Juhannusviikonloppu on meidän perheen osalta onnellisesti takanapäin. Vietimme Onnin kanssa mukavan rentouttavan kaupunkijuhannuksen ilman suurempia krumeluureja. Sateen sattuessa kohdalle katselimme leffoja, muuten hengailimme ulkona ja piipahdimme ystäväperheen mökilläkin. Oikein kunnon laiskottelua siis kolme päivää.
Luin viikonlopun aikana paitsi neljä kirjaa, niin myös läjän lehtiä. Kuntalehdessä oli mielenkiintoinen artikkeli, jossa Jyväskylän apulaiskaupunginjohtaja Lepistö otti kantaa valtuustoaloitteisiin. Hän kritisoi sitä älytöntä aloitetehtailua, jota joissakin kunnissa tietyt valtuutetut harrastavat.
Samaa olen minäkin äimistellyt kaikki nämä kymmenen vuotta, jotka kaupunginvaltuustossa olen ollut. Virkamies Lepistö otti jutussa aivan oikein näkökulmaksi kustannukset ja vaikuttavuuden. Jokainen aloite aiheuttaa virkakoneistossa valtavan määrän työtä (maksaa rahaa) eikä yleensä johda mihinkään. Huonosti valmisteltuna aloite vielä usein palautetaan koneistoon lisäselvittelyjä varten. Eikä se sen jälkeenkään yleensä johda mihinkään. Parhaimman tuloksen saa useimmiten muita reittejä pitkin.
Itse tein kunnallispoliittisen urani toisen (tai kolmannen) valtuustoaloitteen tämän vuoden helmikuussa. Tein aloitteen turvakodin perustamiseksi Mikkeliin. Mikkelissä ei ole enää muutamiin vuosiin ollut yhtään sellaista paikkaa, johon väkivaltaa kodissaan kärsineet voisivat paeta tilapäiseen turvaan.
Tämän aloitteeni allekirjoittivat lähes kaikki kiinni saamani valtuutetut (ainoastaan kaksi toveria kieltäytyi), pitäen sitä todella tärkeänä. Painoarvo tällaisen allekirjoitusmäärän kanssa on aivan toinen, kuin muutamien valtuutettujen tai ainoastaan yhden ryhmän tekemän aloitteen kanssa. Turvakotihanke onkin edennyt jo vauhdikkaasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti