Mikkelin kaupunginhallitus aloittaa tänään ensi vuoden budjetin käsittelyn. Asiasta oli aamun Länkkärissäkin iso juttu, jossa eri valtuustoryhmien puheenjohtajat kommentoivat kaupunginjohtajan esitystä.
Tilanne on sama kuin varmasti lähes kaikissa Suomen kunnissa näinä päivinä; liian vähän rahaa ja liikaa menotoiveita. Meidän valtuustoryhmä ja kunnallisjärjestö käsittelee budjettia vasta ensi sunnuntaina, joten lehdessä tai tässä esitetyt mietteet ovat yksittäisen valtuutetun pähkäilyä eli demareitten kanta suuntaan jos toiseenkin muodostuu vasta pyhänä.
Oma näkemykseni on, että jatkamme tiukan linjan taloudenpidolla. Ainoastaan kunnossa olevalla taloudella voimme jatkossa turvata kuntalaisten oikeuden laadukkaisiin palveluihin. Toinen lähtökohtani on, että panostuksen tulee laittaa ennaltaehkäisevään toimintaan, olipa sitten kyseessä lapset tahi vanhukset.
Selkeästi suurempaa panostusta tarvitsemme omaishoitajien määrän kasvattamisessa ja perusopetuksen ryhmäkokojen pienentämiseen vaikuttavassa tuntikehyksen suurentamisessa. Omaishoitajien rahat eivät voi aina loppua kesken vuoden ja heidän jaksamiseensa on kaupungilta löydyttävä vuosi vuodelta enemmän rahaa.
Tuntikehystä pienensimme pari vuotta sitten osana säästötoimenpiteitä ja nyt sitä on yritettävä yksikkö kerrallaan nostaa edes sille entiselle tasolle. Perusopetuksen uudistus erityisopetuksen osalta aiheuttaa omat lisäkustannuksensa ensi vuonna ja siihen on pystyttävä varautumaan tarpeeksi pienten opetusryhmien kautta.
Sosiaalilautakunta on esittänyt, että Mikkelissä otettaisiin käyttöön ns. kuntalisä niille, jotka hoitava pieniä lapsiaan kotona sen sijaan, että lapset vietäisi päivähoitoon ja vanhemmat töihin. Ajatuksena hyvä niille, jotka voivat hoitaa lapsensa muutenkin kotona; heille lisätuki on varmasti mukava asia.
Kuntalisä ei kuitenkaan voi Mikkelissä olla sen suuruinen, että sen varaan voisi pieni-tai keskituloinen kahden vanhemman perheen toinen huoltaja jäädä. Yksinhuoltajalle töissä käyminen on välttämätöntä. Kuntalisä ei mielestäni ole parhain keino tukea lapsiperheitä, sillä se ei kohdistu siihen porukkaan, joka eniten yhteiskunnan apua tarvitsee.
Vuosien ajan olemme tienneet, että kaupungilla on liian vähän ihmisiä, jotka voivat tehdä ns. ennaltaehkäisevää perhetyötä. Tarvetta lapsiperheiden auttamiseksi on entistä enemmän ja juuri tähän auttavaan perhetyöhön tarvitsisimme enemmän euroja. Lasten huostaanottojen kasvu on saatava pysähtymään. Päätökset ovat valintoja ja oma vaakakuppini kallistuu aina heikomman puolelle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti