Mikkelin kaupunginvaltuusto piti eilen budjettikokoustaan. Kaupunginhallituksen esitys täydennettynä yhdellä 100 000 euron suunnittelurahalla oli mielestäni oikein hyvä. Kaupunginhallitus teki viikko sitten virkamiesesitykseen muutamia muutoksia, jotka saatoin valtuuston 2. varapuheenjohtajan penkiltä laittaa ilolla merkille.
Hallitus korotti perusopetuksen tuntikehystä muutamalla sadasosalla, mikä tarkoittaa helpotusta suuriin opetusryhmiin. Erityisopetusta koskeva lakiuudistus on tulossa voimaan ensi elokuussa ja siksikin on tärkeää saada ryhmäkoot pienenemään. Tämä hyväksyttiin myös valtuustossa yksimielisesti.
Omaishoitajien tilannetta saatiin samoin yksimielisesti parannettua, ensi vuonna 20 uutta omaishoitajaa pääsee tukien piiriin ja mikä tärkeintä, ensi vuoden aikana tarkistetaan kaupungissa vallalla olevat omaishoidon kriteerit sellaisiksi, että ne ovat valtakunnallisesti vertailukelpoisia. Pienin askelin kohti parempaa siis.
Jos olis valta ja rahaa, niin olisin satsannut lasten ennaltaehkäisevään perhetyöhön muutaman lisätyöntekijän verran. Huostaanottojen määrä ei ole kääntynyt laskuun ja lasten pahoinvointi näkyy joka paikassa. Siihen pystyttäisiin puuttumaan perheiden varhaisella tuella.
Meidän valtuustoryhmä kannatti kristillisdemokraattien esitystä alle 2 vuotiaiden lasten vanhemmille maksettavasta kotihoidon kuntalisästä. Yhden vuoden osalta arvioitu lasku kaupungin muutenkin alimitoitettuun sosiaalitoimeen oli 660 000 euroa. Omassa arvomaailmassani tämä palvelun lisäys ei ole tämän hetken asioita, sillä ovathan terveet ja kotona hoidettavat pienet lapset useimmiten niitä kaikkein vähiten apua tarvitsevia kansalaisia.
Mielestäni järkevä tapa kuntalisän käsittelyssä olisi ollut se, että suuret ryhmät olisivat keskenään käyneet neuvonpitoa siitä, kuinka asiassa voitaisiin jollain aikavälillä kuvitella yksimielisesti edettävän. Varmasti kaikilla valtuutetuilla on halu jakaa ylimääräiset rahat kuntalaisille, mutta sitä ei voi tehdä niin kauan kuin ylimääräistä rahaa ei todellakaan ole ja toisaalta, kun niin moni asia on vielä kaupungissa kuntoon laittamatta.
Tällaista neuvonpitoa ei nyt pidetty ja siksi äänestystulos hyvän keskustelun jälkeen oli masentava. Omassa puheenvuorossani korostin sitä, kuinka tärkeää on käydä arvokeskustelua ja miettiä yhdessä sitä, ketkä yhteiskunnassa eniten meidän toisten tukea kulloinkin tarvitsevat.
Puheenvuoroni jälkeen sain kuulla itsestäni luonnehdinnan, jota en ikinä tähänastisessa elämässäni ole kuullut, en milloinkaan enkä missään. Lähestyvät eduskuntavaalit alkavat näkyä paitsi valtuustossa pidetyissä puheenvuoroissa, niin myös joidenkin muussakin käytöksessä. Oih ja voih.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti