Kaupungin päätöksenteko-organisaatio on kesätauolla. Siitä huolimatta (tai juuri sen vuoksi) on monta viikkoa pinnan alla vellonut keskustelu siitä, mistä ja miten voi keskustella. Tätä aihetta on erityisen ansiokkaasti pitänyt esillä mikkeliläinen ilmaisjakelulehti Mikkelin Kaupunkilehti.
Huomenna jaettava numero kertoo siitä, kuinka teknisen lautakunnan toiminnassa on jotain outoa. Olen aivan samaa mieltä siitä, että tekla on hyvää vauhtia ajautumassa sellaiselle tielle, josta ei kenellekään seuraa hyvää. Kaikista vähiten kuntalaisille. Tältä tieltä voidaan toki vielä palata, mikäli ymmärrystä riittää.
Pitkin vuotta olemme saaneet äimistellä sitä, kuinka poliittisen päätöksenteon ja kulttuurin muutos on tullut kaupunkiimme. Joillakin kunnallisvaaliehdokkailla tämä kuului olevan oikein vaaliteemanakin. Muutos ja uudistuminen on aina paikallaan. Sitä ei kuitenkaan pidä tehdä ehdoin tahdoin eikä se voi olla toiminnan päämääränä. Tässä mielessä olen erityisen pahoillani siitä, että joillakin valtuutetuilla tuntuu nyt mopo keulivan pahasti.
Eräs valtuutettu (kesk.) on ottanut kuulemma asiakseen kirjoittaa omassa blogissaan yksityiskohtaisia kuvauksia teknisen lautakunnan kokousten kulusta. (Itse en edelleenkään muiden blogeja lue eli olen kuulopuheiden varassa). Teklan puheenjohtaja ei pitänyt blogikirjoitusta asiallisena ja antoi valtuutetulle tästä palautetta. Ko. valtuutettu oli poistanut pahoittelujen kera tekstinsä.
Kaupunkilehdessä haastateltu Kuntaliiton lakimies kertoo, että lautakuntien asiat ovat julkisia ja niistä saa lain mukaan kertoa. Aivan. Kaikki, mitä ei laissa erikseen ole kiellettyä, ei kuitenkaan välttämättä ole järkevää tehdä. Tämänhän me kaikki aikuiset ihmiset tiedämme ihan oman arkielämän kokemuksemmekin perusteella.
Politiikan eli yhteisten asioiden hoitaminen ei onnistu yksin. Varsinkin kunnallispolitiikassa tarvitsemme toisia yli puoluerajojen ja asioihin sitoutuminen edellyttää luottamusta. Paitsi toisiin luottamushenkilöihin, on meidän pystyttävä luottamaan myös valmisteleviin virkamiehiimme. Meillä kaikilla on sama päämäärä; toimia kuntalaisten parhaaksi. Keinotekoisesti rakennettu asetelma virkamiehet vastaan luottamushenkilöt on omiaan heikentämään meidän kaikkien toimintaedellytyksiä. Siihen ei Mikkelin kaupungissa ole varaa.
Luottamus menetetään vain kerran ja sen jälkeen yhteistyökumppaneiden hakeminen on aina vaan vaikempaa. En ennusta kovin pitkää ja menestyksekästä poliittista uraa sellaiselle henkilölle, jonka toimintatapa perustuu epäluuloisuuteen ja jatkuvaan asioiden hämmentämiseen, milloin minkäkin epäilyksen varjolla. Lyhyenkin uran aikana voi saada aiheutetuksi mittaamattomat vaihingot toimintakulttuurille, joita toiset joutuvat sitten korjaamaan.
Jokaisella lautakunnan jäsenellä tulee olla mahdollisuus saada sanoa mielipiteensä ääneen ja esittää kysymyksiä ilman pelkoa siitä, että hänen sanomansa lukee sanatarkasti samana iltana jonkun blogissa tai seuraavana viikkona Kaupunkilehdessä. Mistään keskustelun tai puhumisen rajoittamisesta ei ole kysymys, oikeastaan päinvastoin. Luottamuksellinen keskustelu käydään siellä, missä se kuuluukin käydä ja sen jälkeen tehdään päätökset. Asioita kommentoidaan yleisesti ja omasta näkökulmasta blogeissa tai muualla. Yksityiskohtaiset toisten lausumat eivät edesauta asioiden hoitamista eivätkä varsinkaan lisää keskinäistä luottamusta.
Valtuuston varapuheenjohtajana toisen varapuheenjohtajan Martti Lokan (kesk.) kanssa olen saanut kuulla erilaisia näkökulmia teklan toiminnasta. Lautakunta uudistui melko lailla ja on varmasti selvää, että toimintatapojen hakeminen vie aikansa. Näille toimintatapojen työstämiselle olemme Lokan kanssa luvanneet antaa tukemme ja kokemuksemme elokuussa pidettävän palaverin muodossa. Puheenjohtaja Jukka Pöntinen (sd.)on kokenut valtuutettu ja teklan jäsen edelliseltäkin kaudelta. Hän saa varauksettoman tukeni lautakunnan johdossa, riippumatta siitä olemmeko kaikista asiakysymyksistä aina samaa mieltä.
Pitkän vuodatuksen lopuksi vain totean, että kaipaan niitä aikoja, jolloin Kaupunkilehteä toimitti Paul Meinander ja lähestymistapa ei ollut perussuomalaisen populistinen, vaan asioista kerrottiin asiallisesti ilman sensaatiohakuisuutta. Mikäli tämä valittu linja jatkuu, olen valmis äänestämään seuraavankin kerran sitä vastaan, että Kaupunkilehti otetaan kaupungin viralliseksi ilmoituslehdeksi. Valtuustossa nimenomaan perussuomalaiset halusivat asian esille ottaa ja heidän näkökulmansa lehdessä on hyvin tullutkin julki. Mitähän yrityselämän ja poliitikkojen kytkentöihin erikoistuneet median edustajat tästä diagnoosista sanovat...
perjantaina, heinäkuuta 24, 2009
Toimiva terveyskeskus
Viikon verran olen potenut kipeää koipea. Jalka ei pitänyt siitä, kun kävelin pitkin Savonlinnan mukulakivikatuja kapeissa ja korkeakorkoisissa kengissä (terkut Jampelle!). Kävely yhdistettynä päivittäiseen autoiluun, on eilisen lääkärivisiitin perusteella jalassa nyt rasitusvamma. Sinänsä pieni vaiva on tehnyt elämästä vähän hankalaa:(
Käynti Mikkelin terveyskeskuksessa tällä kertaa asiakkaana oli hyvä. Käytävät olivat tyhjillään ja hetken jo luulin, että talokin on suljettuna. Toki heinäkuun sulut vaikuttavat siihen, että asiakkaita ei tavanomaisia määriä ole ja henkilökunnan kesälomatkin hiljentävät nurkat.
Ainoastaan tunnin odottelun jälkeen pääsin lääkärin vastaanotolle ja jälleen kerran jouduin järkyttymään siitä, kuinka nuoria nykyajan lääkärit oikein ovatkaan. En halunnut kiusata nuorta poikaa kyselemällä sitä, onko hän oikeasti valmistunut jo ja onko hän näitä "pahamaineisia" keikkalääkäreitä ja mitä mieltä hän on Mikkelin terveyskeskuksen toiminnasta.
Näitä asioita kuitenkin mietin ja olin huojentunut, kun ainakin tällaisena hiljaisena heinäkuun päivänä kaikki toimi moitteettomasti ja uskon, että isompienkin vaivojen hoitaminen on mallikelpoista. Iltaisin ja etenkin viikonloppuisin päivystyksessä on ikävä kyllä Mikkelissäkin toisenlainen meno ja se varmasti koettelee myös henkilökunnan sietokykyä ja jaksamista.
Käynti Mikkelin terveyskeskuksessa tällä kertaa asiakkaana oli hyvä. Käytävät olivat tyhjillään ja hetken jo luulin, että talokin on suljettuna. Toki heinäkuun sulut vaikuttavat siihen, että asiakkaita ei tavanomaisia määriä ole ja henkilökunnan kesälomatkin hiljentävät nurkat.
Ainoastaan tunnin odottelun jälkeen pääsin lääkärin vastaanotolle ja jälleen kerran jouduin järkyttymään siitä, kuinka nuoria nykyajan lääkärit oikein ovatkaan. En halunnut kiusata nuorta poikaa kyselemällä sitä, onko hän oikeasti valmistunut jo ja onko hän näitä "pahamaineisia" keikkalääkäreitä ja mitä mieltä hän on Mikkelin terveyskeskuksen toiminnasta.
Näitä asioita kuitenkin mietin ja olin huojentunut, kun ainakin tällaisena hiljaisena heinäkuun päivänä kaikki toimi moitteettomasti ja uskon, että isompienkin vaivojen hoitaminen on mallikelpoista. Iltaisin ja etenkin viikonloppuisin päivystyksessä on ikävä kyllä Mikkelissäkin toisenlainen meno ja se varmasti koettelee myös henkilökunnan sietokykyä ja jaksamista.
tiistaina, heinäkuuta 21, 2009
Maakunnan ravit
Viikonloppuna Mikkelissä juostiin kovaa. Jokavuotiset St.Michel -ravit vetivät taas kaupungin täyteen ihmisiä ja totuttuun tapaan; aurinko paistoi koko tapahtuman ajan ja joku maailmanennätyskin tuli tehtyä.
Tällä kertaa Etelä-Savon maakuntaliitto oli järjestänyt raviradalle oikein oman tilaisuuden. Parhaimmalla paikalla aivan radan tuntumassa sijainneessa teltassa saimme tavata maakunnan ihmisiä, vaihtaa kuulumisia ja nauttia lounasta hyvän soitannon kera.
Näitä vapaamuotoisia tapaamisia oman maakunnan väen kesken tarvitaan. Kynnys lähteä tällaiseen epäviralliseen tilaisuuteen on huomattavasti matalampi kuin tavanomaisiin pönötyskekkereihin, joissa naisihmisillä aina ensimmäinen huoli on siitä, mitä laittaisi päällensä. Kesäiseen ravitapahtumaan lähteminen onnistuu vaikka suoraan mökkilaiturilta. Ensi vuonna uudestaan, Viialainen!
Tällä kertaa Etelä-Savon maakuntaliitto oli järjestänyt raviradalle oikein oman tilaisuuden. Parhaimmalla paikalla aivan radan tuntumassa sijainneessa teltassa saimme tavata maakunnan ihmisiä, vaihtaa kuulumisia ja nauttia lounasta hyvän soitannon kera.
Näitä vapaamuotoisia tapaamisia oman maakunnan väen kesken tarvitaan. Kynnys lähteä tällaiseen epäviralliseen tilaisuuteen on huomattavasti matalampi kuin tavanomaisiin pönötyskekkereihin, joissa naisihmisillä aina ensimmäinen huoli on siitä, mitä laittaisi päällensä. Kesäiseen ravitapahtumaan lähteminen onnistuu vaikka suoraan mökkilaiturilta. Ensi vuonna uudestaan, Viialainen!
Klubitalolla
Tämän päivän Hesarissa oli jälleen juttu siitä, kuinka mielenterveyspotilaiden elämä voi olla hankalaa. Näkökulma oli nyt omaisen. On päivänselvää, että tässäkään sairauden lajissa ei sairastunut ole ainoa kärsijä, vaan hänen koko lähipiirinsä on tilanteessa mukana ja jopa vaarassa sairastua itsekin.
Pitkin kesää on tullut huolestuneita viestejä siitä, kuinka erityisesti kesällä on vaikea saada apua ongelmiinsa. Syksyllä on odotettavissa jälleen ruuhkaisia odotushuoneita niissä kunnissa, joissa mielenterveyspalveluita vielä ylipäätänsäkään järjestetään.
Jo nyt varoitellaan siitä, kuinka kesälomakauden jälkeen A-klinikat tulevat pursuamaan asiakkaita pitkien terassikausien päätteeksi. Näillä kahdella palvelulla on ikävä kyllä yhteytensä. Mielenterveyden (masennuksen) ongelmat ovat usein niitä, joita etenkin alkuvaiheessa yritetään itsehoitaa alkoholilla. Alkoholin liikakäyttö aiheuttaa lisää masennusta ja kierre on valmis.
Mikäli mielenterveyspalvelut olisivat tehokkaat, voisi itsehoitoinen alkoholi jäädä kuvioista pois ja ongelmien syihin pääseminen nopeasti vähentäisi ja keventäisi hoidon tarvetta. Monen ihmisen ja perheen elämä paranisi.
Vierailin viime viikolla Savonlinnassa käydessäni eräässä mielenterveyskuntoutujien paratiisissa. Upea idyllinen vanha puutalo keskellä kaupungin keskustaa on avannut ovensa mielenterveyskuntoutujille. Klubitalon nimellä toimintaa on ympäri maata ja sen perusajatuksena on järjestää matalan kynnyksen toimintaa niille, jotka oman elämäntilanteensa vuoksi tarvitsevat vaihtelevasti toisten apua ja tukea. Näitä Klubitaloja tulisi olla enemmän.
Pitkin kesää on tullut huolestuneita viestejä siitä, kuinka erityisesti kesällä on vaikea saada apua ongelmiinsa. Syksyllä on odotettavissa jälleen ruuhkaisia odotushuoneita niissä kunnissa, joissa mielenterveyspalveluita vielä ylipäätänsäkään järjestetään.
Jo nyt varoitellaan siitä, kuinka kesälomakauden jälkeen A-klinikat tulevat pursuamaan asiakkaita pitkien terassikausien päätteeksi. Näillä kahdella palvelulla on ikävä kyllä yhteytensä. Mielenterveyden (masennuksen) ongelmat ovat usein niitä, joita etenkin alkuvaiheessa yritetään itsehoitaa alkoholilla. Alkoholin liikakäyttö aiheuttaa lisää masennusta ja kierre on valmis.
Mikäli mielenterveyspalvelut olisivat tehokkaat, voisi itsehoitoinen alkoholi jäädä kuvioista pois ja ongelmien syihin pääseminen nopeasti vähentäisi ja keventäisi hoidon tarvetta. Monen ihmisen ja perheen elämä paranisi.
Vierailin viime viikolla Savonlinnassa käydessäni eräässä mielenterveyskuntoutujien paratiisissa. Upea idyllinen vanha puutalo keskellä kaupungin keskustaa on avannut ovensa mielenterveyskuntoutujille. Klubitalon nimellä toimintaa on ympäri maata ja sen perusajatuksena on järjestää matalan kynnyksen toimintaa niille, jotka oman elämäntilanteensa vuoksi tarvitsevat vaihtelevasti toisten apua ja tukea. Näitä Klubitaloja tulisi olla enemmän.
Tavikset Mikkelissä
Eduskunnan talousvaliokunta (Tavi) teki kesäretkensä Etelä-Savoon. Eilen tavikset olivat Mikkelissä, jossa vierailukohteeksi oli valittu Ese:n voimalaitos Pursialassa. Energiakysymykset ovat (myös) tämän valiokunnan alaa, joten paikallinen näkökulma oli nyt hyvä tuoda esiin.
Valiokuntien kesämatkat ovat suosittuja, sillä istuntotauon aikana on hyvä mahdollisuus lähteä vaikka toiselle puolelle Suomea ja perehtyä rauhassa ihan muihin kuin oman maakunnan asioihin. Talousvaliokunnan puheenjohtaja, lahtelainen Jouko Skinnari (sd.) oli järjestänyt porukalleen vierailun meille Etelä-Savoon eli Mikkeliin ja Savonlinnaan.
Maantieteellisesti hankalahko saavutettavuus ja alueen upea luonto tulivat kaikille valiokunnan retkeläisille selviksi. Lounas Tertin kartanossa kruunasi päivän ja vieraat lähtivät tyytyväisinä jatkamaan matkaa kohti Savonlinnaa.
Valiokuntien kesämatkat ovat suosittuja, sillä istuntotauon aikana on hyvä mahdollisuus lähteä vaikka toiselle puolelle Suomea ja perehtyä rauhassa ihan muihin kuin oman maakunnan asioihin. Talousvaliokunnan puheenjohtaja, lahtelainen Jouko Skinnari (sd.) oli järjestänyt porukalleen vierailun meille Etelä-Savoon eli Mikkeliin ja Savonlinnaan.
Maantieteellisesti hankalahko saavutettavuus ja alueen upea luonto tulivat kaikille valiokunnan retkeläisille selviksi. Lounas Tertin kartanossa kruunasi päivän ja vieraat lähtivät tyytyväisinä jatkamaan matkaa kohti Savonlinnaa.
keskiviikkona, heinäkuuta 15, 2009
Sauna palaa
Jos on puhemies Niinistökin aloittanut kansan kosiskelun vaaleja ajatellen, niin samoin on tehnyt eteläsavolainen kollegamme Heli Järvinen (vihr.). Järvisen avaus oli varsin mahtipontinen, häntä siinä avustivat entiset työkaverinsa tv- kakkoselta. Viikko sitten näet oli a-studiossa aiheena Savonlinnan rantatontit ja niiden kaavoitus ja myyminen.
Lyhyesti kuvattuna, ohjelman juoni oli se, että naapurikunnan Kerimäen vihreä kunnanvaltuutettu kritisoi Savonlinnan kaupunginvaltuuston toimintaa. Altavastaajaksi ohjelmaan oli laitettu valtuuston puheenjohtaja Jouni Backman (sd.).
Ohjelmassa tuntui olevan sivujuonena itse tonttiasia. Pääpainona oli herkuttelu sillä, kuinka Heli Järvinen pudotti Jouni Backmanin eduskunnasta. Ohjelmassa ei kuitenkaan kerrottu sitä, että paikkojen uusjakoon oli syynä demareiden ja vihreiden tekemä vaaliliitto. Ilman vaalilittoa olisimme säilyttäneet kaksi paikkaamme Etelä-Savossa. Näiden kahden ehdokkaan äänimäärien välinen ero oli muutamia satoja ääniä, joten tulos olisi vaalilitton sisälläkin voinut olla toisenlainen.
Ohjelmassa spekuloitiin tietenkin sillä, kuinka näille kahdelle seuraavissa vaaleissa käy. Tiedoksi kakkosen toimittajille ja muille; voin olla varma, että hyvin käy. Vaaliliittoa ei nimittäin enää vihreiden kanssa tulla tekemään. Sosialidemokraatit tulevat saamaan kaksi paikkaansa, niinkuin olisimme viime vaaleissa saaneet ihan ilman vaaliliittoakin.
Itse tonttiasiaan en tietenkään toisen kunnan valtuutettuna ota kantaa. Jokainen kunta tekee omat ratkaisunsa omilla perusteillaan ja niistä on muiden syytä pysyä sopivan matkan päässä. Hirvittävän helppoa on huudella kerimäkeläisenä omalta rantasaunalta, kun Savonlinnassa naapurin sauna on tulessa.
Lyhyesti kuvattuna, ohjelman juoni oli se, että naapurikunnan Kerimäen vihreä kunnanvaltuutettu kritisoi Savonlinnan kaupunginvaltuuston toimintaa. Altavastaajaksi ohjelmaan oli laitettu valtuuston puheenjohtaja Jouni Backman (sd.).
Ohjelmassa tuntui olevan sivujuonena itse tonttiasia. Pääpainona oli herkuttelu sillä, kuinka Heli Järvinen pudotti Jouni Backmanin eduskunnasta. Ohjelmassa ei kuitenkaan kerrottu sitä, että paikkojen uusjakoon oli syynä demareiden ja vihreiden tekemä vaaliliitto. Ilman vaalilittoa olisimme säilyttäneet kaksi paikkaamme Etelä-Savossa. Näiden kahden ehdokkaan äänimäärien välinen ero oli muutamia satoja ääniä, joten tulos olisi vaalilitton sisälläkin voinut olla toisenlainen.
Ohjelmassa spekuloitiin tietenkin sillä, kuinka näille kahdelle seuraavissa vaaleissa käy. Tiedoksi kakkosen toimittajille ja muille; voin olla varma, että hyvin käy. Vaaliliittoa ei nimittäin enää vihreiden kanssa tulla tekemään. Sosialidemokraatit tulevat saamaan kaksi paikkaansa, niinkuin olisimme viime vaaleissa saaneet ihan ilman vaaliliittoakin.
Itse tonttiasiaan en tietenkään toisen kunnan valtuutettuna ota kantaa. Jokainen kunta tekee omat ratkaisunsa omilla perusteillaan ja niistä on muiden syytä pysyä sopivan matkan päässä. Hirvittävän helppoa on huudella kerimäkeläisenä omalta rantasaunalta, kun Savonlinnassa naapurin sauna on tulessa.
Niinistön harhat
Kokonaan kotimaan asioilta en lomaviikolla ulkomaillakaan voinut välttyä. STT piti puhelimitse huolen siitä, että vaalirahoituskuviot pysyvät mielissä. Kokonaan kärryillä en kyllä enää voi sanoa olevani.
Viime viikon lehtiä lukiessani huomasin, kuinka omituiseksi koko keskustelu on mennyt. Kaikki todistelevat vuorollaan, että vaalien rahallisessa tukemisessa ei ole mitään laitonta, mutta siitä huolimatta asiaa paheksutaan voimakkaasti.
Paheksuntaan ja selvittelyyn on toki aihetta, nyt kun samat naamat ja nimet tuntuvat vieteriukkojen lailla pompahtelevan aina siellä, missä jotakin liikehdintää rahanjaossa on ollut. Naurettavaa on puolestaan se, että puhemies Sauli Niinistö kokee asiakseen paheksua milloin mitäkin kansanedustajien toimintaan liittyvää asiaa.
Joku viikko sitten hän oli lehdessä vihjaissut, että edustajien Lapin matkat voivat täyttää korruption tunnusmerkit. Itse en tällaista juttua nähnyt, mutta joku toimittaja viime viikolla soitti kaikki suurten puolueen edustajat läpi ja esitti tähän liittyviä kysymyksiä.
Ihan kuin toimittaja ja sitä kautta suuri yleisö kuvittelisi, että kansanedustajat kilvan ravaisivat Lapissa nauttien jonkun maksamina upeasta luonnosta ja maittavista antimista. Näiden lukemattomien korruptioreissujen jälkeen kansanedustajat sitten säätäisivät lakeja isäntien haluamalla tavalla. Huh, huh.
Tällainen kuvitelma on tietenkin todella harhainen, enkä voi ymmärtää, mihin se perustuu ja ketä tällaisen ajatuksen esillenostaminen oikein palvelee. Kansanedustajien työhön kuuluu asioihin perehtyminen hyvin monelta kantilta. Yhtenä tapana perehtymiseen on eri sidosryhmien tapaamiset. Näitä tapaamisia järjestetään niin Helsingissä kuin muuallakin maassa, myös Lapissa.
Päinvastoin, on erityisen suotavaa, että saisimme pääkaupunkiseudun kymmenet kansanedustajat liikkumaan muuallekin päin Suomea. Esimerkiksi Savonlinnan kaupunki on onnistunut usean vuoden ajan siinä, että saa valtakunnan vaikuttajia paikalle kuulemaan kaupungin ajankohtaisia huolia.
Yhdistämällä asiaan mahdollisuuden miellyttävään oopperakokemukseen, voi helsinkiläisetkin kansanedustajat saada kesälomallaan paikalle. Tuskin muutoin saamme heitä kiinnostumaan pienen kaupungin ongelmista. Mitään päätöksentekoon liittyvää kytköstä ei näillä tilaisuuksilla kuitenkaan saada synnytettyä eli mistään korruptiosta ei voi olla kysymys. Tiedon jakaminen ei liene vielä maaseudullakaan ole kriminalisoitua.
Samalla tavalla kesän aikana kansanedustajia kutsutaan tutustumaan niin Porin kulttuuritarjontaan, kuin Jyväskylän kesään tai Mikkelin Musiikkijuhlille tai mihin tahansa miellyttävään kesätapahtumaan. Ulkopuolisesta voi toki tuntua siltä, että mikäs noita tapahtumia on kierrellessä, mutta näin asianosaisena voin lohduttaa, että verkostoituminen ja erilaisten näkemysten kuunteleminen on yksi osa meidän työtä.
Niinistön harhat ovat jo nyt lehtitietojen mukaan aiheuttaneet sen, että esimerkiksi Savonlinnan oopperajuhlille on ilmoittautunut ennätysvähän kansanedustajia. Tämä ei ole ainakaan savonlinnalaisten tai meidän eteläsavolaisten etu. Kiittäkäämme maakuntamme alasajosta jälleen kerran yhtä kokoomuslaista ja etelän herraa!
Viime viikon lehtiä lukiessani huomasin, kuinka omituiseksi koko keskustelu on mennyt. Kaikki todistelevat vuorollaan, että vaalien rahallisessa tukemisessa ei ole mitään laitonta, mutta siitä huolimatta asiaa paheksutaan voimakkaasti.
Paheksuntaan ja selvittelyyn on toki aihetta, nyt kun samat naamat ja nimet tuntuvat vieteriukkojen lailla pompahtelevan aina siellä, missä jotakin liikehdintää rahanjaossa on ollut. Naurettavaa on puolestaan se, että puhemies Sauli Niinistö kokee asiakseen paheksua milloin mitäkin kansanedustajien toimintaan liittyvää asiaa.
Joku viikko sitten hän oli lehdessä vihjaissut, että edustajien Lapin matkat voivat täyttää korruption tunnusmerkit. Itse en tällaista juttua nähnyt, mutta joku toimittaja viime viikolla soitti kaikki suurten puolueen edustajat läpi ja esitti tähän liittyviä kysymyksiä.
Ihan kuin toimittaja ja sitä kautta suuri yleisö kuvittelisi, että kansanedustajat kilvan ravaisivat Lapissa nauttien jonkun maksamina upeasta luonnosta ja maittavista antimista. Näiden lukemattomien korruptioreissujen jälkeen kansanedustajat sitten säätäisivät lakeja isäntien haluamalla tavalla. Huh, huh.
Tällainen kuvitelma on tietenkin todella harhainen, enkä voi ymmärtää, mihin se perustuu ja ketä tällaisen ajatuksen esillenostaminen oikein palvelee. Kansanedustajien työhön kuuluu asioihin perehtyminen hyvin monelta kantilta. Yhtenä tapana perehtymiseen on eri sidosryhmien tapaamiset. Näitä tapaamisia järjestetään niin Helsingissä kuin muuallakin maassa, myös Lapissa.
Päinvastoin, on erityisen suotavaa, että saisimme pääkaupunkiseudun kymmenet kansanedustajat liikkumaan muuallekin päin Suomea. Esimerkiksi Savonlinnan kaupunki on onnistunut usean vuoden ajan siinä, että saa valtakunnan vaikuttajia paikalle kuulemaan kaupungin ajankohtaisia huolia.
Yhdistämällä asiaan mahdollisuuden miellyttävään oopperakokemukseen, voi helsinkiläisetkin kansanedustajat saada kesälomallaan paikalle. Tuskin muutoin saamme heitä kiinnostumaan pienen kaupungin ongelmista. Mitään päätöksentekoon liittyvää kytköstä ei näillä tilaisuuksilla kuitenkaan saada synnytettyä eli mistään korruptiosta ei voi olla kysymys. Tiedon jakaminen ei liene vielä maaseudullakaan ole kriminalisoitua.
Samalla tavalla kesän aikana kansanedustajia kutsutaan tutustumaan niin Porin kulttuuritarjontaan, kuin Jyväskylän kesään tai Mikkelin Musiikkijuhlille tai mihin tahansa miellyttävään kesätapahtumaan. Ulkopuolisesta voi toki tuntua siltä, että mikäs noita tapahtumia on kierrellessä, mutta näin asianosaisena voin lohduttaa, että verkostoituminen ja erilaisten näkemysten kuunteleminen on yksi osa meidän työtä.
Niinistön harhat ovat jo nyt lehtitietojen mukaan aiheuttaneet sen, että esimerkiksi Savonlinnan oopperajuhlille on ilmoittautunut ennätysvähän kansanedustajia. Tämä ei ole ainakaan savonlinnalaisten tai meidän eteläsavolaisten etu. Kiittäkäämme maakuntamme alasajosta jälleen kerran yhtä kokoomuslaista ja etelän herraa!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)