Ajoituksen mestari osa 2

Muistaakseni joulunpyhinä kirjoitin blogin otsikolla "Ajoituksen mestari". Nyt Juhannuksen rauhassa ehdin mietiskellä osaa kaksi. Entinen pääministerimme todellakin osaa ajoituksen. Tuskin näet oli sattumaa, että hänen kaksi jymyuutistaan ajoittuvat molemmat juuri "rauhoitettujen" viikonloppujen alle. Tällä viikolla viime viikon uutinen on jo vanha.

Ensijärkytyksestä toivuttuani, olen tullut minäkin siihen lopputulokseen, että Vanhanen on viksumpi mies, kuin päältä katsoen näyttääkään. Meineillään oleva rikostutkinta ei ole mikään pikkujuttu, vaikka ei olisikaan enää pääministeri. Rikostutkinta ei ole pikkujuttu kansanedustajallekaan, kuten ei myöskään kenellekään muullekaan kansalaiselle.

Ikävästä episodista ja sitä leimaavasta julkisuudesta pääsee näppärästi eroon (ainakin osittain) vetäytymällä ns. tavalliseksi kansalaiseksi varsinkin, kun tuleva työnantaja on ilmoittanut, että heitä ei mahdollinen tuomiokaan tule haittaamaan. Into tämän suhteen muodostamiseksi tuntuu olevan molemminpuolisesti valtaisa.

Ymmärrän Vanhasen logiikkaa nyt enemmän kuin parisuhdekuvioissa; päästä pois kiusallisesti vaivaavista toimittajista paremmille liksoille tekemään sitä samaa, mitä ilmeisemmin on halunnut tehdä jo edellistä hallitusohjelmaa muodostettaessa. Tiedetäänhän Perheyritysten liiton tavoitteenna olleen/olevan juuri suurituloisten ja perheyritysten verotuksen keventäminen eri muodoissaan. Nähtäväksi jää, kuinka vielä paljon paremmin Vanhanen onnistuu liiton tavoitteissa lobbarina kuin on pääministerinä onnistunut.

Kansanedustajan työstä ero tultaneen Vanhaselle myöntämään ja se myönnettäisiin, vaikka kyseessä olisi 4H-kerhon ohjaajan pesti ja se onkin ihan oikein, sillä silminnähden epämotivoituneen edustajan tilalle on syytä pikaisesti laskea sellainen, jolla motivaatiota riittää.

Laiskotteluviikonloppu

Juhannusviikonloppu on meidän perheen osalta onnellisesti takanapäin. Vietimme Onnin kanssa mukavan rentouttavan kaupunkijuhannuksen ilman suurempia krumeluureja. Sateen sattuessa kohdalle katselimme leffoja, muuten hengailimme ulkona ja piipahdimme ystäväperheen mökilläkin. Oikein kunnon laiskottelua siis kolme päivää.

Luin viikonlopun aikana paitsi neljä kirjaa, niin myös läjän lehtiä. Kuntalehdessä oli mielenkiintoinen artikkeli, jossa Jyväskylän apulaiskaupunginjohtaja Lepistö otti kantaa valtuustoaloitteisiin. Hän kritisoi sitä älytöntä aloitetehtailua, jota joissakin kunnissa tietyt valtuutetut harrastavat.

Samaa olen minäkin äimistellyt kaikki nämä kymmenen vuotta, jotka kaupunginvaltuustossa olen ollut. Virkamies Lepistö otti jutussa aivan oikein näkökulmaksi kustannukset ja vaikuttavuuden. Jokainen aloite aiheuttaa virkakoneistossa valtavan määrän työtä (maksaa rahaa) eikä yleensä johda mihinkään. Huonosti valmisteltuna aloite vielä usein palautetaan koneistoon lisäselvittelyjä varten. Eikä se sen jälkeenkään yleensä johda mihinkään. Parhaimman tuloksen saa useimmiten muita reittejä pitkin.

Itse tein kunnallispoliittisen urani toisen (tai kolmannen) valtuustoaloitteen tämän vuoden helmikuussa. Tein aloitteen turvakodin perustamiseksi Mikkeliin. Mikkelissä ei ole enää muutamiin vuosiin ollut yhtään sellaista paikkaa, johon väkivaltaa kodissaan kärsineet voisivat paeta tilapäiseen turvaan.

Tämän aloitteeni allekirjoittivat lähes kaikki kiinni saamani valtuutetut (ainoastaan kaksi toveria kieltäytyi), pitäen sitä todella tärkeänä. Painoarvo tällaisen allekirjoitusmäärän kanssa on aivan toinen, kuin muutamien valtuutettujen tai ainoastaan yhden ryhmän tekemän aloitteen kanssa. Turvakotihanke onkin edennyt jo vauhdikkaasti.

Uusvanha hallitusohjelma

Eilen eduskunta valitsi maalle pääministerin. Prosessi sinänsä oli varsin koruton, mutta myöskin epätavallinen. On harvinaista Suomessa, että pääministeri vaihtuu kesken vaalikauden ja tilalle valitaan eduskunnan toimesta uusi.

Toki varsinaisen valinnan tekivät jokin aika sitten kepulaiset, kun valistivat itselleen puheenjohtajan. Sekään ei ole ihan tavallista, että ilman eduskuntavaaleja käydään pääministerivaalit. No, eipähän tämä vaalikausi ja varsinkaan kepulaisten toiminta kaikkinensa ihan normimeininkiä ole muutoinkaan ollut.

Tänään eduskunnalle esitellään "uusi" hallitusohjelma. Paljon puhetta tyhjästä. Tosiasiassa hallitusohjelma ei kolmen vuoden takaiseen ohjelmaan muutu yhtään. Niin tuottavuusohjelma kuin kuntien kurjistaminenkin jatkuvat ennallaan, huolimatta siitä, että maailma on kolmessa vuodessa kokenut aikamoisen myllerryksen. Työttömyyden kasvua ei uudenkaan ohjelman mukaan haluta pysäyttää, vaikka viimeistään nyt Kiviniemen hallitus sen olisi voinut tehdä. Näillä siis nyt mennään:(

Prinsessahörhöilyä

Tunnustaudun Ruotsin kuninkaallisten fanittajaksi. Katsoin eilen monta tuntia tv-lähetystä prinsessan häistä ja ihan vailla huonoa omaatuntoa. Kauniita pukuja kimaltelevien jalokivien kanssa tyylikkäiden naisten yllä; siis harvinaista loistoa.

Muistan, kuinka vuonna 7- vuotiaana vuonna 1976 seurasin mustavalkoisesta tv:stämme Silvian ja Kaarle Kustaan häitä. Siitä lähtien olen jaksanut intoilla naapurimaan kruunupäistä. On helppo olla samaa mieltä kaikkien niiden toimittajien kanssa, jotka ylistävät uuden hääparin onnellisuutta ja tyylikkyyttä. On myös helppo toivoa näille ihmisille jaksamista tulevaisuudessakin, silmätikkuina oleminen ei varmasti ole aina ihan mukavaa.

Kollegani Jukka Gustafsson (sd.) loihti tänään lausuman, että minihallitusneuvotteluja käytiin Ruotsin kuninkaallisten häiden aikatauluttamina. Ehkä vähän liioittelua. Vielä pahempaa minusta on se, että alunperinkin on ollut selvää, että mitään muutoksia hallitusohjelmaan ei tässä vaiheessa tulla tekemään, vaikka kaikki ovat vihdoin ymmärtäneet sen, että maailma on muuttunut vuodesta 2007 aika lailla.

Hääteemasta innostuneenakaan ei voisi pääministerimme kuvitella jatkavansa Ruususen unia tilanteessa, jossa työttömyyden kasvulle ei näy loppua, valtionhallinto yskii joka kulmalla ja jossa ihmisten toimeentulo on heikentynyt hallituksen toimimattomuuden ansiosta. Herätys Hallitus!

Oikea-aikaista apua

Olipa hyvä, että eilisessä Länkkärissä oli tehty juttu siitä, kuinka Mikkelissä on puutetta puheterapeuteista ja kuinka erityisesti lasten puheterapia on retuperällä. Tein itse samasta asiasta eduskunnassa kirjallisen kysymyksen jo muutama viikko sitten ja tiedotin siitä myös lehteen (niinkuin tiedotan jokaisesta), mutta sitä ei katsottu julkaisemisen arvoiseksi.

Puheterapialla voidaan oikea-aikaisesti auttaa suurinta osaa kielen ja puheen ongelmista kärsiviä potilaita. Tietenkin on selvää, että mitä aikaisemmin apua annetaan, sitä paremmat tulokset ovat. Kuntouttamisella ja terapialla voidaan tehdä monen lapsen elämästä sellaista, että olemassa oleva vamma haittaa mahdollisimman vähän esim. koulunkäyntiä ja muuta elämää.

Mikkelin kaupungissa puheterapeutin virkoja ei ole täytetty ja sittemmin avoinna oleviin paikkoihin ei ole ollut hakijoita ei-kilpailukykyisen palkkapolitiikan takia. Naapurikunnissa on hyvä tilanne terapeuttien suhteen, joten alueen vetovoimasta ei voi olla kysymys.

Kaupungin ensi vuoden budjettia rakennetaan parhaillaan. Sosiaali-ja terveyslautakunta on avainasemassa monen palvelun osalta, mm. puheterapeutin virkojen täytön suhteen. Kustannuksia laskettaessa, on hyvä pitää mielessä tässäkin asiassa se, kuinka varhainen tuki säästää menoja myöhemmin jossakin toisaalla.

Hätäistä hommaa

Eilen eduskunnassa äänestettiin hätäkeskusten lakkauttamisesta. Tällä hallituspuolueiden (kok,kesk,vihr,rkp) kansanedustajien tekemällä päätöksellä Suomen nykyiset 15 hätäkeskusta vähennettiin kuuteen. Asiasta käytiin keskustelua keskiviikkoiltana. Harmi, että ministeri Holmlund (kok) ei ehtinyt muutaman tunnin keskustelua olla kuuntelemassa.

Suurin kritiikkimme kohdistuu liian kiireiseen aikatauluun. Olemassaolevat ja toimivat hätäkeskukset lakkautetaan ja toiminnot siirretään jonnekin toisaalle, esim. meillä Etelä-Savossa vasta uusissa tiloissa oleva keskus, siirtyy Kuopioon.

Uudistusta perustellaan sillä, että tekniikka mahdollistaa ihmisten puheluiden ja avun paikalle lähettämisen mistä tahansa keskuksesta minne päin tahansa aluetta. Ihan perusteltua, mikäli tilanne nyt olisi kuvatunkaltainen. Tosiasia vaan on, että järjestelmää ei ole ja sen rakentaminen on vasta vaiheessa eikä suinkaan ehdi ensi vuoden alkuun mennessä sellaiseksi, että ihmisten turvallisuus ei vaarantuisi. Tästä huolimatta hallitus haluaa ajaa tämän(kin) pöhkön uudistuksen läpi.

Paikallistuntemuksen häviämistä ei hallituksen riveistä pidetä suurena ongelmana juuri tekniikkaan vedoten. Paikallistuntemuksesta ei voi etenkään haja-asutusalueella tai pienillä paikkakunnilla haittaakaan olla, joten pidän sen vähättelyä ihmisten turvallisuuden vähättelynä. Käsittämätöntä touhua.

Lopun edellä

Tämän kevään eduskuntatyö alkaa lähestyä loppuaan. Töitä talossa on kuitenkin vielä kahden viikon ajan eikä hiljentymistä ole havaittavissa. Olenkin ollut luvattoman kiireinen,enkä ole siis malttanut pysähtyä bloginkaan äärelle päiväkausiin:(

Ympäristövaliokunta sai ison urakkansa päätökseen tiistaina, kun teimme äänestyksen jälkeen lausunnot ydinvoimaloiden lisärakentamisesta. Valiokunnan niukka (9-8) enemmistö oli sitä mieltä, että kumpaakaan lupaa ei tulisi myöntää. Asia eteni talousvaliokuntaan, josta tuli toisenlainen päätös. Lopullinen päätös tehdään salissa 1.7.

Molemmat valiokuntani (ympäristö ja sivistys) kokoontuvat vielä ensi viikollakin, mutta Juhannuksen jälkeinen viikko on sitten pyhitetty pelkästään täysistunnoille ja ydinvoimalle.

Pohjalaisakat

Nyt onkin maassa mielenkiintoinen tilanne. Seuraavasta pääministerin paikasta kisaavat ensi vuoden huhtikuussa Katainen (kok.), Kiviniemi (kesk.) ja Urpilainen (sd.). Paitsi sukupolvenvaihdos, niin myös sukupuolenvaihdos on tapahtunut. Näiden kahden naisen sijoittumisesta puolueidensa kärkeen ei voi olla muuta kuin tyytyväinen.

Ei pelkästään sen vuoksi, että he ovat naisia vaan sen vuoksi, että he ovat tolkun naisia. Molemmilla takanaan pitkä poliittinen kokemus järjestötyöstä ja maltillinen nousu vaativiin tehtäviin. Juttaa olen kehunut ennenkin, joten nyt ainoastaan vähän kehuja Marille.

Kiviniemi edustaa itsellenikin sellaista järkevää tavallista suomalaista naista, jonka poliittinen työ on ollut asiallista ja rakentavaa. Maltillinen tie tuottaa nyt hedelmää. Neljännen kauden kansanedustajana hän on varmasti valmis ottamaan vastuun paitsi omasta puolueestaan niin myös nyt pätkäpääministerin hommasta. En ihmettele sitä, että Keskustassakin tätä arvostetaan.

Nähtäväksi jää, kuinka nämä kaksi pohjalaisakkaa saavat pidettyä savolaistollikka Kataisen kurissa. Tietenkään Katainen ei enää kovin savolaiselta vaikuta, mutta ei hän perimästäänkään eroon pääse. Pohjalaiset sinänsä ovat kovin yksniitisiä, mutta nyttemmin muutamiin heistä tutustuttuani, luotan heimon edustajiin ehkä joskus enemmän kuin meihin kieroihin savolaisiin.

Eilisessä tv-lähetyksessä Kokoomuksen kokouksesta mielestäni ensimmäistä kertaa kiinnitettiin huomiota samaan asiaan, mitä itsekin olen miettinyt mielessäni pitkän aikaa. Kataisen johtamistapa on aivan erilainen kuin esim. Urpilaisen. Katainen mielellään ottaa joukkueeseensa itseään heikompia ja kokemattomampia pelaajia hallitakseen heitä ja loistaessaan itse pelinrakentajana ja maalintekijänä.

Tämän hetken hallituksen kokoomusministereistä ei todellista vastusta Kataiselle ole kuin Vapaavuoresta ja Risikosta. Loput ovat joko onnettomia tai kokemattomia. Sama linja jatkunee vuoden päästä, mikäli Katainen pääsee ministereitään valitsemaan. Pelkkä oma pyrky vähäisellä kokemuksella ei muille puoluejohtajille riitä, Kataisella tilanne näyttää olevan vähän toinen.

Uskon asia

Olemme ympäristövaliokunnassa käsitelleet jo usean viikon ajan hallituksen esitystä kahden ydinvoimalan lisärakentamiseksi. Asiantuntijoiden kuulemiset ovat olleet todella mittavat ja hanketta on käyty läpi joka suunnasta.

Muodollisesti asia etenee siten, että tiistaina ymv antaa talousvaliokunnalle lausunnon, joka puolestaan tekee asiasta mietinnön. Talousvaliokunnan tulisi omassa mietinnössään ottaa huomioon muiden valiokuntien lausunnot. Näiden pohjalta salissa sitten heinäkuun 1. päivänä äänestetään.

Vaihtoehtoina meillä jokaisella kansanedustajalla on kolme. Joko tukea yhden tai kahden lisävoimalan rakentamista tai olla tukematta yhtäkään. Lobbaus kaikkien näiden vaihtoehtojen puolesta on ollut tosi voimakasta. Mikäli kannattaa vain yhtä, tulee ottaa kantaa siihen kumpi hakijoista (Fennovoima vai Teollisuuden voima) luvan saa.

Olen nyt muodostanut oman lopullisen kantani. Olen tullut vakuuttuneeksi siitä, että Suomi tarvitsee jatkossakin mittavan määrän energiaa turvatakseen kilpailukykyisen teollisuuden mahdollisuudet. Tällä hetkellä osa energiastamme ostetaan Venäjältä ja näenkin, että yhden lisävoimalan rakentamisella pääsemme omavaraisiksi ja pois Venäjän riippuvuudesta. Kahta emme asiantuntijoidenkaan mukaan tarvitse oman sähköntuotannon turvaamiseksi, vaan silloin toisen kapasiteetti menee vientiin.

Toisekseen, uskon niitä asiantuntijoita, jotka sanovat nyt ja seuraavaksi rakennettavien voimaloiden olevan turvallisia ja edustavat aivan eri tekniikkaa kuin taannoiset Tsernobyl tai Ingalina. Suomalainen tekniikka, tutkimus ja valvonta ovat edelleenkin eri luokkaa kuin itäisessä naapurissa ja siksikin olisi parempi olla tukematta venäläisten ydinvoimaloiden toimintaa.

Kolmanneksi, myöntämällä lupa vain yhdelle voimalalle, annetaan oikea mahdollisuus kehittää uusiutuvien energiamuotojen tuotantoa. Ainoastaan niiden varaan emme kuitenkaan voi teollisuuttamme jättää, joten tällä yhden luvan taktiikalla tuemme molempia tuotantomuotoja.

Kahdesta hakijasta on siis valittava toinen. Olen päätynyt puoltamaan Teollisuuden Voiman hakemusta. Perusteluina se, että heidän voimalansa rakennettaisiin jo olemassaolevien voimaloiden jatkoksi Olkiluotoon ja jätteen loppusijoituspaikka on kunnossa. Fennovoiman hakemus pitää sisällään paikkavarauksen neitseelliselle maaperälle Pohjois-Suomeen, jossa ympäristöhaitat ja muut haitat ovat ilmeisiä. Ongelmana on lisäksi se, että heillä ei ole tällä hetkellä tietoa siitä, mihin ydinjäte tultaisiin sijoittamaan.

Ydinvoimalan rakentamisenaikaisia työllisyysvaikutuksia ei voida pitää vähäisinä, joten siinäkin mielessä yhden rakentaminen on vuosikymmeniksi hyvä työllistävä asia. Näitä kaikkia argumentteja on toki käännetty toisinkin päin. Nyt meidän edustajien on vain päätettävä, kumpia perusteluja uskoo. Itse olen onnellisessa asemassa, kun olen saanut olla ympäristövaliokunnassa kuulemassa kaikki perustelut, joten voin tehdä päätöksen järjellä, en tunteella.

Vaikuttajanaisia

Edellinen tällä otsikolla tehty tekstini oli näemmä kiireessä kadonnut jonnekin. Nyt lyhyesti siitä, mitä silloin ajattelin sanoa.

Olin siis viime maanantaina Pieksämäellä Maa-ja kotitalousnaisten järjestämässä koulutustilaisuudessa kertomassa vaikuttamisesta. Meidät alueen neljä kansanedustajanaista oli pyydetty kukin vuorollaan ketomaan omasta tiestään vaikuttajaksi ja kokemuksistaan politiikasta.

Maa-ja kotitalousnaiset ovat käynnistelemässä parin vuoden mittaista koulutusta nimenomaan maaseudulla asuville naisille. Naisille siksi, että liian usein naiset ovat ne, jotka tekevät seuroissa työt ja miehet niitä, jotka saavat asioihin vaikuttaa ja niistä kiitosta.

Korostin pappilassa olleelle naisporukalle sitä, että pelkällä naiseudella ei voi ratsastaa. Täytyy olla intoa ja malttia, perehtymistä ja tavoitteita sekä yhteistyökykyä ja -halua toimimisessa muiden kanssa. Tämä toki koskee molempia lajeja, mutta erityisesti meidän naisten on näitä ominaisuuksia harjoiteltava.

Lomalainen

Koululaisten kesäloma alkaa siis tänään. Oma koulukkaani nukkuu vielä, niinkuin lomalaisen pitääkin. Onni oli tyytyväinen, kun todistuksessa luki, että siirretään viidennelle luokalle. Myös äiti oli tyytyväinen todistuksen numero-osuuteen, vaikkakin seiska matikassa herätti hiukan keskusteluja.

Lapsen koulunkäynti ja siihen osallistuminen on vanhempia jakava juttu. Olen tietoisesti välttänyt sitä, että opettajan lapsena Onni ei joutuisi liian tiukille koulunsa kanssa kotona, mutta taas toisaalta, olen huomannut hänen tarvitsevan aika paljon peräänkatsomista ja opastusta läksyjen teossa.

Tiedän lukuisia perheitä, joissa lapsen läksyt tehdään yhdessä ja joissa koulua käydään vanhempien vastuulla. Tulokset ovatkin ainakin numeroilla mitattuina hyviä, joten ehkä näin on sitten hyvä tehdä. Itse olen valinnut toisenlaisen tien, ehkä omasta luonteestani ja omista kouluajoistani johtuen. Olin varsin huoleton koululainen eikä siihen aikaan ainakaan omassa kaveripiirissäni vanhemmat paljoa lasten koulunkäyntiin puuttuneet.

Vaihtelevin numeroin kouluista on selvitty ja niin uskon Onninkin selviävän. Paljon mukavampaa äidille on nähdä se, että poika on sosiaalinen ja reipas, eikä kavereista ja tekemisestä ole puutetta. Matikka kuitenkin on nostettava kasiin, mutta vasta syksyllä. Nyt on lapsella ansaittu loma:)

Kuulonhuoltoa

Kuuloliitto on järjestö, joka täytti 80 vuotta viime keskiviikkona. Sain olla mukana Mikkelissä pidetyssä tilaisuudessa, jossa seminaarin muodossa juhlistettiin liiton ansiokasta taivalta.

Omassa puheenvuorossani kerroin niistä asioista, joita eduskunnassa on vireillä kuurojen ja huonokuuloisten elämän helpottamiseksi. Paljon voisi tehdä nyt, kun teknologia on kehittynyt ja yhä useampi kuuro saa avun joko leikkauksesta tai erilaisista apuvälineistä.

Ihmisen vanhetessa kuulo heikkenee. Koko väestön eläessä entistä pidempään, myös siis huonokuuloisten määrä kasvaa. Meille ns. normaalikuuloisille voi olla yllätys, kuinka paljon elämää voi hankaloittaa ja rajoittaa se, kun kaikkea ei kuule tai asiat kuulee väärin. Pahimmillaan huonokuuloisuus aiheuttaa ikääntyneellä syrjäänvetäytymistä, masentuneisuutta ja aikaisempaa laitoshoidon tarvetta.

Näin ei tarvitse olla. Erilaisia apuvälineitä kuulokojeista puhelimen lisälaitteisiin on olemassa. Ohjausta ja neuvontaa antavat niin kuulontutkijta kuin kuntoutusohjaajatkin. Yhteiskunnan on huolehdittava siitä, että asuinpaikkakunnasta riippumatta jokaisella huonokuuloisella aikuisella on mahdollisuus näihin palveluihin kohtuuhintaan.

Energiaa

Viikko sitten saimme kuulla, että jo parin vuoden ajan suunniteltua maakunnallisen uuden energiayhtiön perustamista ei enää jatketa. Mikkeli omistaa Etelä-Savon Energia Oy:n kokonaan ja neuvottelukumppanina on ollut pääasiassa maakunnan kuntien omistama Suur-Savon sähkö Oy.

Mikkelin kaupunki on antanut neuvotteluvaltuudet Esen hallituksessa oleville kaupungin kolmelle edustajalle (Barck, Kakriainen ja Peltonen) ja näillä valtuuksilla yhteistä esitystä toisten kanssa on hierottu pitkään ja hartaasti. Yhteiseen esitykseen ei siis olla päästy. Asiasta annetaan tänään selvitys kaupunginhallitukselle.

Kummallista tässä prosesissa on ollut se, kuinka hanakasti ollaan (niin kuntalaiset, kunnallispoliitikot kuin lehdistökin) hanketta haluttu ryhtyä vastustamaan jo sen alkumetreiltä asti. Valtuuston varapuheenjohtajana olen saanut olla hyvin informoituna asian eri vaiheista koko ajan, mutta siitä huolimatta tai ehkä sen vuoksi, olen välttänyt ottamasta asiaan minkäänlaista kantaa missään vaiheessa.

Kysyjille olen todennut, että kanta muodostuu sitten, kun kaikki faktat ovat tiedossa ja sitten, kun työryhmä mahdollisesti jotakin kaupungille esittää. Asian valmisteluun vaikuttaminen on eri asia kuin sen sotkeminen ja tässä näyttäisi joillakin mikkeliläisillä poliitikoilla vielä olevan vähän hiomista. Sanonta keskeneräisistä asioista, hulluista ja herroista pitää todellakin paikkansa.

On selvää, että kahdenkymmenen vuoden sisällä tässä maakunnassa ei ole kuin yksi energiayhtiö. Minkämuotoisena ja kenen omistamana se on, jää nähtäväksi. Mielestäni tämä lähtö on nyt ravattu loppuun ja tälläkään kertaa ei voitu välttyä osan porukoista joutumasta laukoille. Uusi kierros tarvitaan, mutta vasta sitten, kun aika on kypsä.

Draamaa ja etiikkaa

Saimme tänään sivistysvaliokunnassa kuulla perustavanlaatuisen selostuksen jo parin vuoden ajan tehdyn tuntijakotyöryhmän esityksestä perusopetuksen uusiksi oppiaineiksi. Työryhmän esitystä on saatu jo julkisuudessakin pähkäillä ja se on herättänyt tunteita puoleen jos toiseenkin.

Itse pidän hyvänä asiana sitä, että taito- ja taideaineita ja liikuntaa lisätään. Samoin kielenopetuksen varhentaminen on järkevää. Ohjeistus siitä, että opetuksen järjestäjän tulee perustaa opetusryhmä, mikäli kielen valitsee kymmenen oppilasta. Tällä hetkellä ainakin Mikkelin kaupungin kouluissa ryhmän kokovaatimus on 16 oppilasta, mikä on aivan liian paljon.

Uusiksi oppiaineiksi esitetään etiikkaa ja draamaa. Saamani palautteen perusteella, näistäkin kahdesta ollaan hyvin eri mieltä. Nyt lausunnolle lähtenyt esitys vaatinee varmastikin aika tarkat linjaukset siitä, mitä nämä uudet oppiaineet millekin ikäryhmälle pitävät sisällään.

Uskonnon ja elämänkatsomuksen oppiaineiden uudistus on herättänyt eniten intohimoja. Huolta on kannettu monesta eri näkökulmasta ja meille edustajille on annettu palautetta paljon. Ymmärrän tietty sen, että jokaisen aineen opettajat korostavat juuri oman aineensa tärkeyttä ja pitävät hyvänä sitä, että siinä tapahtuisi mahdollisimman vähän muutoksia.

Muutamat harvat vanhemmat ovat olleet huolissaan koko uskonnonopetuksen häviämisestä, mutta enemmistö yhteydenotoista ovat olleet sellaisia, että nykyisen kaltaisesta uskonnonopetuksesta voitaisi luopua tai ainakin sitä voitaisi vähentää. Samoilla linjoilla ovat olleet lukuisat luokanopettajat.

No, lopputulos nyt lie se, että uskontoa opetetaan jatkossa niinkuin aina ennenkin on tehty. Lausuntokierroksella oleva esitys saa vielä pohdittavakseen perustuslaillisen ongelman eri uskontokuntien yhdenvertaisesta kohtelusta. Siitä kuulemme myöhemmin enemmän.

Valinnaisuuden lisääntymisestä en ole ollenkaan niin innoissani. Pienten lasten kohdalla valinnat tekee vanhempi ja kaikilla lapsilla ei ikävä kyllä ole kotona sellaista aikuista, joka jaksaisi/pystyisi/osaisi tehdä oppiainevalintoja juuri lapsen parasta ja tulevaisuutta ajatellen. Alkaako syrjäytyminen koulutiellä jo näiden huonojen, mutta pakollisten valintojen vuoksi?