Kielipuolet keskustelussa

Männä viikolla oli tv:ssä muutaman tunnin mittainen keskustelu ruotsinkielestä teemalla "Pakkoruotsi". Katsoin keskustelun ja en voi sanoa olleeni tyytyväinen sen tasoon millään mittarilla mitattuna.

Jankkaava keskustelu ja aidanseipäistä puhuminen veivät pohjan varsinaiselta aiheelta. Olisin halunnut kuulla perusteltuja mielipiteitä esim. kieltenopetuksen varhentamisesta ja lasten mahdollisuuksista/tarpeista opiskella useampia kieliä.

Itse olen sitä mieltä, että me suomalaiset osaamme liian vähän ja liian heikosti muita kieliä. Kaikki lisä olisi meille tarpeen ja siksi kielivalikoimaa tulisi pystyä laajentamaan. Mitä nuorempi lapsi, sitä helpommin hän vieraita kieliä oppii ja siitä syystä kannatan esitystä B2 kielen aloittamisesta jo alakoulussa.

Ajatus siitä, että itäsuomalaiset lapset opiskelisivat enemmän venäjää on kannatettava. En kuitenkaan halua, että joudumme tekemään sen ruotsin kielen kustannuksella. Sen kolme vuotta, minkä peruskoulussa nykyisin "joutuu" lukemaan ruotsia, voitaisiin mainiosti tiivistää lyhyempään ja varhaisempaan aikaan lopputuloksen kärsimättä. Myös itäsuomalaisilla lapsilla tulee olla mahdollisuus oppia ruotsia ihan samalla tavalla kuin serkkunsa länsirannikolla oppivat suomea.

Rantsalmella

Kävin visiitillä Rantasalmen Työväenyhdistyksen syyskokouksessa viime pyhänä. Lämmin tunnelma omalla talolla oli jälleen mukavaa kokea. Rantasalmen aktiivit ovat erityisen mukavaa sakkia ja heidän kanssaan olisin mieluusti laittanut asioita järjestykseen pidempäänkin, mutta oman työväenyhdistykseni syyskokous oli vielä samana iltana ja sinne oli siis kiiruhdettava.

Puhuimme Rantasalmellakin siitä ns. metsästyslaista ja he näkivät asian hyvin pitkälti samalla tavalla kuin minä. Niitä ihmisiä, jotka ovat käytännössä näiden asioiden kanssa tekemisissä, tulisi päätöksentekijöiden kaikilla tasoilla kuunnella enemmän.

Jätevesiasiasta riittää puhetta ja porinaa. Olemme nyt toista viikkoa kuulleet asiantuntijoita ympäristövaliokunnassa ja sekavuuden laajuus alkaa nyt paljastua toden teolla. Huomenna kuultavaksemme tulee ministeri Lehtomäki ja hänen uusinta näkemystään on tietysti mielenkiintoista kuulla.

Kilpakosintaa?

Maanantaina naapurikuntamme Puumala teki valtuustossa päätöksen siitä, että lähtevät neuvottelemaan kuntaliitoksesta Savonlinnan kanssa. Kunnanhallitus oli aikaisemmin esittänyt neuvottelujen aloittamista Mikkelin kanssa. Puumalalle on annettu mielikuva siitä, että molemmat kaupungit haluavat tehdä liitoksen.

Pieni Puumala on käsrsinyt verotulojen vähentymisestä johtuvasta tiukasta taloustilanteesta jo vuosia ja he ovat ansiokkaasti yrittäneet saada kunnan taloutta korjattua siinä kuitenkaan kovin hyvin onnistumatta. Väen vähenemiselle he eivät mahda mitään.

Usean vuoden ajan on Mikkelin ja Puumalan välisillä sopimuksilla järjestetty niin sosiaali-ja terveydenhuollon kuin opetuspuolenkin palveluita. Suurimpana kuntakeskuksena Mikkelillä on ollut vastuullinen rooli pienempiensä auttamisessa. Nyt nämä sopimukset luonnollisestikin tulevat purettaviksi, mikäli kuntaliitos Savonlinnan kanssa toteutuu.

Mikkeli on ollut tekemässä kuntaliitoksia pariin otteeseen aikaisemmin. Kaupunkimme on jo nyt maantieteellisesti laaja ja kauimmaiset asukkaat elelevät kymmenien kilometrien päässä kaupungin keskustasta. Palveluiden järjestäminen tasapuolisesti on ollut vaikeaa. Meillä oli valmius aloittaa neuvottelut naapurimme kanssa liitoksen tekemiseksi, mutta demokratia näki asian toisin.

Toivottavasti kuntalaisten edusmiehet (valtuutetut) ovat harkinneet asian huolella, sillä pelkillä kuvitellun kasvavilla saaristorahoilla ei Puumalan perukoilla asuvien ihmisten terveyspalveluita hoideta. Ministeriön tiukka kanta siitä, että yhteinen kuntaraja täytyy olla, voi vielä pelastaa puumalalaisten tulevaisuuden.

Hirvijahdissa

Ympäristövaliokunta sai perjantaina valmiiksi mietintönsä luonnonsuojelulain muuttamisesta. Lakimuutos on ollut vireillä useita vuosia, mutta on ilmeisen ristiriitaisen sisältönsä vuoksi ollut niin hankala työstettävä, että vasta nyt asia on saatu loppuun.

Yksinkertaisettuna pääasiallinen ongelma lakimuutoksessa on ollut se, että sallitaanko esim. hirven ajaminen/kaataminen luonnonsuojelupuistoksi määritellyllä alueella, kuten kansallispuistoissa. Näitä puistoja on Suomen kokonaispinta-alasta vähän, mutta Itä-ja Pohjois-Suomessa ne ovat kooltaan isoja.

Valiokunta ei päässyt asiasta yksimielisyyteen ja itse olin mukana hallituksen esityksen sallivammassa linjassa, toisin kuin valiokunnan muut demarit. Oma blondin logiikkani on lähtenyt siitä, että mikäli ajo keskeytetään aina puiston rajalle, hirvet oppivat hakeutumaan "turvaan" puistoon ja aiheuttavat siellä suurena joukkona harmia ja vahinkoa muulle eläimistölle ja kasveille.

Liikenneturvallisuuden näkökulmasta suuri määrä hirviä tietyllä keskittymällä lisää onnettomuuksia juuri sen ulkopuolella ja tästä päätelmästäni on jopa tutkimustuloksiakin. Metsästys on mielestäni hyvä harrastus ja sen jatkumista monillakin eri keinoilla on pyrittävä elvyttämään eikä ainakaan hankaloittamaan, niinkuin nyt olisi voinut käydä.

Lakimuutos sisältää muitakin yksityiskohtia, mutta tällä uudistuksella pidetään hirvikanta paitsi virkeänä niin myös kurissa. Perustelut siitä, että kansallispuistoissa on tämän jälkeen vaarallista ihmisten liikkua, ovat liioittelua. Me tavalliset maalaiset metsässäkävijät kyllä tiedämme hirvenmetsästyksen ajankohdan ja osaamme varoa menemästä juuri silloin keskelle jahtia. Saman varomisen varmasti oppivat myös ne uusmaalaiset metsässäliikkujat, joiden ulkoilualueina kansallispuistot siellä ovat.

Tervetuloa?

Viime sunnuntaina sain olla mukana Hirvensalmen työväenyhdistyksen syyskokouksessa. Pienellä, mutta virkeällä porukalla laitoimme asioita järjestykseen oikein urakalla. Erityisen tyytyväinen olin kuullessani siitä, kuinka tehokkaasti kunta on aloittanut ensi vuonna saapuvien 25 burmalaisen pakolaisen kotouttamisvalmistelut.

Kunnassa on perustettu ryhmiä valmistelemaan eri osa-alueiden kattavia täsmällisiä kotoutustoimenpiteitä koskien eskim. koulujen roolia, kouluterveydenhuollon mahdollisuuksia, perheen äitien ja mikä parasta; paikkakuntalaisten kotouttamisvalmennusta ei ole unohdettu.

Pienellä paikkakunnalla pakolaisten vastaanottaminen on helpompaa kuin suurissa kaupungeissa. Hyviä esimerkkejä on meilläkin 1990-luvun alkupuolelta Haukivuoren kunnasta, jossa silloin sinne muuttaneet pakolaiset pitävät tänäkin päivänä suosittua lounasravintolaa eli kotoutuminen on onnistunut.

Mikkelin naapurikunnista ovat nyt Hirvensalmi ja Mäntyharju tehneet päätöksensä ottaa n 20-30 henkeä käsittävän pakolaisryhmän omaan kuntaansa. Eduskunnassa on parhaillaan käsittelyssä kotouttamislakimuutos, jolla kuntia ohjeistetaan entistä parempaan toimintaan tulokkaiden kanssa. Harmi kyllä, rahaa tähän ei ole haluttu antaa samassa suhteessa. Mielenkiinnolla seuraan, kuinka nämä omat suosikkikuntani tulevat asiassa etenemään, lähtötilanne kun niissä on vähän erilainen.

Keskeneräisiä esityksiä

Perustuslakivaliokunta on vihdoin tänään saanut ulos lausuntonsa haja-asutusalueen jätevesiasetuksesta. Lausunto tulee meille ympäristövaliokuntaan, jossa sitä sitten tutkaillaan, kun teemme mietintöä asiasta.

Ministeri Lehtomäki tuntui toppuuttelevan tämän päivän lehdessä sitä, että nyt on hanki maassa ja asia olisi syytä vaimentaa sen alle. Olen eri mieltä. Asia täytyy nyt peuhata niin pohjamutia myöten kuin vaan on mahdollista. Kyselytunnilla Lehtomäki vastasi kysymykseeni jotenkin siten, että hänellä on valmiuksia sitten noudattaa valiokunnan tahtoa tässä asiassa, jahka valiokunta sellaisen ilmoittaa.

Sinänsähän se olisi ihan hyvä, että valiokunnat saisivat omalle työlleen vahvistusta ministeriltä, mutta asia ei ole ihan niin yksinkertainen. Ministeriöissä valmistellaan lakiesitykset ja niissä on olemassa omat koneistonsa esitysten laadun takaamiseksi. Tällä kaudella on kuitenkin talossa ollut lukuisa joukko sellaisia lakiesityksiä, jotka ovat eduskuntaan tullessaan keskeneräisiä ja sekavia, eikä ole tarkoituksenmukaista, että valiokunnat tekevät niistä kokonaan uusia. Toisaalta, valiokuntien kokoonpanot eivät myöskään riitä hallituksen esityksiä vastustamaan.

Ennustajaeukon vaistoni sanoo, että uuden jätevesi-casen saamme seuraavaksi sivistysvaliokunnalle kuuluvasta nettipiratismin torjuntaan tähtäävästä laista HE/235. Jo nyt tuntuu siltä, että asia pitäisi valmistella ihan alusta lähtien uudelleen, mikäli tavoitteeseen halutaan päästä.

MTY 120 v.

Oma puolueosastoni, Mikkelin Työväenyhdistys, täytti tänä vuonna 120 vuotta. Juhlia pidimme sunnuntaina. Tilaisuus työväentalolla oli kaikin puolin onnistunut ja väkeä oli todella hyvin. Sain olla ylpeänä katsomassa, kuinka meidän yhdistyksen aktiivit hoitivat hommansa.

Lyhyessä avauspuheenvuorossani kerroin siitä, kuinka yhdistys sai alkunsa vuonna 1889 ja sitten vuonna 1890 aloitti toimintansa. Kun lueskelin juhlaa varten yhdistyksen ensimmäisistä vuosikymmenistä kertovaa historiankirjoitusta "Kumous ja kompromissi", olin vaikuttunut siitä aatten palosta ja innosta, jota tuon ajan Mikkelissäkin tunnettiin.

Juhlapuhujana oli aatteen pitkäaikainen soturi Lasse Lehtinen, jonka puhe sai kosolti kiitosta yleisöltä ja ihan aiheesta. Eniten mieltäni lämmitti Lassen kohdalla se pyyteettömyys, jolla hän oman sunnuntaipäivänsä halusi uhrata pelkästään työväenliikkeen eteen. Näitä samankaltaisia pyyteettömyystoimia haluaisin nähdä meidän puolueen piirissä enemmänkin, sillä aatteen miehiä ja naisia on edelleen Kehä III ulkopuolella ja he myös arvostavat erilaisia saarnamiehiä.