Jäätä hattuun

Luin lehdestä männä viikolla, että Mikkelin demarivaltuustoryhmä vastustaa jäähallin remonttia. Sinänsä vastustaminen ei ole mitenkään ihmeellistä tai uutta, mutta lehden mukaan poliittinen johto on tämän vastustuksen takana. Olen kaupunginvaltuuston varapuheenjohtaja ja minulta ei asiasta ainakaan oltu kysytty eli en tiedä, mitä johtoa sitten asian tiimoilta on haastateltu saati sitten, mikä johto sitä vastustaa.

Olen ollut kuulemassa, kun asiaa on vuosien mittaan käyty esittelemässä niin teknisessä lautakunnassa kuin kaupunginhallituksessakin. Muistelenpa kuulleeni siitä jo ensimmäisellä valtuustokaudellani ollessani kulttuuri-ja vapaa-aikalautakunnassa kh:n edustajana. Erilaisia suunnitelmia ja valmisteluja siitä, kuinka hanketta olisi järkevää viedä eteenpäin, on tehty siis vuosia.

Viimeisimpänä käänteenä suunnitelmia esiteltiin muistaakseni tämän vuoden puolella kaupunginhallituksessa ja silloin on todettu, että asiaan palattaneen. Nyt asian valmistelu on edennyt ja kaupunginhallitus ottaa asiaan kantaa viikon päästä maanantaina eli 7.3. ja valtuusto mahdollisesti 14.3.

Kategorinen vastustaminen ei vie mitään asiaa eteenpäin. Fakta kuitenkin on, että jäähallimme tarvitsee korjaamista. On tarvinnut jo pitkään. Jäähalli on monelle lapselle ja nuorelle tärkeä paikka, jossa he viettävät lajista riippumatta useita tunteja viikossa. Kaupungille jäähallin merkitystä voisi mainiosti kasvattaa, mikäli se olisi ajanmukaisessa kunnossa.

Vastakkainasettelu esim. vanhustenhuollon ja jäähallin korjaamisen välillä on turhaa. Meillä on oltava varaa ja tahtoa hoitaa molemmat puolet kuntoon. Nyt on kysymys ainoastaan siitä, millä aikataululla ja millä tavalla remontti rapistuneessa hallissa voidaan tehdä.

Vaikkei minulta mitään ole kysyttykään, niin ennen kuin tämä "poliittinen johto" mitään asiaa suostuu vastustamaan, on se käänneltävä jokaiselta nurkaltaan niin hyvin läpi, että varmasti tiedän, mistä päätetään. Meidän valtuustoryhmä ei tätä asiaa ole käsitellyt millään tasolla, joten valtuustoryhmän puheenjohtajan lausunnot lehdessä olivat paitsi ennenaikaisia niin myös ainoastaan hänen omiaan.

Yhteistyössä ja hyvissä ajoin

Eilen eduskuntaan tuli delegaatio itäisestä Suomesta. Itä-Suomen ammatillisen koulutuksen yhteistyötoimikunta (5 koulutuskuntayhtymää) lähestyi alueen kansanedustajia suuren huolen kera.

Heidän aiheellinen huolensa koski ammatillisen koulutuksen rahoitusmallin uudistamista. Julkisen talouden tasapainottamiseksi on ryhdytty etsimään kaikkia mahdollisia rakenteellisia keinoja ja yhtenä on siis herätelty henkiin ajatus ammatillisen koulutuksen rahoitusjärjestelmän perkaamisesta (leikkaamisesta).

Saimme kattavan informaation alan ammattilaisilta ja on hyvä, että he ovat etupainotteisesti ja yhdessä liikenteessä. Aina silloin, kun päätöksenteon tueksi on olemassa etukäteen hyviä näkökulmia, on asian etenemiseen oikeaan suuntaan helpompi vaikuttaa.

Harmi vaan, että meitä kansanedustajia ei paikalle ehtinyt kuin muutama. Jostain syystä tällä kertaa tieto tilaisuuden ajankohdasta ja paikasta ei meille yltänyt ennenkuin ryhdyin asian perään aamupäivällä kyselemään. En olisi osannut kysellä minäkään, mutta ystävällinen Itä-Savon koulutuskuntayhtymän hallituksen pj soitti aamulla ja "muistutti" tilaisuudesta.

Sillä, että itäsuomalaiset kansanedustajat ovat kaikki saman informaation äärellä ja samanaikaisesti on merkitystä. Ainoastaan yhdistämällä voimamme voimme viedä yhteisiä tavoitteitamme eteenpäin. Itäsuomalaisilla edustajilla on silloin tällöin vaihtuva yhdyshenkilö, jonka tehtävänä on järjestää yhteiset tilaisuudet ja luonnollisestikin informoida niistä muita ajoissa. Eilinen episodi jätti jälleen kerran ikävän maun aidolle yhteistyöhalulle.

Vaalit lähestyy

Eduskunnassa alkaa olla ilmassa lopun elkeitä. Hommia paiskotaan urakalla ja tuntuu siltä, että päivät käyvät vähiin. Ympäristövaliokunnassa on vielä paljon isoja asioita kesken ja ikävällä tavalla kiireistä käsittelyä. Muutamat isot asiat olisi hallituksen suunnasta voitu tuoda eduskunnalle aikaisemmin, jotta olisi vältytty tältä loppumetrien kiireeltä.

Sivistysvaliokunnan tilanne on rauhallisempi. Tänään esimerkiksi emme pidä kokousta lainkaan, joten näin keskelle päivää jäi mukavasti pari tuntia aikaa tehdä muita hommia työhuoneessa. Huomenna sivistysvaliokunta kokoustaa normaalisti.

Vaalien läheisyys näkyy myös niissä edustajissa, jotka ovat ehdokkainakin. Ylilyöntejä tuntuu tapahtuvan ja joillakin on jopa se käsitys, että vaalien lopputuloskin on jo ratkaistu. Itse teen näissäkin vaaleissa saman kuin aikaisemmin eli teen töitä tehokkaasti loppuun asti ja aloitan napakan vaalikampanjan, jonka aikana en sivuille vilkuile.

Toiset voivat toteuttaa itseään ihan vapaasti, minä menen oman tukiporukkani kanssa etukäteen tarkasti suunnitellun sapluunan mukaisesti. Tavoitteenani on turvata Etelä-Savoon kaksi demaripaikkaa ja tällä hetkellä tavoite näyttää aivan realistiselta.

Kirjastot ovat kulttuuria

Olin eilen Akavan Erityisalojen eduskuntavaalipaneelissa Mikkelin Mikaelissa. Osallistujia paneeliin oli kuudesta puolueesta ja keskustelu oli vilkasta. Puhuimme kulttuurista yleensäkin, sen merkityksestä ja tarpeellisuudesta. Itse korostin kulttuurikasvatuksen ja koulutuksen roolia tulevaisuudenkin tarpeita ajatellen.

Sattumalta eilisaamuna näin aiheeseen liittyvän pätkän tv-uutisista, jossa kerrottiin kuinka Ruotsissa aiotaan yksityistää yhden kunnan kirjastopalvelut. Yksityistää kirjastopalvelut!? Voi härregud.

Akavan Erityisalojen liiton teettämän gallup-tutkimuksen mukaan kaikista kulttuuripalveluista juuri kirjastoa käytetään ylivoimaisesti eniten. Peräti 70 % kyselyyn vastanneista totesi käyneensä kuluneen vuoden aikana kirjastossa.

Suomessa tulee jatkossakin olla mahdollisuus laadukkaaseen ja ammattitaitoisesti palvelevaan julkisin varoin ylläpidettyyn kirjastoon. Ja tämä siitä huolimatta, minkälaisia kokemuksia naapurimaassamme siitä kenties saadaan tai huolimatta siitä yksityistämisvimmasta, mikä kaikilla hallinnonaloilla meillä tuntuu nyt vallitsevan.

Suomalainen, julkisin varoin ylläpidetty, laadukas kirjastolaitos on ollut meidän korkean sivistys- ja koulutustason yksi merkittävistä kulmakivistä. Tätä kivijalkaa on yritetty murentaa jo epäonnistuneella perusopetuksen alasajoa tarkoittavalla tuntijakouudistuksella. Toivottavasti Ruotsin esimerkki ei saa kokoomuslaisia villiintymään tästäkin ideasta.

Naiseuden ytimessä

Olin juuri Mikkelin Yrittäjänaisten (ja muiden) järjestämillä Naisten messuilla. Tapahtuma oli eri yritysten ja yhdistysten yhteenliittymä, jolla jokainen koju sai tuoda omaa asiaansa esille. Kansanedustajanaiset olivat kukin saaneet ajan puheenvuorolleen teemasta "Naiseuteni ytimessä".

Aihe oli vaikea ja mietin sitä eilen pitkällä bussimatkalla Helsingistä Mikkeliin. Oli hyvä pysähtyä kerrankin miettimään sitä, minkälainen nainen kuvittelen olevani ja miksi minusta tuli tällainen. Lähdin liikkeelle arvoista ja ihanteista.

Oivalsin, että lapsuuteni kodin poliittinen ja yhteiskunnallinen ilmapiiri on muokannut minusta naisen, jonka arvomaailman keskiössä ovat pyrkimys tasa-arvoiseen ja oikeudenmukaiseen maailmaan. Oma puolueeni on esimerkki siitä, kuinka nainen on otettu jo sata vuotta sitten tasavertaisesti mukaan aktiiviseen toimintaan ja naiseus ei ole ollut esteenä yhteiskunnallisessa vaikuttamisessa.

Näiden mietteiden jälkeen, olen taas entistä tyytyväisempi nainen!

Kolme cowboyta

Vanha J.Karjalaisen biisi tuli mieleeni, kun olen nyt seurannut parina päivänä keskustelua eduskunnan käsittelyssä olevasta maankäyttö-ja rakennuslaista. Asiasta vastaava ministeri Vapaavuori (kok.) jatkoi kummallista linjaansa haukkkuessaan Etelä-Savon maakuntajohtaja Viialaine ja kaikki muutkin, jotka ovat eri mieltä hänen kanssaan lain järkevyydestä.

Typerintä sunnuntain Hesarin kirjoituksessa oli se, että Viialaisen vasemmistolaisuus jotenkin nostettiin tikun nokkaan ja irvailtiin ideologisilla asioilla. Kummallista minustakin on se, että Kokoomus, joka on julistautunut mm. työn puolueeksi, tekee nyt kaikkensa estääkseen yksityisten työpaikkojen syntymisen Etelä-Savoon ja verhoaa sen aivan toisarvoisiin seikkoihin.

Cowboy-Viialainen kommentoi asiaa maltillisesti radiossa eilen ja totesi ihan oikein mm. sen, että päätökset asioista meilläpäin tekevät luottamushenkilöt. Maakuntavaltuusto on yksimielisesti hyväksynyt kaavan, jossa Vapaavuoren poispyyhkimät kaavamerkinnät olivat. Maakuntavaltuuston puheenjohtajana toimii kokoomuslainen kansanedustaja Toivakka, joka on myös eduskuntaryhmänsä varapuheenjohtaja.

Eilisessä Etelä-Savon kansanedustajahaastattelussa maakunnan toinen kokoomuslainen kansanedustaja Nepponen puolestaan lyttäsi Vapaavuoren ajatuksenjuoksun sekä asiassa että maakuntajohtajan haukkumisesssa. Hän myös uhosi tekevänsä kaikkensa, että lakia ei eduskunnassa sellaisenaan hyväksyttäisi.

Näiden kolmen cowboyn nokittelu on ihan paikallaan, sillä toteutuessaan laki olisi meidän maakuntien kaltaisille alueille katastrofi ja siirtäisi samalla myös vähäisenkin päätäntävallan kaava-asioissa ympäristöministeriölle. Riskinä on se, että jatkossakin helsinkiläinen kaavaministeri voi halutessaan jarruttaa muun Suomen kehitystä ymmärtämättä alueiden ominaispiirteitä.

Suosittelenkin tässä yhteydessä ministeri Vapaavuorelle, että laajentaisi omaa reviiriään hieman kauemmaksi Elitestä ja eduskuntatalosta ja lähtisi rohkeasti katsastamaan reservaatteja kehä kolmosen ulkopuolelle. Meillä alkuperäiskansalaisilla (inkkareilla) on myös oltava mahdollisuus elää ja tehdä työtä omilla seuduillamme.

Viimeinen sikari

Olin eilen illalla mahdollisuudessa nautiskella mikkeliläisestä teatterista. Ensi-illassa oli näytelmä "Viimeinen sikari", joka kertoi hauskalla tavalla ikääntyvän pariskunnan vaiheista. Kuulin, että jo seuraavat näytökset ovat loppuunmyytyjä ja suosittelenkin teatterielämystä kaikille.

Mikkelin teatteri on aika kompakti paketti. Olen saanut nauttia sen ohjelmistoista jo vuosikymmenten ajan ja aina sieltä löytyy monenlaista katsottavaa. Kun lueskelin taannoin teatterin 90 -vuotis historiikkia, muistin monia koskettavia näytelmiä vuosien takaa.

Oma teatteri-innostukseni lähti liikkeelle pienenä tyttönä, kun seinänaapurinamme Siekkilässä asui eräs Mikkelin teatterin näyttelijä. Hän jaksoi aina kutsua minut jonkun kaverini kanssa katsomaan ns. omaisten näytöstä ja sitä kautta teatteri taiteenlajina tulikin varsin tutuksi.

Sittemmin olen ymmärtänyt käydä teatterissa ihan itsekin ja teen sitä mielelläni vieraissakin kaupungeissa. Seuraavaksi olen varannut liput maaliskuulle Helsingin kansallisteatteriin uuteen Pohjantähteen, josta odotan jotakin uutta ja erilaista.

Katalan kaksinaamaista peliä

Eilen pidettiin ympäri maata taas SDP:n kampanjalauantai-tilaisuuksia. Meidän piiri oli järjestänyt tilaisuuden jälleen Savonlinnaan, jonne siis minäkin osallistuin aamupäivällä pieneksi hetkeksi.

Porukkaa kävi paljon ja kuumat makkarat maistuivat. Varsinaisena teemana meillä oli "Turvattu vanhuus", mutta paljon muutakin puhuttiin. Koko Savonlinnan seutua puhututtaa mahdollinen OKL:n lakkauttaminen ja sen ymmärtää, sillä koko maakunnalle tärkeä yliopiston filiaali on tuonut elinvoimaa kaupunkiin ja päteviä opettajia Etelä-Savoon.

Joku aika sitten kokooomuslaiset olivat valjastaneet puheenjohtajansa Jyrki Kataisen visiitille Savonlinnaan ja kehumaan, kuinka tärkeää OKL:n toiminta onkaan. Keskustan puheenjohtaja kävi myös paikan päällä kertomassa samaa. Ainakaan lehtitietojen mukaan, kumpikaan näistä nykyisen hallituksen ministereistä ja puolueidensa johtajista EI OLE valmis kirjaamaan filiaalien säilymisen turvaamista hallitusohjelmaan.

SDP:n puheenjohtaja Urpilainen sitä vastoin lupasi jo viime kesänä, että niin Savonlinnan kuin muidenkin OKL -filiaalien jatko turvataan sellaisessa hallitusohjelmassa, jota me demarit olemme tekemässä. Näillä lupauksilla on muuten tosi suuri ero!

Nykyinen yliopistolaki oli susi jo syntyessään ja se tiedettiin. Sillä nykyinen hallitus ajoi tilanteen tällaiseksi, että yliopistojen autonomian varjolla osa oppilaitoksista voidaan lakkauttaa ilman, että vastuullisten poliitikkojen täytyy asiassa ryvettyä. Katalaa ja kaksinaamaista peliä, sanon minä.

Erityisen kaksinaamaista on se, että jatkuvasti alueemme omat hallituspuolueiden edustajat ajavat kaksilla rattailla tässäkin asiassa. Eduskunnassa asioihin voi vaikuttaa ja viime budjettikäsittelyssä tekemäni esitys 2 miljoonan euron ns. hätäavusta tälle vuodelle toiminnan turvaamiseksi olisi ollut valtiovallan myönteinen signaali asian korjaamiseksi. Koko sosialidemokraattien eduskuntaryhmä äänesti tämän puolesta, mutta edes oman maakunnan hallituspuolueiden edustajat eivät tätä tehneet.

Harhaista höpinää

Eilen käytiin eduskunnassa kovin periaatteellinen keskustelu tuloeroista ja verotuksen epäoikeudenmukaisuudesta. Kyseessä oli siis meidän demareitten tekemä välikysymys edellä mainituista aiheista ja siihen kuultiin eilen hallituksen vastaus. Tai ainakin olisi pitänyt kuulla.

Välillä tuntui siltä, kuin me salissa olijat todellakin eläisimme aivan eri todellisuutta. Näin voi toki ollakin, sillä niin kovin kaukaisilta etenkin kokoomuslaisten puheet ja hokemat kuulostivat. He puhuivat kovin kauniisti heikompiosaisten puolesta ja siitä, kuinka heistä pidetään huolta. He huutelivat positiivisen kierteen perään, joka heidän mielestään syntyy sillä, kun ihminen tekee töitä tai ryhtyy yrittäjäksi.

Puheenvuoroja kuunnellesani, en voinut kuin ihmetellä sitä hurskastelun ja vähättelyn määrää, johon he syyllistyivät puhuessaan ihmisistä. Vielä illallakin ihmettelimme kollegojen kanssa sitä, kuinka he voivat olla noin harhaisia ja uskossaan lujia, väittäessään tuloerojen kaventuneen viime heidän hallituskaudellaan. Kaikki tosiasiat kertovat muuta, jokainen ihminen tietää omasta lähipiiristään oikean todellisuuden.

Pahinta puhallusta tietenkin edustaa se, että heillä ei ole aikomustakaan tehdä toimenpiteitä oikeudenmukaisemman verotuksen aikaansaamiseksi. Päinvastoin. Jatkuvasti putkahtelee esiin Kokoomuksen aivoriihen tuottamia ideoita, kuinka saataisiin tietyn väestönryhmän verotusta kevennettyä ja verhoiltua se vielä jotenkin kummallisesti työllisyyden kasvattamiseen.

Positiivinen kierre on kaukana niistä lapsiperheistä, jotka elävät vuodesta toiseen köyhyydessä ja joutuvat turvautumaan paitsi toimeentulotukeen niin myös leipäjonoihin. Positiivinen kierre tuskin ulottuu myöskään niiden eläkeläisten tuntoihin, joiden oma työeläke ei riitä kattamaan kohonneita asumis-ja lääkekuluja. Pitkäaikaistyöttömiä positiivinen kierre-hokema ei auta työllistymään ja pitkittyessään se on omiaan syrjäyttämään liian monet yhteiskunnan laitamille lopullisesti.

Näille asioille hallitus olisi voinut menneiden neljän vuoden aikana tehdä mitä vaan, mikäli halua ja ymmärrystä olisi ollut. Mutta ei. Keisarilla ei ole ollut enää vuosiin vaatteita ja nämä vaan höpöttävät oikeudenmukaisesta ja sosiaalisesta hallituksesta, joka luottaa positiivisen kierteen voimaan.

Nuorisoforumissa

Kiireisen maanantaipäivän huipensi maakunnan kansanedustajien ja maakunnan nuorten tapaaminen Juvan valtuustosalissa. Tilaisuus oli Mikkelin ammattikorkeakoulun järjestämä ja eri kuntien nuorisovaluutettujen yhteinen foorumi, jonka tarkoituksena on lisätä nuorten kiinnostusta ja osallistumista yhteisten asioiden hoitoon.

Tilaisuus oli tosi hyvin järjestetty; me edustajat istuimme pöydissä, joissa nuorten "joukkueet"vaihtuivat tietyn ajan jälkeen. Jokaiselle porukalle oli valittu teema, josta keskusteltiin ja ne siis vaihtuivat siten, että kaikki saivat puhua kaikista teemoista. Konsepti toimi todella hienosti.

Puhuimme monista heitä kiinnostavista asioista. Nuorten mahdollisuudesta saada kesätöitä, oikeita töitä, kouluterveydenhuollosta ja sen vaikeasta saatavuudesta. Puhuimme kuntien mahdollisuuksista järjestää koulupalveluita, luokkakoot puhuttivat paljon, samoin kuin kielten opiskelu.

Opintotuesta nuorilla oli hyvät ja ajantasaiset tiedot. Päinvastoin kuin oikeistohallitus luulee, nuoret kyllä seuraavat tapahtumia ja nämäkin nuoret tiesivät sen, että eduskunnassa olisi ollut mahdollista päättää opintotuen sitomisesta indeksiin, mikäli niin olisivat myös hallituspuolueiden ihmiset halunneet tehdä.

Vastaavanlaisia tilaisuuksia tulisikin järjestää useammin ja vaikka siten, että ns. aikuisina paikalla olisivat kuntien päättäjiä, jolloin aito vuoropuhelu tärkeistä asioista olisi mahdollista. Tämän päivän nuoret tuntuvat olevan paljon fiksumpia ja valmiimpia keskustelemaan, kuin omassa nuoruudessani. Hyvä niin.

Latua,latua

Sulkavalla pidettiin eilen ties kuinka monennetkymmennennet hiihdon maakuntaviestit. Me maakunnan kansanedustajat saimme kutsut tulla paikalle kannustamaan sekä kilpa-että tsemppijoukkueita. Piipahdin paikalla.

Järjestelyt näyttivät sujuneen hyvin, väkeä oli paljon ja tunnelma iloinen. Siis oikein kunnon urheilujuhlan tuntua. Kauhuissani kyllä katsoin, kuinka lujaa ensimmäisenä startanneet harrastelija -eli tsemppijoukkueetkin suihkivat matkaan. Kauhuissani siksi, että näin sieluni silmin itseni mukana eteläsavolaisten demareitten joukkueessa ja hiipimässä sunnuntaihiihtäjän tyylillä pitkin ladun viertä.

Parempi olin siis katsomossa. Kuuman mehun kanssa oli kiva katsoa sivusta, kuinka hauskoihin asuihinsa panostaneet joukkueet läksivät matkaan. Tällaisia tapahtumia tarvitaan ja niissä on hyvä meidän kansanedustajienkin olla mukana, sillä näissä tavataan paljon sellaisia maakunnan ihmisiä, joita ei muuten ehkä koskaan tavattaisi. Itse ainakin sain taas eilen pari ihan konkreettistakin toimeksiantoa, joita en olisi saanut muualla.

Huonolla kielellä

Viime maanantaina olin Ylen Etelä-Savon radion Kansanedustajatentissä. Noin kymmenen minuuttia kestäneen suoran haastattelun aikana puhuimme mm. meidänkin maakuntaa kovasti koskettaneesta sähkökatkosten ongelmasta.

Kerroin mm. siitä, kuinka meidän eduskuntaryhmämme näki tilanteen niin vakavaksi, että halusi tehdä siitä kyselytunnin ensimmäisen kysymyksen. Sen teimme ja minä alueen ainoana demari- ja oppositioedustajana sain sen tehdä.

Puhuimme radiossa siitä, kuinka tärkeää olisi ennalta ja kesäkelillä tehdä toimenpiteitä, joilla saataisiin sähkölinjoja levennettyä ja samalla maakaapelointia vauhditettua valtion toimenpiteillä. Nämä molemmat olisivat auttamassa sitä, että puut eivät enää kaatuilisi linjojen päälle.

Maanantai-illalla tulin kotiin ja kuulin, että heti radiolähetyksen jälkeen oli uutisissa todettu minun olevan sitä mieltä, että metsänomistajien tulisi luopua korvauksetta sähkölinjojen tiellä olevista puista. Hämmästelin kuulemaani, sillä en ollut voinut radiossa noin puhua, koska en ole sitä mieltä.

Edellisenä iltana olin vastannut Ylen kansanedustajille tekemään kyselyyn, mitä sähköepävarmuudelle tulisi tehdä. Tarkistin omasta sähköpostistani, mitä olinkaan vastannut. Yksi kohta vastauksesta meni näin: "...maanomistajia tulee kovemmalla otteella patistaa luopumaan korvauksesta näiden väylien leventämiseksi".

Kieltämättä huonolla suomenkielellä kirjoitettu, mutta siitä huolimatta tarkoitin sanoa, että maanomistajia tulee patistaa luopumaan näistä sähkölinjojen lähellä olevista puista KORVAUSTA VASTAAN.

Kirjoitin kyselyn tehneelle toimittajalle ja oikaisin epäselvän lauseeni ja sanoin vielä, että mikäli on noin omituinen lause (josta selkeästi puuttuu jokin sana), niin ehkä kannattaisi soittaa perään ja tarkistaa ennenkuin tehdään isoja otsikoita. Hän vastasi, että tällaisissa kyselyissä ei ole tapana perään soitella.

Tästä otan opikseni enkä enää vastaa kyselyihin kiireessä, enkä yritä tehdä vastauksista mitenkään lyhyitä. Luen ja tarkistan moneen kertaan, mitä olen kirjoittanut. Mikäli näin en ehdi tehdä, jätän vastaamatta. Tänään torilla lupasin usealle kansalaiselle, että yritän saada tosiasiallisen mielipiteeni asiasta julki myös Länkkäriin.

En todellakaan ole sitä mieltä, että maanomistajien pitäisi luopua sähkölinjojen lähellä olevista puista ILMAN KORVAUSTA.

Muutosvaalit

Olin tänään omien joukkojeni kanssa Mikkelin torilla tapaamassa kansalaisia jo tavaksi tulleen "Kansanedustajan kyselytunti" -tapahtuman merkeissä. Kahvikojullamme kävikin yli 300 aihmistä ja juttua piisasi koko kolmen tunnin ajaksi.

Tämänpäiväisenkin jälkeen, on vaikea uskoa niitä, jotka väittävät ettei politiikka kiinnosta tai että tulevat vaalit eivät ole puheenaiheena ihmisten huulilla. Puhuimme pienemmissä ja isommissa ringeissä siitä, kuinka epäoikeudemukaista nykyhallituksen veropolitiikka voikaan olla.

Puhuimme myös siitä, kuinka voi olla mahdollista, että lapsiperheköyhyys on vaan lisääntynyt ja epäoikeudenmukaiselle lapsilisä-toimeentulotukitilanteelle ei haluta tehdä mitään. Tilannehan siis on se, että mikäli perhe saa toimeentulotukea, vähennetään siitä päältä lapsilisän suuruinen summa pois.

Eläkeläisten ostovoiman aleneminen harmitti jokaista keskustelukumppaniani. Eivät nämä ihmiset kuvittele sitä, että heidän käytettävissään olevat varat ovat vuosi toisensa jälkeen huvenneet. He tietävät sen todeksi.

Näistä ja monista muista asioista puhuimme tänään ja mikä parasta, ihmiset tuntuvat aidosti uskovan siihen, että Demareitten johdolla saamme jälleen käännettyä suunnan parempaan. Erittäin voimannuttava päivä, vaikkakaan oma kampanjani ei vielä ole edes alkanut.

Vapaavuori on pihalla

Tämän päivän Hesarissa kokoomuslainen helsinkiläisministeri pyyhki taas meillä eteläsavolaisilla pöytää. Iso otsikko kertoi, että mikäli hänen esittämänsä maankäyttö- ja rakennuslaki ei etene, merkitsee se sitä, että Kehittyvien Maakuntien Suomi -vaalirahayhdistyksen tavoitteet toteutuvat.

Aikamoinen johtopäätös ministeriltä. Eteläsavolaisena kansanedustajana ja maakuntavaltuutettuna pidän vähintäänkin omituisena tuonkaltaista kytköstä meidän kaavavalmisteluihin.

Olemme yksimielisesti maakuntavaltuustossa tehneet maakuntakaavaa, joka piti sisällään kuusi ns. suurkaupan yksikköä. Ministeri huitaisi näistä neljä pois, vaikka alueellinen ympäristökeskuskin oli ollut sitä mieltä, että nämä oli esitetty sijoitettaviksi yhdyskuntarakenteen sisäpuolelle, eikä ulkopuolelle niinkuin on annettu sittemmin ymmärtää.

En tiedä muista maakuntavaltuutetuista tai kansanedustajista, mutta omasta puolestani voin todeta, että en todellakaan ole ollut missään tekemisissä kyseisen yhdistyksen tai näiden siihen liittyvien liikemiesten kanssa. Oma pyrkimykseni on sekä maakuntavaltuustossa että eduskunnassa ollut se, että saamme pidettyä koko maakuntamme elinvoimaisena ja lisättyä työpaikkojen määrää.

Vapaavuoren vertaus on erikoinen. Hän puuttuu julkisesti valiokuntien käsittelyssä olevaan asiaan ja jotenkin jo etukäteen syyllistää ne kansanedustajat, jotka eivät pidä hänen yksiniitistä ja Helsinkikeskeistä lakiesitystään hyvänä. Hänen olisi syytä perehtyä eri alueisiin ja eri kaavoihin ihan paikan päällä, mikäli maakuntien omat lausunnot eivät häntä vakuuta.

Narrit vauhdissaan

Eilen nähtiin eduskunnan suuressa salissa omituinen näytelmä. Käsittelyssä oli ympäristövaliokunnan mietintö haja-asutusalueiden jätevesistä. Narrin roolin esityksessä halusivat itselleen ottaa valiokunnan kokoomuslaiset jäsenet, Heinonen ja Perkiö.

Molemmat valiokunnan jäsenet ovat olleet mukana tekemässä mietintöä, joskin edustaja Heinonen poistui viimeisestä kokouksesta heti sen alettua samaan tahtiin siellä olleen televisiokuvaajan kanssa.

Salissa nämä kokoomuslaiset kuitenkin irtaantuivat tekemästään mietinnöstä ja höpisivät ihan omiaan siitä, kuinka asia on käsitelty kiireellä, hutiloiden ja vähäisellä kuulemisella. Heitä kuunnellessaan luulin heidän olleen ihan jossakin eri ympäristövaliokunnan kokouksissa. Yritin saada keskusteluun puheenvuoroa oikoakseni heidän harhojaan, mutta en sitä puhemieheltä saanut.

Mietintö olisi ollut mahdollista saada valmiiksi jo ennen joulua, mutta nämä kokoomuksen toivot halusivat olla jarrumiehinä ja venkoilivat käsittelyä siten, että vasta nyt helmikuun alussa mietinnöstä salissa äänestettiin. Ja on sanomattakin selvää, että nämä hallituspuolueen edustajat äänestivät oman hallituksensa esityksen puolesta.

Meille muille on ollut selvää, että laista tulee tehdä hyvä ja yksinkertainen. Mietintö on nyt sisällöltään sellainen, että siihen voi olla tyytyväinen. Kokoomuslaisten toiminta tässä asiassa herättää kysymyksen että, haluavatko he jatkaa tämän lieteämpärin hämmentämistä?

Onko heillä jotakin kytköksiä näihin laitevalmistajiin/-kauppiaisiin, sillä juuri he tuntuvat olevan eniten harmissaan siitä, että eivät enää pääse kauppaamaan pienpuhdistamoita sellaisille, jotka sitä eivät olisi koskaan tarvinneetkaan.

Mikäli Kokoomus tällä venkoilullaan haluaa kostaa hallituskumppanilleen esimerkiksi kokoomuslaisen peruskoulun (Virkkusen tuntijakoesitys) kaatamisen, ovat he leikkimässä väärällä asialla ja aivan väärässä paikassa. Valiokunnan mietinnön salikäsittely ei ole se forumi, jossa valiokunnan jäsenet alkavat käydä nokkapokkaa omasta tekstistään.