Tunnustaudun Ruotsin kuninkaallisten fanittajaksi. Katsoin eilen monta tuntia tv-lähetystä prinsessan häistä ja ihan vailla huonoa omaatuntoa. Kauniita pukuja kimaltelevien jalokivien kanssa tyylikkäiden naisten yllä; siis harvinaista loistoa.
Muistan, kuinka vuonna 7- vuotiaana vuonna 1976 seurasin mustavalkoisesta tv:stämme Silvian ja Kaarle Kustaan häitä. Siitä lähtien olen jaksanut intoilla naapurimaan kruunupäistä. On helppo olla samaa mieltä kaikkien niiden toimittajien kanssa, jotka ylistävät uuden hääparin onnellisuutta ja tyylikkyyttä. On myös helppo toivoa näille ihmisille jaksamista tulevaisuudessakin, silmätikkuina oleminen ei varmasti ole aina ihan mukavaa.
Kollegani Jukka Gustafsson (sd.) loihti tänään lausuman, että minihallitusneuvotteluja käytiin Ruotsin kuninkaallisten häiden aikatauluttamina. Ehkä vähän liioittelua. Vielä pahempaa minusta on se, että alunperinkin on ollut selvää, että mitään muutoksia hallitusohjelmaan ei tässä vaiheessa tulla tekemään, vaikka kaikki ovat vihdoin ymmärtäneet sen, että maailma on muuttunut vuodesta 2007 aika lailla.
Hääteemasta innostuneenakaan ei voisi pääministerimme kuvitella jatkavansa Ruususen unia tilanteessa, jossa työttömyyden kasvulle ei näy loppua, valtionhallinto yskii joka kulmalla ja jossa ihmisten toimeentulo on heikentynyt hallituksen toimimattomuuden ansiosta. Herätys Hallitus!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti