Ympäristövaliokunta sai perjantaina valmiiksi mietintönsä luonnonsuojelulain muuttamisesta. Lakimuutos on ollut vireillä useita vuosia, mutta on ilmeisen ristiriitaisen sisältönsä vuoksi ollut niin hankala työstettävä, että vasta nyt asia on saatu loppuun.
Yksinkertaisettuna pääasiallinen ongelma lakimuutoksessa on ollut se, että sallitaanko esim. hirven ajaminen/kaataminen luonnonsuojelupuistoksi määritellyllä alueella, kuten kansallispuistoissa. Näitä puistoja on Suomen kokonaispinta-alasta vähän, mutta Itä-ja Pohjois-Suomessa ne ovat kooltaan isoja.
Valiokunta ei päässyt asiasta yksimielisyyteen ja itse olin mukana hallituksen esityksen sallivammassa linjassa, toisin kuin valiokunnan muut demarit. Oma blondin logiikkani on lähtenyt siitä, että mikäli ajo keskeytetään aina puiston rajalle, hirvet oppivat hakeutumaan "turvaan" puistoon ja aiheuttavat siellä suurena joukkona harmia ja vahinkoa muulle eläimistölle ja kasveille.
Liikenneturvallisuuden näkökulmasta suuri määrä hirviä tietyllä keskittymällä lisää onnettomuuksia juuri sen ulkopuolella ja tästä päätelmästäni on jopa tutkimustuloksiakin. Metsästys on mielestäni hyvä harrastus ja sen jatkumista monillakin eri keinoilla on pyrittävä elvyttämään eikä ainakaan hankaloittamaan, niinkuin nyt olisi voinut käydä.
Lakimuutos sisältää muitakin yksityiskohtia, mutta tällä uudistuksella pidetään hirvikanta paitsi virkeänä niin myös kurissa. Perustelut siitä, että kansallispuistoissa on tämän jälkeen vaarallista ihmisten liikkua, ovat liioittelua. Me tavalliset maalaiset metsässäkävijät kyllä tiedämme hirvenmetsästyksen ajankohdan ja osaamme varoa menemästä juuri silloin keskelle jahtia. Saman varomisen varmasti oppivat myös ne uusmaalaiset metsässäliikkujat, joiden ulkoilualueina kansallispuistot siellä ovat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti