Asiantuntijoita

Ympäristövaliokunnassa on nyt viime päivin' ollut kova meno. Olemme käsitelleet ensi vuoden talousarviota ja kultaviksi on kutsuttu useita asiantuntijoita. Järkevää on ollut se, että tietyn sektorin (asuntopuolen) asiantuntijat ovat kaikki olleet lähekkäin kuultavina ja sitten näiden jälkeen tulevat mm. ympäristötutkimuksen ja luonnonsuojelun asiantuntijoiden kuulemiset.

Nämä kuulemismenettelyt ovat todella hyödyllisiä. Asiantuntijat saavat kertoa oman näkemyksensä käsitteillä olevaan budjettiin ja heiltä on mahdollisuus asioista kysellä. Asumispuolella tuntuu olevan kyllä monenlaista huolta ja tarvetta.

Varsinkin tiettyjen erityisryhmien asumistilanne ei ole paras mahdollinen. Kohtuuhintaiset asunnot puuttuvat kovin monelta ryhmältä ja paineet asuntotuotannon kasvattamiseksi ja entisen rakennuskannan korjaamiseksi ovat valtaisat. Määrärahat budjetissa eivät tähän tarpeeseen pysty vastaamaan.

Tämän äpivän täysistunnossa oli paljon rauhallisempaa kuin viime viikolla. Liekö tv-uutisten näyttämä kaaottinen tilanne oli edustajien mielessä vielä. Nyt on aika lähteä junalle ja toivon, että junat olisivat ajallaan... kotiin olisi jo kiva päästä!

SDP keskustelee

Tänä päivänä on taas touhuttu talossa aamuvarhaisesta alkaen. Monenlaista kokousta ja palaveria on ehditty pitää. Täysistuntoa ennen oli ryhmäkokous, jossa teroitimme sapeleitamme. Istunto alkoi kyselytunnilla kello 16 ja jatkui sitten tunnin päästä muilla asioilla.

Kyselytunnilla päähuomio keskittyi ajankohtaiseen teemaan sokerijuurikkaiden viljelystä ja sokerin tuotannosta Suomessa. Tärkeä asia ja tuntuu tosi pahalta, mikäli ainut suomalainen tehdas suljetaan.

Seuraukset tehtaan sulkemisesta ovat ennalta arvaamattomat. Vaikutukset eivät jää pelkästään menetettyjen työpaikkojen osalle, vaan heijastuvat monelle muulle alalle ja tulevat aiheuttamaan tietyille aloille lisää työpaikkojen menetystä. Kertomukset siitä, miten tähän tilanteeseen neuvotteluissa (EU:ssa) ollaan päädytty, ovat surkeaa kuultavaa.

Istunnossa käsiteltiin lakialoitteita. Ensimmäisenä oli tärkeä SDP:n tekemä aloite lapsilisien 10 euron korotuksen ulottamisesta kaikille lapsille, ei vain kolmannelle lapselle, niinkuin hallitus nyt esittää. Tähän aloitteeseemme on monenlaisia perusteluita ja onkin vaikea käsittää hallituspuolueiden lupausten ja tekojen välistä ristiriitaa tässäkään asiassa.

Hyvää keskustelua käytiin ja paikalla oli demareiden edustajia reippaasti, mutta hallituspuolueiden edustajat loistivat poissaolollaan. Muutama keskustalainen ja yksi kokoomuslainen paikalla viivähtivät. Toivottavasti monen tunnin keskustelu menee poissaolijoiden tiedoksi.

Hurjaa joukkoa

Tänään on eduskunnassa liikunta-aamupäivä. Upeasta mahdollisuudesta ja ilmasta huolimatta jouduin jättämään liikkumisen väliin. Liikkumisen merkitystä ei kyllä suotta korosteta. Olenkin ottanut tavaksi täällä Helsingissä kiertää aina iltaisin lenkin pitkin rantoja. Mahdollisuuksia eri reiteille löytyy.

Istunto alkaa vasta kello 15, joten koko päivä on nyt tehokkaasti käytössä täällä työhuoneessa. Tunnit vierähtävät nopeasti puhelimessa ja tekstejä lukiessa sekä omia kirjoittaessa.

Eilen kuljin junalle yhtä matkaa naapurin miehemme kanssa. Hän kertoi isotädistään, joka oli ollut kansanedustajana lähes sata vuotta sitten. Täti oli toiminut opettajana ja joutunut mm. poliittisten mielipiteittensä vuoksi useiksi vuosiksi vankilaan. Ei ole kuin vajaa sata vuotta siitä, kun tämä oli Suomessakin mahdollista!

Tämän päivän eduskunnassa on monenlaista toimijaa ja ajattelijaa, naisiakin hurja joukko. Ei kuitenkaan tarvitse pelätä sitä, että joutuu puheidensa tai kannanottojensa vuoksi vankilaan. Jollain tavalla tämä naapurin miehen isotädin tarina ja edustaja Päivi Lipposen tekemä esitys uusien kansanedustajien puheenvuorojen lisäämiseksi pyörivät mielessäni samankaltaisina tapauksina.

Lipponen on saanut osakseen arvostelua siitä, että halusi oikeudenmukaisempaa kohtelua meille MUILLE uusille edustajille. Hän itse totesi sen, että HÄN on saanut salissa puheenvuoroja hyvin. Häntä kuitenkin arvosteltiin toisen edustajan toimesta siitä, että hän olisi eduskunnassa erityisasemassa puolisonsa vuoksi. Se siitä naisten solidaariduudesta toisiaan kohtaan!

Päivi Lipponen ja me muut uudet takarivien ihmiset olemme vaan kiinnittäneet epäkohtaan huomiota ja kohteliaasti pyysimme puhemiehistöä asiaan myöskin huomiota kiinnittämään. Lipposen saama ystävällinen vastaus totesi, että järjestelmä on aivan toimiva. Sen pituinen se.

Urani huipulla

Todella vauhdikkaan viikon päätti perjantainen täysistunto. Istunto alkoi kello 13 ja edellisiltana keskeytyneet budjettipuheenvuorot jatkuivat. Olin jo aamulla saanut kuulla, että olen listalla ensimmäisenä, mikä tarkoittaisi siis sitä, että kaikki olisivat paikalla ja hulina ja hälinä olisi melkoinen.

Jos olisi ollut vähemmän kiireinen viikko ja päivä takana, olisin ehkä tilannetta saattanut etukäteen jännittää, mutta nyt ei sitä ehtinyt pysähtyä koko päivänä edes ajattelemaan. Hulina ja huiske liittyy useasti perjantai-iltapäivän istunnon alkuun. Ihmiset ovat lähdössä viikonlopun viettoon ja istunto kestää perjantaina vain puoli tuntia.

Kiivettyäni puhujapönttöön, huomasin että myös kolme kerrosta lehtereitä oli täynnä ihmisiä. Totesinkin puheeni aluksi, kun puhemies hiljenteli salia, että "huomatus oli aiheellinen, varsinkin kun pääsen ensimmäistä kertaa puhumaan näin täydelle salille". Niinistö joutui vielä toisen kerran asiasta edustajia huomauttamaan ja tämä kohta oli kuulemma näkynyt kaikissa illan tv-uutisissa.

Puheeni jälkeen kollega Zyskowicz pomppasi pystyyn ja pyysi puheenvuoroa. Puheensa aluksi hän totesi "Jos puheen taso ei tästä parane, niin jatkossa edustaja Viitamies saa totuttautua puhumaan tyhjälle salille". Lopussa puheenvuorossaan hän kritisoi puheeni eläkeläisiä koskevaa osuutta. Benin kommentti herätti salin vasemman laidan koviin huutoihin ja puheenvuoropyyntöihin.

Hetken päästä Zyskowicz tuli pyytämään anteeksi ja teki sen vielä julkisestikin. Puolen tunnin istunto kului kaikkinensa tähän debatointiin. Olin siis tähän astisen urani huipulla! Nämä kaikki puheet ja huutelut on muuten nähtävinä eduskunnan sivuilla eli kannattaa käydä katsomassa, kuinka tasoton puheeni mahtaakaan olla.

Istunto keskeytettiin puoli kahdelta ja loput puheenvuorot pääsivät alkamaan vasta suuren valiokunnan kokouksen jälkeen. Joillakin kollegoilla päivä salissa siis venyi omaa puheenvuoroaan vielä odotellen. Itse kävin toimittamassa laatimani muutamat talousarvioaloitteet kansliaan.

Aloitteeni koskevat omaishoitajia, sotaorpoja,työllistämisrahoja, Savonlinnan norssin rahoitusta sekä Mikael-koulun remontoinnin aloittamista. Lisäksi me kuusi teimme yhteisiä aloitteita maakunnalle tärkeistä liikennehankkeista sekä yliopiston ja ammattikorkeakoulujen rahoittamista.

Viikonloppu on sujunut rennosti ulkoillen ja kotona kynttilöitä poltellen. Perjantaina Onnilla oli yökylässä samanikäinen serkkupoikansa Elias. Pääsin jälleen lähemmäksi pikkupoikien maailmaa. Pojat kävivät keskenään saunassa ja mennessäni sinne itse myöhemmin, ihmettelin kiukaalta lähtevää omituista hajua. Kovistelustani huolimatta jätkät eivät tunnustaneet mitään. Pestessäni kiuaskiviä, tulin entistä vakuuttuneemmaksi siitä, että pojat olivat todellakin "heittäneet vettä" kiukaalle, eikä tämä vesi ollut peräisin löylyämpäristä...

Tänään on ohjelmassa radiohaastattelu, parit tapaamiset ja kaupunginhallituksen kokous. Illalla pakkaan kassia ja koetan päästä ajoissa nukkumaan huomisen aamun aikaista lähtöä varten.

Pitkiä päiviä

Tämä viikko on kulunut pääasiassa täysistuntosalissa istuessa. Tiistaina aloitettiin ensi vuoden budjetin käsittely ja istunnot ovat jatkuneet aina ilta kymmeneen asti. Ministerit ovat olleet vuorollaan paikalla vastailemassa edustajien budjettia koskeviin kysymyksiin. Niitä onkin sitten riittänyt.

Kysymysten ja keskustelujen välissä edustajat käyvät pitämässä omat puheensa. Entiseen tapaan hallituspuolueen edustajat kehuvat ja oppositon edustajat kritisoivat. Oma puheenvuoroni tullee olemaan tänään. Puheita jatketaan vielä huomenna, jolloin istuntoa jatketaan niin kauan, kuin on tarvis. Saattaa siis olla, että perjantainen kotiinpaluu siirtyy lauantaille...

Niin sanottu debatointi eli keskustelu salissa on istuntojen parasta antia. Siinä edustajat saavat minuutin puheenvuoroja vastatakseen toisille tai ministerille. Puhemies jakaa debattipuheenvuorot mielensä mukaan, pääasiassa pitkään istuneille edustajille. Me uudet kirjoitimme eilen puhemiesneuvostolle nootin, että ottaisi enemmän huomioon uusien puheenvuoropyyntöjä keskustelussa.

Eilen sainkin napattua debattipuheenvuoron opetusministerin esitellessä omaa sektoriaan. Puheenvuoroni koski suunnitelmia lakkauttaa Savonlinnan OKL:n toimipiste. Vastaus tietenkin oli vähän ympäripyöreä, mutta tulipahan asiasta edes puhetta salissa!

Tiistaina saimme vastaanottaa (pikaisesti) eläkeläisryhmän Mikkelistä. Olli oli yhteyshenkilönä järjestänyt kahvit ja kävimme vuorollamme tuttuja moikkaamassa. Mukava yllätys oli, että vieraat olivat varustautuneet tuliaisilla; saimme ihanat villasukat lämmittämään palelevia varpaita. Tulikin tarpeeseen, sillä kämpässäni ei liian lämmintä iltaisin ole ollut.

Tänään päivä siis jatkuu budjettikeskusteluilla, välillä pidämme ryhmäkokouksen ja sitten on vielä suullinen kyselytunti ja sitten taas iltakymmeneen budjettia.

Vireää kirjoittelua

Tänään päivä alkaa Ammattikorkeakouluyhtymän hallituksen kokouksella. Asialista ei ollut pitkä, mutta keskusteleva hallitus pysähtynee varmasti muutaman asian kohdalle. Aamupäivällä vierailu ympäristökeskuskukseen, jossa kuulemme ajankohtaisia asioita siltä sektorilta. Sen jälkeen TE-keskukseen, johon varsinkin meidän uusien alueen edustajien toivottiin tulevan. Iltapäivällä alkaakin kaupunginvaltuuston talousseminaari.

Tiivis päivä siis edessä. Olen ollut jo aamusta alkaen tehokas ja pessyt koneellisen pyykkiä ja silittänyt toisen mokoman. Joitain hyötyä siitä, että yöunet tahtovat jäädä vähäisiksi.

Tämä viikon tapahtumat Helsingissä pyörivät mielessä. Hallitus antaa huomenna eduskunnalle ensi vuoden budjetin ja sitä käsitellään salissa koko loppuviikko. Pitkiä istuntoja salissa ja oman puheenvuoron kyttäämistä tiedossa. Päivät menevät talossa niin vauhdilla, että monta kertaa ei huomaakaan, että onkin jo ilta. Tällä viikolla etenkin.

Eilisessä paikallislehdessä oli juttu siitä, miten ministerit pitävät vaisusti blogeja. Samassa jutussa oli sivuttu myös meidän maakunnan kansanedustajien kotisivuja ja blogeja. Omat sivuni on tarkoituksella tehty varsin pelkistetyiksi, sillä runsaammat sivut vaatisivat jatkuvaa päivittämistä ja siihen ei itselläni ole aikaa.

Blogiani kommentoitiin lehdessä myönteisesti: "vireää kirjoittelua". Olen aikaisemmin itsekin sanonut, että tämä on mielestäni mukavaa ja samalla saa päiviä ja ajatuksia jäsenneltyä mielessä hyvin. Kansalaisilta saamani palautteen perusteella myös tyylistäni pidetään. Haluan tietoisesti välttää suuria poliittisia linjanvetoja tai asiakysymysten laajaa selostamista, sillä niiden käsittely on järkevämpää toisilla forumeilla.

Tämän päivän poliitikon arkeen parhaimmillaan kuuluu perhe-elämä. Siitä (pääasiassa Onnista) kertominen on luontevaa, sillä täyttäähän se jokaisen vanhemman ajatukset monta kertaa päivässä. Työn ja perheen yhteensovittaminen on tämän ajan haasteita ja myös minä sitä joudun miettimään ja siksi haluan siitä kertoa.

Lehden mukaan meistä kuudesta ainoastaan kahdella on blogit. En ole toisten sivuja käynyt katsomassa, mutta aikaisemmin olemme joidenkin kollegojen kanssa asiasta puhuneet ja tiesinkin sen. Jotkut edustajat (muistakin vaalipiireistä) ovat ihmetelleet sitä, kuinka viitsin ja ehdin kirjoittaa näin usein ja ovat todenneet omalta kohdaltaan, että ei onnistu. Olenkin heittänyt, että "niin...blogi onkin sellainen, jota täytyy tehdä itse, SITÄ ei voi avustajalle delegoida".

Totuuden hetki

Äsken oli koolla kaupunginvaltuuston sd-ryhmä. Kävimme asioita läpi huomista kaupunginvaltuustoseminaaria varten. Alustamassa ja kysymyksiin vastaamassa oli (uusi)kaupunginjohtajamme Kimmo Mikander. Hän selvisikin ensimmäisestä vierailustaan ryhmässämme oikein mainiosti. Uskon, että muutkin demarit huomaavat hänessä olevan potentiaalia uudenlaiseksi ja kehittäväksi johtajaksi.

Meillä luottamushenkilöillä tulee olemaan (jälleen kerran) vaikeat ajat. Kaupungin talous näyttää sukeltavan entistä syvemmälle ja oikaisukeinot ovat vähissä. Ei riitä, että virkamieskoneistomme on uusiutunut jos me päättäjät emme sitä kykene tekemään.

Mikäli meinaamme saada talouden joskus paremmalle tolalle, ovat edessä vaikeat ratkaisut. Ei ole helppoa tai kivaa siirtää joitakin jo "sovittuja" investointeja tai esittää supistuksia aukioloaikoihin tai kehottaa työntekijöitä tehostamaan toimintojaan. Virkamiesten tehtävänä on näitä keinoja meille nyt esittää, me päätämme ja koneisto laittaa toimeksi.

Jokainen kivi on nyt käännettävä ja johtotähtenä tulee olla sen muistaminen, että mitä varten kunta ylipäänsäkään on olemassa. Kunta tuottaa verovaroin palveluja asukkailleen ja meidän luottamushenkilöiden tehtävänä on pitää huoli näiden palvelujen laadusta ja saatavuudesta. Kädestä suuhun emme voi enää elää, nyt on kyettävä katsomaan paitsi omaan napaansa niin myös pitkälle tulevaisuuteen. Keinoja kyllä on olemassa, rohkeutta niiden toteuttamiseen nyt kaivataan.

EVVK

Sadepäivänä on ollut oikein hyvä tehdä kotihommia (pyykinpesua jne) sekä lueskella papereita ja tehdä muitakin töitä. Loppuviikko eduskunnassa sujahti vauhdilla ja ensi viikkoa varten jäi paljon vielä hommia kotiinkin.

Viime keskiviikkona oli mahdollisuus piipahtaa Kuntamarkkinoilla. Tapahtuma on perinteinen ja monenlaista alustusta ja esitelmää kunnallisvaikuttajille on tarjolla aamusta iltaan. Tapasin monia eteläsavolaisia päättäjiä ja muutamat kävin vielä moikkaamassa keskustassa. Kiva oli nähdä pitkästä aikaa! Hallintovaliokunta oli kutsuttu markkinoille lounastamaan ja muutamia järkeviäkin ajatuksia tuli aterian yhteydessä vaihdettua.

Torstaina vastaanotin talolle kolmen hengen vierasporukan; anoppi ystävättäriensä kanssa oli tullut Helsinkiin ja sain tilaisuuden esitellä heille taloa. He tietenkin ihmettelivät kiirettä ja huisketta, mikä kaikilla edustajilla tuntui käytävillä olevan. Itse siihen on kai jo tottunut, että ei enää edes osaa kiinnittää huomiota.

Suullinen kyselytunti oli jälleen torstaina. Muutamat kysymykset keskittyivät tietenkin viikon puheenaiheeseen, puolustusministerin USA:n vierailuun ja puheeseen siellä. Tärkeästä periaatteellisesta asiasta onkin kysymys, joten varmasti puhetta piisaa jatkossakin.

Kokoomuksen huijaus hoitohenkilökunnalle alkaa varmistua todeksi. Viikolla olivat hoitajat osoittamassa mieltään eduskuntatlon rappusilla ja olimme kuuntelemassa hallituspuolueen ymmärtäviä puheenvuoroja. Luulenpa, että ymmärrys ja myötäeläminen ei nyt hoitajille ihan riitä.

Kaiken kaikkiaan ensi vuoden talousarviossa on suuren kuplan makua. Monenlaiset lupaukset ja kirjaukset näyttävät hallitusohjelmassa ihan hyviltä, mutta talousarviossa ei niihin ole kuitenkaan rahaa osoitettu. Monessa kohdassa jopa päinvastoin.

Jossain vaiheessa Katainen nimesi budjettinsa jollain kummallisella kirjainyhdistelmällä (KVVK...tai sinnepäin), itse keksin sille kyllä paremman nimen EVVK. Lyhennettä käytettiin nuorison keskuudessa muutama vuosi sitten oikein ahkerasti ja se muodostui sanoista EI VOISI VÄHEMPÄÄ KIINNOSTAA. Tuntuu siltä, kuin hallitusta ei oikeasti vähääkään kiinnosta se, kuinka kansalaiset yhteiskunnassa pärjäävät. Se, jos mikä pelottaa.

Kiire,kiire

Paljon on taas tapahtunut parin viime päivän aikana (en ole ehtinyt pysähtyä koneelle siis). Lauantain toritapahtuma oli ihan paikallaan. Tosin oli vähän outo kokemus olla siellä lämpimällä ilmalla, mutta oikein miellyttävää. Ihmisiä kävi kohtuullisesti ja aika monen sainkin kehottaa menemään kokoomus-kollegojen puheille, sillä niin vihaisia tuntuivat olevan hallituksen eläkeläisiä kyykyttävästä politiikasta. Ihan syystäkin tietenkin.

Sunnuntaina olimme hengenkohotustalkoissa Lahdessa. Sinne oli kokoontunut kattava joukko puolueen aktiiveja ja tarkoitus oli aloittaa keskustelu puolueen uudistumisesta ja tulevaisuudesta. Tilaisuus oli hyvä ja erilainen kuin yleensä, mikä antaa tietenkin uskoa siihen, että muutokset ovat mahdollisia myös meidän puolueessa. Päällimmäiseksi jäi positiivinen vire ja se onkin ehdoton edellytys myönteiselle muuttumiselle niin puolueessa kuin missä tahansa muussakin asiassa.

Maanantai menikin suhatessa pitkin ja poikin. Sain oikein rautaisannoksen työttömyys- ja työllisyysasiaa vieraillessani Mikkelin Työvoimatoimistossa sekä Mäntyharjun työttömien tilaisuudessa. Tuli vaan mieleen vanha sanonta siitä, kuinka "kirveellä olisi töitä"...

Iltapäivällä kokoontui kaupunginhallitus, jonka jälkeen vielä valtuuston naiset pitivät keskustelutilaisuutta. Alustajana oli sosiaali- ja terveysjohtaja Maria Närhinen, joten keskustelu pyöri näissä äärimmäisen ajankohtaisissa asioissa. Joitakin uusiakin ajatuksia virisi.

Mikkelin Yrittäjänaiset pitivät omaa tilaisuuttaan, johon meidätkin naisedustajat oli kutsuttu. Harmi vaan, että olimme kovin kiireisiä ja aikainen lähtö tiistai-aamuna painoi jo mieltä. Saimme kuitenkin hieman tutustuttua ja se on hyvä alku jatkolle.

Eilen oli todella mukava tulla tänne aurinkoiseen Helsinkiin. Ensimmäistä kertaa isän poismenon jälkeen, huomasin olevani oikein innoissani ja hyvällä tuulella ja esille tuli jopa häivähdys entisestä energisestä olemuksestani. Tästä on hyvä jatkaa.

Eilen oli ensimmäinen täysistunto, tänään kokoontuu ympäristövaliokunta ja iltapäivällä taas täysistunto eli viikko-ohjelma alkaa mennä tuttua kaavaansa. Kokousten välit täyttävät monenlaiset työryhmät ja muut tilaisuudet. Väliin jäävinä aikoina on ahkeroitava työhuoneessa, sillä tekemistä riittää.

Sadonkorjuumarkkinat

Jo on huisketta! Olen viettänyt viimeistä arkista päivää Mikkelissä ennen ensi viikolla käynnistyvää istuntokautta. Tuntuu siltä, kuin kaikki asiat pitäisi ehtiä vielä tänään hoitaa. No, enpähän kyllä ehtinyt. Muutamat työpalaverit sain sentäs hoidettua, paperiniput työpöydällä kasvavat. Viime yönä taas tein ajatustyötä pari tuntia ja sain pari mieltäni vaivannutta asiaa järjestykseen eli ei mennyt valvominen hukkaan.

Tänä iltana on paikallisen Tehyn erään osaston 25 -vuotisjuhlat, johon meidät kansanedustajatkin on kutsuttu. Piipahdan siellä ja sitten rauhaisa koti-ilta edessä. Huomenna olemme kunnallisjärjestön porukalla Mikkelin torilla ihmisten puhuteltavina. Toivottavasti niin toimijoita kuin asiakkaitakin on runsaasti.

Itse olisin mieluummin virkistänyt ihmisiä perinteisesti kupillisella hyvää kahvia, mutta toverit olivat keksineet sadonkorjuumarkkinoihin sopivamman kestitsemismuodon; porkkanat. Porkkana suussa voi kyllä olla hieman hankala puhua, mutta toivottavasti se ei kokonaan kansalaisia mykistä. Torikahvilat onneksi ovat vielä auki, joten varmasti halukkaat voivat kahvikupinkin ääressä ajatuksiaan kanssani vaihtaa.

Muutoin nämä ns. kuulemistilaisuudet ovat toki paikallaan, vaikkakin pysähtymisen kuntalaisten keskuuteen tulisikin olla jokapäiväistä. Olenkin pannut merkille, että nykyisin saan varata enemmän aikaa kulkeakseni kaupungilla, sillä niin monella tuntuu olevan asiaa, että siirtyminen paikasta toiseen vie vähän kauemmin. Se on pelkästään mukavaa!

Urpolan koululaisillakin on huomenna työpäivä. Koulu tekee sisään jotakin lukuvuoden irtonaista päivää ja se on tietenkin järkevää. Ohjelma huomenna poikkeaa normaalista, sillä lapset osallistuvat Unicefin järjestämään kävelytempaukseen. Onnin tavoitteena on kävellä/ansaita jollekin afrikkalaiselle lapselle kouluvuosi (12 euroa).

Nousukiitoa Svetogorskista

Ryhmän kesäkokous Imatralla on siis pidetty. Eri tiedotusvälineet ovat asioita jo kiitettävästi kommentoineetkin. Näin ovat tehneet myös jotkut maakuntalehdet. Mitään uusia avauksia ei tilaisuudessa tehty. Keskustelu budjetista oli rakentavaa. Puolueen tilaa ja tulevaisuuttakin sivuttiin. Uusi edustaja Jacob Söderman tosin totesi ihan järkevästi, että olisi voinut ollut viisasta antaa tiedotusvälineiden olla kuulolla koko keskustelun ajan. Olisi ainakin oltu avoimia!

Imatralaiset isännät olivat suunnitelleet meille illanvieton rajan taakse Svetogorskiin. Uskon, että he halusivat meidän konkreettisesti kokevan sen, minkälaista on olla venäläisten tullivirkailijoiden käsittelyssä kolmatta tuntia. Kylläpähän sen koimmekin.

Odotus kuitenkin palkittiin perinteisen venäläisen illallisen muodossa. Ilta olikin oikein hauska, vaikkakin minulle tuli vähän epätodellinen olo keittoa lusikoidessa, kun esiintyjät samalla lauloivat Moskovan valoista jne. Tuli vaan mieleen, että tämäkö on sitä uudistumishalukkuutta...??

Kaiken kaikkiaan kokous oli hyvä ja uskon, että se antoi meille kaikille potkun syksyyn ja itse ainakin jo odotan, että ensi tiistaina pääsee taas tositoimiin!

Kolmas sektori

Tänään kokoontuu eduskuntaryhmämme ns. kesäkokoukseensa. Kokous pidetään Imatralla ja tiedossa on kesätauon jälkeen railakasta keskustelua. On myös mukava nähdä työkaverit pitkästä aikaa. Asiapuolella tulemme ottamaan kantaa ensi vuoden budjettiin ja varmasti puhumme myös oman puolueemme tavoitteista suhteessa hallituksen harjoittamaan politiikkaan.

Eilen kävimme kollega Toivakan kanssa tutustumassa erääseen ikävän tarpeelliseen toimintaympäristöön. Nimittäin perheväkivaltaa ja ihmissuhdeongelmien parissa työskentelevien ns. kolmannen sektorin järjestöjen toimintaan. Tapasimme edustajia mm. Ensi- ja turvakotienliitosta, Miesten asemalta ja Violasta.

Tällä pääasiassa hankerahoitteisella toiminnalla tehdään äärettömän tärkeää ja vaikeaa työtä ihmisten (varsinkin lasten) auttamiseksi silloin, kun omat voimat ja kyvyt eivät asioiden selvittämiseksi riitä. Perheväkivaltatilanteista ei näemmä puhuta vieläkään tarpeeksi, sillä itsekin huomasin ahdistuvani kuullessani niistä määristä, joita nämäkin Mikkelin seudulla toimivat ihmiset työnsä puolesta hoitavat.

Onni aloittaa tänään seurakunnan järjestämässä pienoismallikerhossa. Koulussa oli käyty asiaa esittelemässä ja hän innostui asiasta kovasti. Toiveena oli, että äiti olisi tullut ekana iltana katsomaan homman etenemistä, mutta jouduin töiden takia jättämään kerhon tällä kertaa väliin. Tämä on tätä meidän työssäkäyvien vanhempien arkea ja ikuista ristiriitaa... Onneksi pojan isä on maisemissa ja pystyy kerhoillan hoitamaan.

Harmaata ja hapanta

Nyt on selkeästi syksy saapunut. Vettä sataa kaatamalla ja on pimeää ja harmaata. Pienet käytännön ongelmat mietityttävät; mitä laittaa Onnille päälle, onko ulko- vai sisäliikuntaa, miten saada iltapäivällä pojan aika kulumaan sisällä järkevästi, mihin jätin oman sateenvarjoni jne.

Eilinen sadepäivä menikin omalta osaltani siististi sisätöissä. Iltapäivällä vein Onnin ja serkkupojat elokuviin ja sillä aikaa nautiskelimme Muorin kanssa ravintolaruuasta. Muutoin lueskelin lehtiä ja touhusin koneella.

Eilisissä Länsi-Savossa ja Itä-Savossa olikin entiset kansanedustajat Backman ja Nousiainen oikein tykittäneet kunnolla. Närkästyksen toki ymmärtää, mutta ehkä itse vastaavanlaisessa tianteessa hieman pidättäytyisin kommentoimasta. Molemmat herrat ovat tehneet ansiokasta työtä maakunnan eteen, mutta etenkin viimeisen kahdeksan vuoden aikana (molemmat hallituspuolueista) olisivat maakunnan tiehankkeet voineet paitsi alkaa niin myös valmistua.

Kumpaakin näistä kuntavaikuttajista tarvitaan yhä. Ainoastaan yksituumaisella työskentelyllä maakunnan hyväksi voidaan asioita viedä eteenpäin ja vaikuttamisen kanavia on useita. Ne kuuluisat pihlajanmarjat voisi nyt jo vihdoin jättää kettujen syötäviksi.

Tänään on taas tiivis maanantai. Monenlaista tapaamista ja kokousta olen saanut sovittua pitkin päivää. Toivottavasti en kastuisi likomäräksi ihan joka käänteessä...

Kiitos ja kumarrus!

Eilinen Savonlinnan vierailu oli oikein räväkkä. Pääsin kollega Toivakan (kok.) punaisen auton kyydissä ja saimme taas suut vaahdossa puhuttua monta asiaa. Aamu alkoi Savonlinnan yliopiston kampuksella, jossa Joensuun yliopiston rehtori esitteli suuria suunnitelmiaan. Osassa niistä on toteutuessaan varmasti järkeäkin.

Muu yliopiston porukka vaikutti myös innostuneelta ja pursusi uusia tapoja saada pidettyä juuri Savonlinnan kampus elävänä. Synkkänä pilvenä taivaalla on kuitenkin OKL:n (opettajankoulutuslaitoksen) lakkauttaminen. Tapahtuessaan se tullee olemaan merkittävä isku koko Savonlinnan kehittymiselle. Asialle on vielä voitava tehdä jotakin.

Harmi vaan, että aikaisempi Kansainvälisen viestinnän laitoksen lakkauttaminen on jo tapahtunut ja että OKL voidaan käsittää samankaltaisena jatkumona päätöksenteossa. Toivottavasti ei.

Seuraava etappimme oli kaupungintalo, jossa isännät ja emännät meitä olivat vastassa. Lähdimme saman tien tutustumaan saaristoon eli kahden lossin takaiseen Kokonsaareen. Kyllä olivatkin maisemat upeita syksyisessä auringonpaisteessa. Lounaan jälkeen vierailimme maatilalla, jossa ihmettelimme erikokoisia ja -ikäisiä lehmiä sekä erittäin nykyaikaista tapaa hoitaa maatilaa.

Naapurissa oli erilainen pysähtymispaikka, Mikkosen Tapsan "perinnetila". Pihapiirissä oli toinen toistaan taidokkaammin entisöityjä aittoja, riihiä ym. rakennuksia ja päärakennuksen sisustuskin oli kuin henkäys menneisyydestä.

Kahvittelun lomassa oli tarkoitus kuulla kaupunginjohtajan katsaus Savonlinnan kannalta täkeistä asioista. Niin vieraat kuin isännätkin olivat kuitenkin valmiit poikkeamaan ohjelmasta. Valtion budjettiriihestä oli näet ruvennut tihkumaan tietoja liikennehankkeista ja tiedot eivät olleet kovin mairittelevia.

Hiljennyimme putkiradion ääreen kuuntelemaan uutisia ja mieleen tuli kuvaukset sota-ajan kodeista, jolloin samalla tavalla ihmiset naamat vakavina keskittyivät kuuntelemaan, mitä on tapahtunut.

Savonlinnan ohitustie lykättäisiin kahdella vuodella suunnitellusta ja edellisestä päätöksestä. Todella outoa menettelyä, ottaen huomioon juuri sen, että asiasta on tehty päätös ja valmistelevat työtkin on jo aloitettu. Kaupungin kehittymisen ja ihmisten kannalta lykkäys on erittäin ikävää. Varsinkin, kun tiedetään muista yhteyksistä (Lusi-Mikkeli), että kerran lykättyä on toisen ja kolmannenkin kerran helppo taas lykätä. Käsittämätöntä aluepolitiikkaa.

Rataosuus Savonlinna-Huutokoski otettiin budjettiin ja se on toki hyvä, mutta vähäliikenteiset radat ja niiden kunnostaminen on kokonaan toinen asia. Rataverkosto täytyy pitää kunnossa ja se palvelee koko maata ja on entistä enemmän kansallinen ja kansainvälinen hanke. Aivan kuten Vaalimaan rekkaparkkikin, joka toisena uutena nostettiin budjettiin.

Kävimme vilkkaan ja osin kiihkeänkin keskustelun aiheesta ja oli hyvä, että olimme kaikki (paitsi Nepponen) koolla yhtäaikaa savonlinnalaisten luottamushenkilöiden ja kaupunginjohtajan kanssa. Oma verenpaineeni kyllä nousi, kun kuulin vielä kehotuksen olla kiitollinen liikenneministerille näin hyvästä paketista.

No, työt maakunnan eteen jatkuvat. Tänään on Pieksämäellä paikallisten järjestämä toritilaisuus, johon olen myöskin menossa. Onneksi ainakin vielä näyttäisi aurinko paistavan.