Reilut vuosi sitten Mikkelin kaupunki sai uuden kaupunginosan, Haukivuoren. Monien vaiheiden jälkeen, pieni naapurikunta Haukivuori katsoi järkeväksi hakeutua kuntaliitoksella osaksi kaupunkia.
Syyt kuntaliitokseen olivat luonnollisesti taloudelliset. Neuvottelujen kuluessa osapuolet varmentelivat toinen toisiltaan sitä, kuinka haukivuorelaisista pidetään jatkossa tasapuolisesti huolta. Vastustajat molemmissa kunnissa olivat tästä huolissaan.
Käytäntö on osoittautunut vähän toiseksi. Vaikean yhdistymispäätöksen jälkeen ovat haukivuorelaiset joutuneet toistuvasti peräänkuuluttamaan oman alueensa kehittämisen perään. Ns. yhdistymisavustukset ja kehittämishankkeet eivät ole ihan kohdanneet.
Mikkelin kaupungilla on kokemuksia kuntien yhdistymisistä aikaisemminkin. Vuonna 2000 aloitti uusi uljas Mikkeli, jonka talous on siitä lähtien kulkenut alati jyrkkenevää alamäkeä. Puheet siitä, että ainoastaan tietyn suuruisilla kunnilla olisi mahdollisuus selviytyä, ovat puppua.
Kaupunkilaiset ovat tämän huomanneet ja tulevat huomaamaan vielä entistä paremmin seuraavien vuosien aikana. Naapurikuntien yhteistyön syventäminen ja vähäisten voimien yhdistäminen on teennäisiä kuntaliitoksia järkevämpää. Haukivuorelaisten tuntemukset ja kokemukset ovat omiaan heikentämään muiden kuntien yhteistyöhalukkuutta Mikkelin kaupungin kanssa.
keskiviikkona, heinäkuuta 02, 2008
sunnuntaina, kesäkuuta 29, 2008
Kaupungistumista
Mökkiviikko on nyt takana. Vaihtelevista säistä huolimatta, nautimme täysillä. Hauskinta oli seurata kahden 9-vuotiaan (Onni ja Elias) taukoamatonta kesämeinikiä, jossa mielikuvituksella ei ollut rajoja. Ikiaikainen suojeluvaisto ja miehisyys pääsi valloilleen, kun pihapiirissä luikerteli KYY. Enemmän Onni oli kyllä huolissaan koiransa pärjäämisestä, kuin kiljuvan äitinsä kohtalosta. Joka tapauksessa käärme sai näiltä metsästäjiltä kyytiä!
Olin kääntänyt sanomalehdet mökille, joten aivan uutispimentoon ei tullut päästyä. Lisäksi sorruin hakemaan iltapäivälehdet lähikaupalta, joten kaikki vaiheet Tanjan ja Ollin elämästä on edelleen tiedossa. Seuraavan lomaviikon heinäkuussa aion olla Suomen rajojen ulkopuolella ja sillä välin tapahtuvat tärkeät tämänkin parin tapahtumat saavat jäädä minulta tietämättä.
Orientoituminen kaupunkielämään sujuu pikkuhiljaa. Kaksi päivää olen saanut järjestellä huushollia ja pestä pyykkiä. Outoa sekin, kuinka pyykinpesukin voi joskus olla hauskaa. Liekö keski-ikäistymistä vai muuten vaan oire jostakin...
Varmuudella keski-ikäistymistä on se, kuinka maraton-juoksu on saanut useamman nelikymppisen juoksemaan kilometritolkulla pitkin metsiä ja katuja. Eilen seurasin aitiopaikalla (omasta ikkunasta), kun useat sadat juoksuharrastajat pinkoivat pitkin Mikkelin katuja. Erityisesti jännitin veljieni (42 ja 44 v) puolesta. Turhaan jännitin; hyvin he maratoninpuolikkaastaan selvisivät.
Molemmat aloittivat juoksemisen juuri neljänkympin rajapyykin lähestyessä ja ovat hurahtaneet siihen nyt täysin. Oma kohtalonpäiväni on ensi vuonna, mutta joku muu tapa vanhentua sopinee minulle paremmin:)
Ensi viikon kalenteri onkin jo aika täynnä niin töitä kuin erilaisia kulttuuririentojakin. Huomenna kokoontuu kaupunginhallitus ja listan mukaan asiat eivät ainakaan kesän kunniaksi mitenkään helpotu. Tiistai-aamuna olemme vierailulla TE-keskuksessa ja illalla konsertissa Mikaelissa. Täytynee alkaa sovitella taas kenkiä jalkoihin...
Olin kääntänyt sanomalehdet mökille, joten aivan uutispimentoon ei tullut päästyä. Lisäksi sorruin hakemaan iltapäivälehdet lähikaupalta, joten kaikki vaiheet Tanjan ja Ollin elämästä on edelleen tiedossa. Seuraavan lomaviikon heinäkuussa aion olla Suomen rajojen ulkopuolella ja sillä välin tapahtuvat tärkeät tämänkin parin tapahtumat saavat jäädä minulta tietämättä.
Orientoituminen kaupunkielämään sujuu pikkuhiljaa. Kaksi päivää olen saanut järjestellä huushollia ja pestä pyykkiä. Outoa sekin, kuinka pyykinpesukin voi joskus olla hauskaa. Liekö keski-ikäistymistä vai muuten vaan oire jostakin...
Varmuudella keski-ikäistymistä on se, kuinka maraton-juoksu on saanut useamman nelikymppisen juoksemaan kilometritolkulla pitkin metsiä ja katuja. Eilen seurasin aitiopaikalla (omasta ikkunasta), kun useat sadat juoksuharrastajat pinkoivat pitkin Mikkelin katuja. Erityisesti jännitin veljieni (42 ja 44 v) puolesta. Turhaan jännitin; hyvin he maratoninpuolikkaastaan selvisivät.
Molemmat aloittivat juoksemisen juuri neljänkympin rajapyykin lähestyessä ja ovat hurahtaneet siihen nyt täysin. Oma kohtalonpäiväni on ensi vuonna, mutta joku muu tapa vanhentua sopinee minulle paremmin:)
Ensi viikon kalenteri onkin jo aika täynnä niin töitä kuin erilaisia kulttuuririentojakin. Huomenna kokoontuu kaupunginhallitus ja listan mukaan asiat eivät ainakaan kesän kunniaksi mitenkään helpotu. Tiistai-aamuna olemme vierailulla TE-keskuksessa ja illalla konsertissa Mikaelissa. Täytynee alkaa sovitella taas kenkiä jalkoihin...
maanantaina, kesäkuuta 23, 2008
Lomalla
Istuntotauko eduskunnasta alkoi siis viime keskiviikon jälkeen. Torstaina suuntasimme pienen perheeni kanssa kauas Saimaan saareen. Ensimmäinen kesälomaviikkoni kuluu mukavasti mökillä ja juhannusta vietin pääasiassa nukkuen ja lukien. Ihanaa.
Tänään oli tultava Mikkeliin, sillä kaupunginvaltuuston kokous alkaa klo 18 ja ryhmä klo 15. Edessä on pitkät kokoukset ja vaikeita asioita. Houkutus jäädä Partalansaareen oli aamulla suuri, mutta velvollisuudet on hoidettava lomallakin:(
Samalla täydennän kirjavarastoani, sillä kaikki 8 mukana ollutta kirjaa tuli jo luettua. Kuluneen vuoden aikana olen lukenut monen poliitikon kirjoja. Muun muassa Kimmo Kiljusen, Tuula Haataisen, Esko Ahosta tehdyn, Arja Alhon, Paavo Lipposen ainakin. Eilen luin Sauli Niinistön "Viiden vuoden yksinäisyys".
Yhteistä näille kaikille on se, että tutuista ja mielenkiintoisista tapahtumista kerrotaan omakohtaisesti ikään kuin kulissien takaa. Moni asia saa omassakin mielessä ihan toisenlaisen muodon, kun siitä lukee jonkun oman kokemuksen kautta. Niinistön kirja on kyllä ihan omaa luokkaansa ja sen johdosta en enää kanna kaunaa siitä, että jäin viime kyselytunnilla ilman puheenvuoroa...
Pidän hänen kirjoitustyylistään ja kirjassa löytyvästä ehkä varsinaissuomalaisesta huumorista, joka joskus puhemiehen pöntöstäkin pilkahtelee. Käsitykseni ihmisestä nimeltä Sauli Niinistö muuttui, enkä yhtään ihmettele niitä, jotka häntä ovat presidentiksi haluamassa. Minunkin presidenttiehdokkaaksi Niinistö kelpaisi hyvin, mikäli olisi aikoinaan ymmärtänyt valita humaanien arvojensa mukaisesti oikean puolueen!
Kesätauon aikana kirjoitan blogia satunnaisesti ja ainakin ne kolme viikkoa, jotka pidän lomaa (eli tämä ja 8.-22.7.) olen tietokoneen ulottumattomissa. Partalansaaren mökki oli oiva valinta siinäkin mielessä, että se on puhelimen kantamattomissa. Hieman outoa on ollut olla puhumatta puhelimeen, mutta onneksi viestit kulkevat; muutoin voisin olla jo aivan liian erakoitunut. Kaikille rentouttavaa ja mukavaa kesää!
Tänään oli tultava Mikkeliin, sillä kaupunginvaltuuston kokous alkaa klo 18 ja ryhmä klo 15. Edessä on pitkät kokoukset ja vaikeita asioita. Houkutus jäädä Partalansaareen oli aamulla suuri, mutta velvollisuudet on hoidettava lomallakin:(
Samalla täydennän kirjavarastoani, sillä kaikki 8 mukana ollutta kirjaa tuli jo luettua. Kuluneen vuoden aikana olen lukenut monen poliitikon kirjoja. Muun muassa Kimmo Kiljusen, Tuula Haataisen, Esko Ahosta tehdyn, Arja Alhon, Paavo Lipposen ainakin. Eilen luin Sauli Niinistön "Viiden vuoden yksinäisyys".
Yhteistä näille kaikille on se, että tutuista ja mielenkiintoisista tapahtumista kerrotaan omakohtaisesti ikään kuin kulissien takaa. Moni asia saa omassakin mielessä ihan toisenlaisen muodon, kun siitä lukee jonkun oman kokemuksen kautta. Niinistön kirja on kyllä ihan omaa luokkaansa ja sen johdosta en enää kanna kaunaa siitä, että jäin viime kyselytunnilla ilman puheenvuoroa...
Pidän hänen kirjoitustyylistään ja kirjassa löytyvästä ehkä varsinaissuomalaisesta huumorista, joka joskus puhemiehen pöntöstäkin pilkahtelee. Käsitykseni ihmisestä nimeltä Sauli Niinistö muuttui, enkä yhtään ihmettele niitä, jotka häntä ovat presidentiksi haluamassa. Minunkin presidenttiehdokkaaksi Niinistö kelpaisi hyvin, mikäli olisi aikoinaan ymmärtänyt valita humaanien arvojensa mukaisesti oikean puolueen!
Kesätauon aikana kirjoitan blogia satunnaisesti ja ainakin ne kolme viikkoa, jotka pidän lomaa (eli tämä ja 8.-22.7.) olen tietokoneen ulottumattomissa. Partalansaaren mökki oli oiva valinta siinäkin mielessä, että se on puhelimen kantamattomissa. Hieman outoa on ollut olla puhumatta puhelimeen, mutta onneksi viestit kulkevat; muutoin voisin olla jo aivan liian erakoitunut. Kaikille rentouttavaa ja mukavaa kesää!
tiistaina, kesäkuuta 17, 2008
Puolueet koolla
Alkuviiikon lehdet ovat uutsoineet runsaasti viime viikonlopun kokoomuksen ja keskustan puoluekokouksia. Välähdykset televisiossakin kuvasivat hyvin näiden kahden porvaripuolueen meininkiä.
Kokoomusväki oli tikahtua itsetyytyväisyyteensä ja aplodeerasi johtajalleen kuin toverit Pohjois-Koreassa konsanaan. Keskustalaiset isännät puolestaan uhosivat aatettaan ja sitä, kuinka muut yrittävät heitä mustamaalata. Voi olla, että olen hiukan asenteellinen, mutta olen entistä tyytyväisempi siitä, että olen demari!
Mitään uutta ei kummankaan puolueen asioista ole kuultu. Henkilövalinnat tuntuivat olevan kiinostavampia näissäkin leireissä. Pääministeri Vanhanen puolestaan nauttii asemastaan ja ulkoiluttaa uutta naisystäväänsä valtiovierailulla. Somaa. Median huomio myönteisessä mielessä on taattu.
Eduskunnassa on käyty eilisestä lähtien kevään viimeisiä keskusteluja. Hallituksen esityksiä ja lakialoitteita yritetään saada käsiteltyä vauhdilla läpi ennen kesän istuntotaukoa. Vielä ei ole varmuutta siitä, alkaako tauko keskiviikkona vai varhain torstaiaamuna.
Kokoomusväki oli tikahtua itsetyytyväisyyteensä ja aplodeerasi johtajalleen kuin toverit Pohjois-Koreassa konsanaan. Keskustalaiset isännät puolestaan uhosivat aatettaan ja sitä, kuinka muut yrittävät heitä mustamaalata. Voi olla, että olen hiukan asenteellinen, mutta olen entistä tyytyväisempi siitä, että olen demari!
Mitään uutta ei kummankaan puolueen asioista ole kuultu. Henkilövalinnat tuntuivat olevan kiinostavampia näissäkin leireissä. Pääministeri Vanhanen puolestaan nauttii asemastaan ja ulkoiluttaa uutta naisystäväänsä valtiovierailulla. Somaa. Median huomio myönteisessä mielessä on taattu.
Eduskunnassa on käyty eilisestä lähtien kevään viimeisiä keskusteluja. Hallituksen esityksiä ja lakialoitteita yritetään saada käsiteltyä vauhdilla läpi ennen kesän istuntotaukoa. Vielä ei ole varmuutta siitä, alkaako tauko keskiviikkona vai varhain torstaiaamuna.
sunnuntaina, kesäkuuta 15, 2008
Paistattelua auringossa
Lauantaina pidimme Työväenyhdistyksen kanssa torikahvitilaisuuden Mikkelissä. Suomen kaunein tori oli täynnä kauppiaita ja kansalaisia. Ajoituksemme oli hyvä, sillä aurinko paistoi koko neljätuntisen torituokiomme ajan.
Runsaat viisisataa ihmistä kävi teltalla ja ihan kaikkien kanssa en ehtinyt kuulumisia vaihtaa. Joku ehdottikin vuoronumerojen jakamista, niin monella tuntui olevan asiaa. Siksi pidänkin äärimmäisen tärkeänä näitä avoimia yleisötilaisuuksia järjestää.
Eniten ihmisiä puhututtivat hintojen nousut. Moni pienituloinen eläkeläinen on todella ahdistunut tilanteessa, jossa kaikki muu tuntuu kallistuvan paitsi oma eläke. Toinen huolen aihe oli kunnallisten terveyspalvelujen huono saatavuus.
Teltalla vierailleet kaupungin työntekijät suhtautuivat suunniteltuihin lomautuksiin ymmärtävästi ja meiltä kaupungin päättäjiltä peräänkuulutettiin nyt toimenpiteitä. Lomautukset eivät ole pysyvä ratkaisu.
Paljon puhetta piisasi myös liikenneympyrän taideteoksesta, Spiraalista. Samanlaista kommentointia muistan kuulleeni vuosia sitten Mikaelin kattoon hankitusta häkkyrästä ja silloin, kun siirrettiin Marskin patsasta torille. Nämä ovat yksittäisinä asioina sellaisia, joista jokaisella on valmius muodostaa mielipide ja joista kahvipöydissä työpaikoilla paljon puhutaan.
Tänään iltapäivällä jätin sateisen Mikkelin taakse ja olen ollut aurinkoisessa Helsingissä ja eduskuntatalon työhuoneessani jo hyvän tovin. Huomenna alkaa täysistunto jo klo 12, joten tekemistä tälle illalle ja huomisaamulle on vielä kovasti.
Runsaat viisisataa ihmistä kävi teltalla ja ihan kaikkien kanssa en ehtinyt kuulumisia vaihtaa. Joku ehdottikin vuoronumerojen jakamista, niin monella tuntui olevan asiaa. Siksi pidänkin äärimmäisen tärkeänä näitä avoimia yleisötilaisuuksia järjestää.
Eniten ihmisiä puhututtivat hintojen nousut. Moni pienituloinen eläkeläinen on todella ahdistunut tilanteessa, jossa kaikki muu tuntuu kallistuvan paitsi oma eläke. Toinen huolen aihe oli kunnallisten terveyspalvelujen huono saatavuus.
Teltalla vierailleet kaupungin työntekijät suhtautuivat suunniteltuihin lomautuksiin ymmärtävästi ja meiltä kaupungin päättäjiltä peräänkuulutettiin nyt toimenpiteitä. Lomautukset eivät ole pysyvä ratkaisu.
Paljon puhetta piisasi myös liikenneympyrän taideteoksesta, Spiraalista. Samanlaista kommentointia muistan kuulleeni vuosia sitten Mikaelin kattoon hankitusta häkkyrästä ja silloin, kun siirrettiin Marskin patsasta torille. Nämä ovat yksittäisinä asioina sellaisia, joista jokaisella on valmius muodostaa mielipide ja joista kahvipöydissä työpaikoilla paljon puhutaan.
Tänään iltapäivällä jätin sateisen Mikkelin taakse ja olen ollut aurinkoisessa Helsingissä ja eduskuntatalon työhuoneessani jo hyvän tovin. Huomenna alkaa täysistunto jo klo 12, joten tekemistä tälle illalle ja huomisaamulle on vielä kovasti.
perjantaina, kesäkuuta 13, 2008
Maria K.
Viime päivinä olemme hämmentyneinä saaneet seurata Suomessa tyttärensä luona oleilleen ulkomaalaisen kansalaisaktivistin vaiheita. Sairasta vanhaa naista ollaan Suomen lainsäädännön mukaisesti karkottamassa pois. Perusteluina on käytetty meidän ulkomaalaislakia, jonka perhekäsitys on hyvin tiukka. Lakia tulkittaessa ei holhottavaksi kelpaa äiti, vaikka näin tosiasiassa tässkin tapauksessa on.
Helsingin hallinto-oikeus teki asiassa eilen ratkaisun, jonka mukaan Maria K. saa jäädä Suomeen tyttärensä luokse, kunnes asiat selvitetään. Hallintovaliokunta saa pian käsiteltäväkseen ulkomaalaislain uudistamisen ja olen varma, että tämäkin tapaus käsittelyn aikana nousee esimerkiksi.
Ei voi olla niin, että lakia tulkittaessa järjen käyttö ja inhimillisyys unohdettaisiin. Lakeja ei voida koskaan tehdä niin aukottomiksi, etteikö niihin jäisi tulkinnan mahdollisuutta. Viranomaisten tehtävänä ja mahdollisuutena on käyttää harkintaa ja maalaisjärkeä.
Helsingin hallinto-oikeus teki asiassa eilen ratkaisun, jonka mukaan Maria K. saa jäädä Suomeen tyttärensä luokse, kunnes asiat selvitetään. Hallintovaliokunta saa pian käsiteltäväkseen ulkomaalaislain uudistamisen ja olen varma, että tämäkin tapaus käsittelyn aikana nousee esimerkiksi.
Ei voi olla niin, että lakia tulkittaessa järjen käyttö ja inhimillisyys unohdettaisiin. Lakeja ei voida koskaan tehdä niin aukottomiksi, etteikö niihin jäisi tulkinnan mahdollisuutta. Viranomaisten tehtävänä ja mahdollisuutena on käyttää harkintaa ja maalaisjärkeä.
Lissabonin sopimus
Euroopan Unionin ja sen jäsenvaltioiden kannalta tehtiin Suomen eduskunnassa tärkeä päätös. EU:n uusi "perustuslaki" pitää sisällään paljon sellaista, jolla ei tavallisen ihmisen elämään ole juurikaan käytännön merkitystä, mutta jolla taataan EU:n mahdollisuudet yhtenäiseen politiikkaan ja toiminnan vahvistamiseen suhteessa muihin (esim. Yhdysvallat).
Ainaisen EU-vastustajan Timo Soinin kanssa olen samaa mieltä siinä, että sopimus hyväksyttiin meillä hieman liian matalalla profiililla. Eduskunnassa toki asiasta on keskusteltu paljon, mutta varsinaista kansalaiskeskustelua ei tämä asia ole saanut aikaiseksi. Paljon enemmän julkisuudessakin nyt puhutaan Irlannissa meneillään olevasta Lissabonin sopimuksen kansanäänestyksestä.
Uutisten mukaan kansanäänestyksen äänestysprosentti jää alhaiseksi. Haastatellut ihmiset tuntuvat olevan kovin epätietoisia siitä, mistä he oikein äänestävät. Tässä tyyppiesimerkki siitä, kuinka vaarallisia kansanäänestykset ovat jos äänestyspäätös tehdään vähäisillä ja väärillä tiedoilla tai luulon perusteella. Toivottavasti irlantilaiset tuntevat vastuunsa EU:n jäseninä eivätkä kaada muiden jo hyväksymää sopimusta.
Tällä viikolla salikeskustelussa Lissabonin sopimuksesta puhuttiin välillä jopa tanssitermein. Askelmerkit, valssit ja ripaskat vilisivät niin Tennilän, Kaikkosen kuin Arhinmäenkin puheissa. Sinänsä kevyttä, mutta yhteys parin sadan vuoden takaiseen "Wienin tanssivaan kongressiin" tuli mieleeni. Jo silloin kannettiin huolta Euroopan yhtenäisyydestä ja pyrittiin saamaan aikaan pysyvä rauhantila riitaisien vaiheiden jälkeen. Nykyinen Euroopan Unioni on tässä onnistunut edeltäjiään paremmin.
Ainaisen EU-vastustajan Timo Soinin kanssa olen samaa mieltä siinä, että sopimus hyväksyttiin meillä hieman liian matalalla profiililla. Eduskunnassa toki asiasta on keskusteltu paljon, mutta varsinaista kansalaiskeskustelua ei tämä asia ole saanut aikaiseksi. Paljon enemmän julkisuudessakin nyt puhutaan Irlannissa meneillään olevasta Lissabonin sopimuksen kansanäänestyksestä.
Uutisten mukaan kansanäänestyksen äänestysprosentti jää alhaiseksi. Haastatellut ihmiset tuntuvat olevan kovin epätietoisia siitä, mistä he oikein äänestävät. Tässä tyyppiesimerkki siitä, kuinka vaarallisia kansanäänestykset ovat jos äänestyspäätös tehdään vähäisillä ja väärillä tiedoilla tai luulon perusteella. Toivottavasti irlantilaiset tuntevat vastuunsa EU:n jäseninä eivätkä kaada muiden jo hyväksymää sopimusta.
Tällä viikolla salikeskustelussa Lissabonin sopimuksesta puhuttiin välillä jopa tanssitermein. Askelmerkit, valssit ja ripaskat vilisivät niin Tennilän, Kaikkosen kuin Arhinmäenkin puheissa. Sinänsä kevyttä, mutta yhteys parin sadan vuoden takaiseen "Wienin tanssivaan kongressiin" tuli mieleeni. Jo silloin kannettiin huolta Euroopan yhtenäisyydestä ja pyrittiin saamaan aikaan pysyvä rauhantila riitaisien vaiheiden jälkeen. Nykyinen Euroopan Unioni on tässä onnistunut edeltäjiään paremmin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)