On aikoihin eletty. Näin on pakko todeta, kun nyt lähes parin viikon ajan on jouduttu seuraamaan "homokeskustelua". Varsinaista keskustelua tv:ssä en nähnyt, mutta sen jälkeisiä tapahtumia on vaikea olla huomaamatta. Lehtikirjoitusten perusteella, ei tuossa tv-keskustelussakaan tullut mitään uutta esille.
Kristillisdemokraattien puheenjohtajan jyrkät kannat moniinkin asioihin ovat olleet meidän kaikkien tiedossa, joten siksi on hieman outoa, että tästä nousi nän massiivinen kohu. Kirkko on protestille tässä yhteydessa väärä osoite, Räsänen edusti ohjelmassa puoluettaan, ei ev.lut kirkkoa.
Poliittisesti tämä oli selvästikin harkittu juttu; vetämällä homokortin esiin, Räsänen tiesi saavansa omiltaan vahvan tuen ja lisättyä puolueensa kannatusta. KD:ssa suvaitsevaisuus ja erilaisuuden ymmärtäminen eivät ole olleet vahvoja teemoja milloinkaan.
Aiheen vatvomiselta ei ole voinut kukaan välttyä; poikani Onni (11 v.) oli suunnitteli viime viikolla lähtevänsä seurakunnan järjestämälle viikonlopun kestävälle "Kuutamoleirille". Jonakin iltana puhuimme leiristä ja poika ihmetteli kirkkoa ja sitä, että "on ne kummallisia, kun eivät anna kaikkien halukkaitten olla siellä, vaikka Jeesus on sanonut, että kaikkien pitää saada tulla tykö".
Hillitsin nauruni ja olin vaikuttunut koulun uskonnonopetuksesta.
Pohdiskelu jatkui: "vaikka toisaalta, eihän ne laske Joonistakaan Kuutamoleirille, kun sillä on eri uskonto eli ei ne oikeesti tee, niinkuin Jeesus on käskenyt". Kehotin juttelemaan asiasta leirillä ohjaajien kanssa, jolloin mahdolliset väärinymmärryksetkin oikaistaisiin siellä. Yritän olla tässä asiassa kotona hyvin neutraali ja rohkaista poikaa löytämään itse oikean ja väärän. Mielenkiinnolla kuulen tänään leirin antia aiheesta:)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti