyy.

Varsinaiseen otsikon mukaiseen äimistelyyn jouduin, kun keskustelun aikana silmäilin naapurini paksua paperinippua, jonka hänelle joku ystävällisesti oli eläkeasioista koonnut. Varmasti täyttä asiaa kaikki ja auttoivat asianomaista vastausten antamisessa. Silmiini näet osui papereista oma nimeni, mutta ei siinäkään kaikki.

Nimeni toistui paperissa monta kertaa ja se oli liitetty eri kysymyksiin tyyliin; "Mitä Viitamies sanoo....?" "Viitamies väittää..." tai "Pauliina Viitamies voi vastuuttomasti vaatia yhtä ja sun toista, kun on oppositiossa". Meinasin ihan järkyttyä, mutta tietenkin sitten ajattelin, että hyvähän se on jos joku etukäteen on saanut valmiiksi kysymyksiä, joita sitten voi keskustelussa toiselle heittää, mikäli niitä ei itseltä kerran luonnostaan synny. Kukin tyylillään:)

Jeesustelua

On aikoihin eletty. Näin on pakko todeta, kun nyt lähes parin viikon ajan on jouduttu seuraamaan "homokeskustelua". Varsinaista keskustelua tv:ssä en nähnyt, mutta sen jälkeisiä tapahtumia on vaikea olla huomaamatta. Lehtikirjoitusten perusteella, ei tuossa tv-keskustelussakaan tullut mitään uutta esille.

Kristillisdemokraattien puheenjohtajan jyrkät kannat moniinkin asioihin ovat olleet meidän kaikkien tiedossa, joten siksi on hieman outoa, että tästä nousi nän massiivinen kohu. Kirkko on protestille tässä yhteydessa väärä osoite, Räsänen edusti ohjelmassa puoluettaan, ei ev.lut kirkkoa.

Poliittisesti tämä oli selvästikin harkittu juttu; vetämällä homokortin esiin, Räsänen tiesi saavansa omiltaan vahvan tuen ja lisättyä puolueensa kannatusta. KD:ssa suvaitsevaisuus ja erilaisuuden ymmärtäminen eivät ole olleet vahvoja teemoja milloinkaan.

Aiheen vatvomiselta ei ole voinut kukaan välttyä; poikani Onni (11 v.) oli suunnitteli viime viikolla lähtevänsä seurakunnan järjestämälle viikonlopun kestävälle "Kuutamoleirille". Jonakin iltana puhuimme leiristä ja poika ihmetteli kirkkoa ja sitä, että "on ne kummallisia, kun eivät anna kaikkien halukkaitten olla siellä, vaikka Jeesus on sanonut, että kaikkien pitää saada tulla tykö".

Hillitsin nauruni ja olin vaikuttunut koulun uskonnonopetuksesta.
Pohdiskelu jatkui: "vaikka toisaalta, eihän ne laske Joonistakaan Kuutamoleirille, kun sillä on eri uskonto eli ei ne oikeesti tee, niinkuin Jeesus on käskenyt". Kehotin juttelemaan asiasta leirillä ohjaajien kanssa, jolloin mahdolliset väärinymmärryksetkin oikaistaisiin siellä. Yritän olla tässä asiassa kotona hyvin neutraali ja rohkaista poikaa löytämään itse oikean ja väärän. Mielenkiinnolla kuulen tänään leirin antia aiheesta:)

Oikeita tekoja

Sain eilen olla mukana pitkäaikaisen yhteiskunnallisen toimijan ja sotaveteraanin 90-vuotis syntymäpäivillä. Tilaisuus oli mukava todiste siitä molemminpuolisesta arvostuksesta jota voi toista ihmistä kohtaan osoittaa.

Syntymäpäiväsankari Veikko Ikonen oli toiminut 20 vuoden ajan juvalaisen Työn tuloksen hallituksen puheenjohtajana. Työn tulos puolestaan on juuri 30 v. täyttänyt vuokrataloyhteisö, joka aikoinaan perustettiin paikkaamaan Juvan kunnan asuntovajetta vähävaraisille kuntalaisille.

Perustaminen ajoittui samoihin aikoihin, kun isäni oli Sdp:n piirisihteerinä Etelä-Savossa ja hänellä luonnollisestikin oli merkittävä rooli asuntojen pystyynlaittamisessa. Muistan lapsuudessani vierailleeni useasti Työn tuloksen kerhohuoneessa erilaisia kokouksia sivusta seuraten.

Nyttemmin olen saanut olla mukana Työn tuloksen kerhohuoneessa kansanedustajana ja niissä tilaisuuksissa on aina ollut kovin keskustelevaa ja aatteellista meininkiä. Kiinteistöä on vuosikymmenten ajan hallinnoitu hyvin ja se on säilyttänyt paikkansa edelleen yhtenä Juvan vuokrataloista. Tälläkin hetkellä asunnot ovat kaikki täynnä tyytyväisiä asukkaita.

Samankaltaista aatteellista ja ennakkoluulotonta toimintaa, kuin tuolloin on tehty, kaipaan tämän päivän puolueeltanikin. Konkreettisia tekoja yhteiskunnan parantamiseksi on mahdolista tehdä, mikäli vain tahtoa ja osaamista löytyy. Puolueen työntekijät voivat halutessaan olla myös tekijöitä, nykyisen visioilun sijaan.

Alvari-turnaus

Viime viikonloppuna olimme Onnin korisjoukkueen kanssa Jyväskylässä Alvari-turnauksessa. Koko viikonlopun kestänyt tapahtuma oli ennakko-odotusten mukainen ja meillä kaikilla oli niin mukavaa. Poikien joukkue pelasi hyvin, viidestä pelistä he voittivat kolme.

Äidin näkökulmasta katsottuna, oli kivaa nähdä, kuinka porukan nuorimmainenkin pääsi kentälle ja kuinka innoissaan kaikki pelaajat olivat. Uusi valmentaja tuntuu osaavan käsitellä poikia oikealla tavalla.

Katselin Jyväskylän liikuntakeskusta myös vähän "sillä silmällä". Tietenkin Jyväskylän maine liikuntakaupunkina tiedetään ja panostukset toimitiloihin ovat aivan omaa luokkaansa, mutta silti vakuutuin Hippos-hallissa istuessani siitä, että ns. monitoimihallia on ryhdyttävä Mikkelissäkin pikaisesti viemään eteenpäin.

Sisäpeleillä on paitsi kysyntää kuntoilijoiden keskuudessa niin myös kasvatuksellinen aspekti, kun mahdollisimman moni juniorijoukkue pääsee kunnon vuoroilla sisätiloihin harjoittelemaan. olipa laji sitten mikä hyvänsä. Erilaiset puulaakijoukkueet tarvitsevat tilansa hekin ja kunnan tehtävänä on saada asianmukaiset ja kohtuuhintaiset harjoitteluolosuhteet kaikille liikkujille. Ehkäpä Alvarin kaltaisia turnauksia voidaan tulevaisuudessa järjestää Mikkelissäkin.

Kokoomuslainen peruskoulu

Tänään salissa oli ajankohtaiskeskustelu aiheesta "Perusopetuksen tavoitteet". Perusopetuksen uudistamista ja tuntijakoa valmistellut työryhmä jätti esityksensä kesäkuun alussa ja se on nyt ollut laajalla lausuntokierroksella.

Esitys on tässä vaiheessa saanut osakseen paljon krittiikkiä ja syystäkin. Perusopetusta ehdotetaan muutettavaksi monella eri tavalla ja tämän päivän eduskunnassa käyty keskustelu osoitti sen, että muutoksen tavoitteet ovat aivan selvät.

Ministeri Virkkunen (kok.) puolusti työryhmän linjauksia mm. siinä, että pienille koululaisille lisätään valinnaisuuksia ja siinä, että taito-ja taideaineita tullaan tosiasiassa koululaisilta vähentämään. Kaikkien lasten kotona ei ole samankaltaisia mahdollisuuksia osallistua lapsen valintojen tekemiseen saati sitten arvioimaan kahdeksan vuotiaan lapsen ammatillisia tulevaisuuden tavoitteita Omaan kysymykseeni uudistuksen rahoituksen järjestämisestä hän ei vastannut.

Koko asetelman irvokkuuden paljasti hallituksen soturi Heinonen (kok.), joka keskustelun lopuksi sai puheenvuoron, jossa hän kuvasi muutoksien johtavan kokoomuslaiseen peruskouluun. Aivan järkyttävä paljastus, mutta niin kovin totta.

Kokoomuslaisia on kaikki nämä neljäkymmentä vuotta kyrsinyt demareitten aikaansaapa tasa-arvoinen ja laadukas peruskoulu. Sillä on mahdollistettu kaikkien suomalaisten lasten oikeus saada samanlaiset lähtökohdat jatko-opintoihin ja elämään, riippumatta siitä, minkälaiset oman elämän lähtökohdat ovat sattuneet olemaan.

Suomalainen peruskoulu on arvostettu ja maailmallakin tunnustuksia saanut. Nyt nämä kokoomuslaiset peruskoulun kasvatit haluavat riistää seuraavilta sukupolvilta mahdollisuuden, joka heille itselleen on ollut itsestäänselvä, mutta jota he eivät näemmä osaa arvostaa tai eivät ainakaan halua kaikkien muiden lasten siitä pääsevän osalliseksi.

He haluavat romuttaa meidän yhteiskuntamme kivijalan, tasa-arvoisen peruskoulun. He haluavat hivuttaa koulujärjestelmämme takaisin siihen aikaan, kun ainoastaan ns. hyvien perheiden lapsilla oli mahdollisuus koulunkäyntiin, sillä tiedetään näiden perheiden vanhemmilla olevan enemmän mahdollisuuksia osallistua lastensa opintojen suunnitteluun ja tukemiseen, kuin niillä perheillä, joilla on ongelmia tavallisen arkielämänkin kanssa.
Voi miten niin kovin kokoomuslaista politiikkaa!

Juosten kustu

Huomenna eduskunnassa käsitellään Kristillisdemokraattien tekemää välikysymystä haja-asutusalueen jätevesiasetuksesta. Sosialidemokraatit ryhmänä eivät ole mukana muiden oppositiopuolueiden kanssa tässä välikysymyksessä, koska meidän mielestä ongelmaa ei ratkaista asetuksen kumoamisella, niinkuin kd:t esittävät.

Tilanne haja-asutusalueella on ollut vesistönsuojelun kannalta vanhanaikainen jo pitkään. Edelliset säädökset ovat 1960-luvulta, joten uudistamista on kaivattu. Nyt käsittelyssä oleva asetus on annettu 2004 eli sellaisessa hallituksessa, jossa demaritkin ovat olleet mukana. Siitä huolimatta sitä voi ja pitää kritisoida.

Asetuksen tekemiseen on alunperinkin liittynyt epäselvyyksiä ja siitä on tehty liian yksniitinen. Ei voi olla niin, että samankaltaiset jätevesimääräykset koskevat kiinteistöjä keskellä peltoa kuin järvien rannoilla olevia rakennuksia. Ei myöskään voi olla niin, että ainoastaan kesäkäytössä olevat mökit ovat samankaltaisten määräysten kohteina kuin vakituisessa käytössä olevat rakennukset.

Suurin vesistöjä kuormittava tekijä on maatalous. Tämän tietävät myös kaikki maatalouden kanssa toimivat. Heitä ei ole kuitenkaan tarpeen ainoastaan syyllistää, vaan enemmänkin on ohjattava valtion maataloudelle maksamista ympäristötuista sellaiseen toimintaan tiloilla, joilla on todellista vaikuttavuutta ympäristön ja etenkin vesien suojelun kannalta.

Jo nyt asetuksella on mahdollisuus saada poikkeuslupia sen vaatimuksista ja hallituksen korjaava esitys huomenna lisää poikkeuksen mahdollisuutta entisestään. Mielestäni laki ei kuitenkaan voi olla sellainen, että se toimii oikeudenmukaisesti ja järkevästi ainoastaan silloin, kun ihminen osaa hakea poikkeuslupaa.

Olen saanut tehtäväkseni valmistella ja käyttää meidän huomisen ryhmäpuheenvuoron aiheesta, joten siksikin olen nyt erityisen viehättynyt tähän problematiikkaan. Asetus sinänsä ja sen muutosesitys eivät kuitenkaan korjaa niitä ongelmia, joita haja-asutusalueen jätehuoltoon liittyy. Puhdas vesi on meidän kaikkien suomalaisten etu, mutta myös velvoillisuus se sellaisena pitää.

Tämä asetus on ns. juosten kustu, eikä edesauta sille alunperin asetettua tavoitetta. Sen ovat huomanneet jo kymmenettuhannet suomalaiset, jotka tähän ovat joutuneet törmäämään omassa elämässään.

Kahdella jakkaralla keikkujat

Vaalien läheisyys aiheuttaa hallituspuolueissa tutinaa. Se onkin hyvä, sillä mitään muuta hallituksen suunnassa ei nyt näytä tapahtuvankaan. Sekä Kokoomus että Keskusta tuntuvat toteuttavan vanhaa viisautta; Kun ei tee mitään, ei tee virheitäkään. Ikävää vaan, että näin ei voi toimia vastuullisena hallituspuolueena.

Ministeri Holmlund (kok.) on tuonut esityksen kerjäämisen kieltämisestä lailla. Sitä ovat julkisesti kannattaneet ainakin eduskuntaryhmän puheenjohtaja Ravi ja Zyskovitz. Ulkoministeri Stubb (kok.) kiiruhti eilen olemaan asiasta eri mieltä.

Kokoomuksen kahden jakkaran linjaukset ovat selkeästi lisääntyneet mitä lähemmäksi vaaleja mennään. Kantaa on otettu niin ruotsin kielen opiskeluun kuin sukupuolineutraaliin avioliittoon samalla tekniikalla. Ei siis ihme, että kansalaiset eivät tiedä puolueen ns. virallista linjaa, kun sitä eivät tiedä tai siitä ei välitetä edes oman puolueen sisälläkään.

Keskustalainen ympäristöministeri Lehtomäki on joutunut myrskyn silmään jätevesiasetuksensa kanssa. Ainakin ministeri Väyrynen ja lukuisat kepulaiset kansanedustajat ovat julkisesti irtaantuneet asetuksen hengestä.

Keskustan varapuheenjohtajisto otti eilen tiedotteellaan kantaa peruskoulun tuntijakoa käsittelevään esitykseen ja ilmoittivat, että sen valmistelu tulee pysäyttää ja ainakin siirtää seuraavalle hallitukselle. Asia on kuitenkin keskustajohtoisen hallituksen valmistelema ja saman hallituksen kokoomuslainen ministeri on tietenkin ihan toista mieltä.

Tässä muutama esimerkki kahden jakkaran politiikasta. Tarkoituksena tällaisella toiminnalla on saada sekä asiaa kannattavien että sitä vastustavien äänet omalle puolueelle. Populismia parhaimillaan. Sitä kaikkein eniten harjoittaneet hallituspuolue Vihreät ovat niin omaa luokkaansa ja ylivertaisia, että he eivät tähän tekstiin esimerkeillään edes mahdu.

Kun tällaista toimintaa uskaltaa kritisoida, saa pian niskaansa arvostelijat siitä, että "tottakai puolueeseen pitää mahtua erilaisia näkemyksiä" ja että "on vain hyvä, että joku uskaltaa kritisoida omaakin puoluetta" tai että "meidän puolueessa ei vaadita tasapäisyyttä". Aivan niin, mutta puolueen ohjelmat ja tavoitteet tehdään joka tasolla yhdessä ja niihin, usein kompromisseihinkin, tulee jokaisen sitoutua.

Moitittavaa mielestäni onkin se, että ihmisiä tietoisesti puolueiden taholta harhautetaan kuvittelemaan jotakin muuta, kuin mihin puolueen virallinen linja sitä oikeuttaa toimimaan. Kahdella jakkaralla keikkujalle käy loppujen lopuksi aina yhtä huonosti kuin pienille pojille, jotka opettelevat ajamaan tankopyörällä.

Verovaalit?

Eilen oli SDP:n valtakunnallinen kampanjalauantai. Olimme Savonlinnassa ravintola Pietari Kylliäisessä puhumassa verotuksesta. Aamukahvitilaisuudessa olisi mahtunut olemaan enemmänkin väkeä, mutta tälläkin porukalla saatiin aikaiseksi hyvää keskustelua.

Mukava yllätys itselleni oli erään viime vaalien aikaisen (mikkeliläisen) tukijapariskunnan ilmestyminen Savonlinnan tilaisuuteen. Vaihdoimme pikaisesti kuulumisia ja oli kiva kuulla, että myös he ovat olleet tyytyväisiä omaan kansanedustajaansa.

Omassa puheenvuorossani korostin verotuksen oikeudenmukaisuus -näkökulmaa. Veropolitiikka on tärkeä osa yhteiskuntamme toimivuutta ja siksi siitä täytyy puhua. Onkin toivottavaa, että näistä vaaleista tulisi verovaalit. Ainoastaan asiakysymyksillä voimme saada ihmiset vakuuttumaan puolueiden välisistä eroista. Niitä nimittäin on eniten juuri veroihin ja niillä järjestettäviin palveluihin liittyen.

Onnistunutta edunvalvontaa?

Maanantaina tuli vihdoin ympäristöministeriöstä tieto, jota Etelä-Savossa on odotettu pitkään. Maakuntakaavamme, jonka maakuntavaltuusto on yksimielisesti aikoinaan hyväksynyt, on ollut ministeriön vahvistettavana jo kuukausitolkulla. Ongelmallista ministeriön näkökulmasta on ollut kaavamerkinnät ns. suurkauppojen osalta. Meillä Etelä-Savossa ei tällaista ongelmaa ole tiedostettu.

Kaavassamme oli kuusi merkintää, jokaisen kaupungin (Pieksämäki, Savonlinna ja Mikkeli)liepeillä 1- 2 ja lisäksi keskellä maakuntaa Juvalla yksi. Ministeri Vapaavuori pyyhkäisi näistä kuudesta neljä merkintää pois ja jäljelle jäi ainoastaan Mikkelin toinen ja Savonlinnan toinen kaavamerkintä.

Eniten harmissaan ovat tietysti Pieksämäen suunnan ihmiset. Heidän suurkaupan hankkeensa on ollut valmistelussa jo vuosia ja tarkoituksena on ollut saada seudulle tuhat uutta työpaikkaa menetettyjen valtionkin työpaikkojen tilalle. Suunnitelmien mukaan, kauppakeskus rakennettaisii Naiskankaalle, kahden kilometrin päähän keskustasta.

Olen nähnyt havainnekuvat alueesta ja siitä, kuinka koko kaupungin keskustan rakenne ja painopiste siirtyisi ketjumaisesti kohti Naiskangasta, johon tulisi vetovoimainen iso liikekeskittymä. Ostovoimaa itäisessä Suomessa tiedetään olevan, tärkeää olisi saada säilymään ostosrahatkin omassa maakunnassa.

Prosessissa ihmettelen eniten sitä, kuinka onnetonta on meidän maakunnan kokoomuslainen edunvalvonta. Kokoomuksen kansanedustajat ovat avainasemassa vaikuttaakseen omaan ministeriinsä, jälkikäteen on asiaa aivan turha ihmetellä ja kysellä. Eri asia onkin sitten se, mikäli näitä hankkeita ei oltaisi aidosti haluttukaan viedä eteenpäin. Tällaistakin epäilyä on etenkin Pieksämäen suunnasta kuulunut, itse en ota siihen kantaa.

Kirjoitin aiheesta tämä viikon Vapauden kolumnissanikin; nyt joku tutkiva journalisti voisi selvittää, keitä toimijoita on näiden kaavamerkinnän säilyttäneiden kaupan yksiköiden takana niin Mikkelissä kuin Savonlinnassakin ja kuinka he ovat voineet onnistua lobbauksessaan paremmin kuin esim. Kokoomuksen eduskuntaryhmän mikkeliläinen varapuheenjohtaja.

Rahoituskatto

Tämän päivän Länkkärissä oli pohdiskeltu vaalirahoituskuvioita. Meidän piirikokous tuli viikko sitten ulos sellaisella esityksellä toisille ryhmille , että sovittaisiin vapaaehtoinen vaalirahakatto 30 000 euron kohdalle. Lehtijutun perusteella toiset isot ryhmät eivät tähän ole innostuneita ja se on tietenkin heidän näkökulmastaan ymmärrettävää.

Kokoomuksen ja Keskustan ehdokkailla yleensä on näet tarpeen tullen käytettävissään omaa joko metsä-tai muuta omaisuutta vaalien rahoittamiseksi ja sitä on myös aikaisemmissa vaaleissa käytettykin.

Ihan en ymmärtänyt toimittajan lausumaa siitä, että vaalirahakaton vaatiminen olisi jotenkin meidän ehdokkaiden osalta sisäistä peliä. Jutussa mainittiin minun viime vaaleissa käyttämäni summa ja se, että 30 000 euroa on paljon vähemmän kuin se. Juu, näin on. Vaalirahakatto on meidän toimesta otettu monessa muussakin maakunnassa tavoitteeksi ja siitäkään syystä se ei voi olla meidän vaalipiirin sisäistä vääntöä.

Omassa viimekertaisessa vaalikampanjassani toimin paitsi lakien, niin myös avoimuuden periaatteita noudattaen. Viikkoja ennen vaaleja kerroin avoimesti, mistä ja miten vaalit omalta kohdaltani tullaan rahoittamaan. Vaalien jälkeen olen saanut asian kertoa monta kertaa. Olen toiminut aivan eri tavalla kuin esimerkiksi nykyinen pääministerimme Kiviniemi (kesk.).

Seuraavissa vaaleissa tulen toimimaan ihan samalla tavalla kuin toimin aiemminkin. Omissa toimissani ei ole eikä ole ollut mitään salattavaa ja siksi voin asioista kertoa ihan niin paljon kuin ketä vaan kiinnostaa. Olen luonnollisestikin muiden ehdokkaiden mukana tavoittelemassa 30 000 euron kampanjakattoa enkä koe sitä oman kampanjani onnistumisen kannalta mitenkään alhaisena ylärajana.

Olen istuvana kansanedustajana saanut tehdä yli kolme vuotta töitä maakunnan ihmisten parhaaksi ja uskon, että tämä tekemäni työ on parasta vaalityötä ensi kevättäkin ajatellen. Jatkan kansanedustajan täyspäiväistä työtä ensi kevääseen asti ja vaalikampanja on sitten eri asia. Kampanjan rahoittaminen ja kampanja muutenkin tarkentuu ensi vuoden puolella, mutta siitä kerron kyllä sitten aikanaan kaikille kiinnostuneille.

Sosiaalinen takuueläke

Kirjoitin toistamiseen maakuntalehti Länkkäriin takuueläkkeestä. Molemmilla kerroilla hallituspuolueiden kollegat nousivat takajaloilleen. Tänään ja eilen oikein ärhäkästikin. Se on hyvä. Hyvä siinä mielessä, että erot arvoista ja ajatuksistamme paljastuisivat tätäkin kautta kansalaisillle.

Olen kritisoitunut takuueläkettä siitä syystä, että sitä on hallituspuolueiden edustajien puheissa kehuttu ensi vuoden budjetin sosiaalisimmaksi teoksi. Sitä se varmasti olisi, mikäli sitä ei oltaisi päätetty jo muutamaa vuotta aikaisemmin. Muuta sosiaalista hallituksen ensi vuoden budjetista on vaikeaa löytää eli siinä mielessä kollegat Leppä (kesk.) ja Järvinen (vihr.) ovat oikeassa.

Eromme on nyt siis siinä, että minun mittapuiden se ei täytä erityisen sosiaalisia kriteereitä. Suomessa on lähes 1,5 miljoonaa eläkkeensaajaa, joista takuueläkettä tullee saamaan noin 65-90 000 eläkeläistä. Siis suurin osa eläkeläisistä jää tämän ulkopuolelle ja näistäkin takuueläkkeen piiriin kuuluvista, osa tulee saamaan ainoastaan joitakin euroja korotusta omaan eläkkeeseensä.

Mikäli pienituloinen eläkeläinen saa tällä hetkellä asumistukea, leikkaantuu se pois saman verran, kuin eläke kasvaa. Toimeentulotukien säästyminen kunnilta on toki kuntatalouden kannalta hyvä asia, mutta eläkkeensaajan kukkaroa takuueläke ei kasvata enempää, koska toimeentulotukikin leikkaantuu pois. Hyvä asia kaikkien kannalta on, että toimeentulotuen hakurumba jää pois.

Omasta näkökulmastani katsottuna ei sekään ole kovin sosiaalista, että tämä takuueläke tulee jokaiselle sellaiselle, jonka ei ole tarvinnut taloudellisista syistä johtuen käydä palkkatyössä eikä näin ollen siis ole maksanjut myöskään veroja. Myöskään tämänhetkinen varallisuus ei takuueläkkeen suuruuteen vaikuta. Tässä ehkä se suurin eroavaisuus minun ja porvarikollegoiden sosiaalisuuden välillä.

Olen kritisoinut myös sitä, että miksi tätä suurta uudistusta ei toteutettu tämän vuoden puolella, jolloin 1,5 miljoonaa suomalaista olisi huomannut, kuinka sosiaalisesta uudistuksesta oikein olikaan kysymys. Takuueläke tulee voimaan 1.3. ja silloin sitä voi ryhtyä hakemaan, jolloin päätökset hakijoille tulevat sopivasti huhtikuun vaalien jälkeen. Syytä en lähde enempiä availemaan, jokainen lukija älyää sen kyllä itsekin.

Opintotuki indeksiin

Hallituksen budjettiesitykseen meinasi sisältyä opintotuen sitominen ideksiin muiden sosiaalietuuksien tapaan. Meinasi, mutta ei sitten kuitenkaan sisältynyt. Paljon puhetta ja tyhjiä lupauksia taas.

Me sosialidemokraatit teimme eilen lakialoitteen asian korjaamiseksi. Perusteita sille löytyy kososlti ja niistä kuulimme myös äsken sivistysvaliokunnassa, kun kuultavina oli eri opiskelijajärjestöjen edustajia.

Mitenkään autuaaksitekevä asia ei indeksiin sitominen suinkaan ole, mutta sillä on merkitystä tulevaisuuden opiskelijoiden ja opintotukijärjestelmän kokonaisuudistuksen eteenpäinviemisen kannalta.

Nyt on jokaisen syytä olla tarkkana ja kuunnella, kuinka asian käsittely eduskunnassa etenee. Lakialoitteemme käsitellään ehkä ensi viikolla salissa ja sitä myötä se lähtee pyörimään eduskunnan rattaisiin. Opiskelijoiden halveeraaminen saa riittää!

Pyytämättä ja yllättäen

Saimme sähköposteihimme joku ilta tällä viikolla yllättävän viestin palkkiotoimikunnalta, jossa todettiin, että kansanedustajien palkkioita tullaan korottamaan. Ensimmäinen korotus 88 euroa miinus verot tulee tällä vaalikaudella ja toinen (muistaakseni n. 500 euroa) ensi vaalikaudella toukokuusta alkaen.

Asiasta on jälleen noussut valtava paheksunta ja häly. Pääasiallinen viesti raivostuneilla kansalaisilla on ollut se, että kansanedustajat ovat rikollisia, tyhmiä, ahneita, röyhkeitä ja käyttävät kunnon veronmaksajien rahoja väärin omien palkkojensa korottamiseen.

Mielipiteenvapaus on (onneksi) jokaisella, mutta välillä palaute tuntuu kohtuuttomalta, kun otetaan huomioon se, että edustajat eivät todellakaan päätä palkkioistaan itse ja toisaaalta, miksi kansanedustajan työ olisi jotenkin vähemmän perustellusti veronmaksajien rahoista maksettavaa kuin muiden julkisen sektorin työntekijöiden työ?

Työntekijöiden palkkakehitys on Suomessa tarkoin vartioidusti nouseva, tätä varten meillä on mm. ammattiyhdistysliike, joka käy neuvotteluja vuosittaisista palkantarkistuksista työnantajajärjestöjenn kanssa. Kansanedustajien palkkiota ei ole tarkistettu pariin vuoteen ja siksi yhdellä kertaa tehtävä korotus ensi vaalikaudella tuntuu isolta.

Kun vertaillaan suomalaisia palkkoja, voidaan todeta, että kansanedustaja palkkioineen jää jälkeen mm. kuntien lääkäreiden ja johtajien palkoista. Kokonaan toinen asia on sitten se, mikä olisi kansanedustajalle sopiva palkkataso? Itse olen ollut jo ennen omaa eduskuntakauttani sitä mieltä, että työmies on palkkansa ansainnut, mutta kansan palvelijana ei kukaan toimi rahan vuoksi.