Eilinen Savonlinnan vierailu oli oikein räväkkä. Pääsin kollega Toivakan (kok.) punaisen auton kyydissä ja saimme taas suut vaahdossa puhuttua monta asiaa. Aamu alkoi Savonlinnan yliopiston kampuksella, jossa Joensuun yliopiston rehtori esitteli suuria suunnitelmiaan. Osassa niistä on toteutuessaan varmasti järkeäkin.
Muu yliopiston porukka vaikutti myös innostuneelta ja pursusi uusia tapoja saada pidettyä juuri Savonlinnan kampus elävänä. Synkkänä pilvenä taivaalla on kuitenkin OKL:n (opettajankoulutuslaitoksen) lakkauttaminen. Tapahtuessaan se tullee olemaan merkittävä isku koko Savonlinnan kehittymiselle. Asialle on vielä voitava tehdä jotakin.
Harmi vaan, että aikaisempi Kansainvälisen viestinnän laitoksen lakkauttaminen on jo tapahtunut ja että OKL voidaan käsittää samankaltaisena jatkumona päätöksenteossa. Toivottavasti ei.
Seuraava etappimme oli kaupungintalo, jossa isännät ja emännät meitä olivat vastassa. Lähdimme saman tien tutustumaan saaristoon eli kahden lossin takaiseen Kokonsaareen. Kyllä olivatkin maisemat upeita syksyisessä auringonpaisteessa. Lounaan jälkeen vierailimme maatilalla, jossa ihmettelimme erikokoisia ja -ikäisiä lehmiä sekä erittäin nykyaikaista tapaa hoitaa maatilaa.
Naapurissa oli erilainen pysähtymispaikka, Mikkosen Tapsan "perinnetila". Pihapiirissä oli toinen toistaan taidokkaammin entisöityjä aittoja, riihiä ym. rakennuksia ja päärakennuksen sisustuskin oli kuin henkäys menneisyydestä.
Kahvittelun lomassa oli tarkoitus kuulla kaupunginjohtajan katsaus Savonlinnan kannalta täkeistä asioista. Niin vieraat kuin isännätkin olivat kuitenkin valmiit poikkeamaan ohjelmasta. Valtion budjettiriihestä oli näet ruvennut tihkumaan tietoja liikennehankkeista ja tiedot eivät olleet kovin mairittelevia.
Hiljennyimme putkiradion ääreen kuuntelemaan uutisia ja mieleen tuli kuvaukset sota-ajan kodeista, jolloin samalla tavalla ihmiset naamat vakavina keskittyivät kuuntelemaan, mitä on tapahtunut.
Savonlinnan ohitustie lykättäisiin kahdella vuodella suunnitellusta ja edellisestä päätöksestä. Todella outoa menettelyä, ottaen huomioon juuri sen, että asiasta on tehty päätös ja valmistelevat työtkin on jo aloitettu. Kaupungin kehittymisen ja ihmisten kannalta lykkäys on erittäin ikävää. Varsinkin, kun tiedetään muista yhteyksistä (Lusi-Mikkeli), että kerran lykättyä on toisen ja kolmannenkin kerran helppo taas lykätä. Käsittämätöntä aluepolitiikkaa.
Rataosuus Savonlinna-Huutokoski otettiin budjettiin ja se on toki hyvä, mutta vähäliikenteiset radat ja niiden kunnostaminen on kokonaan toinen asia. Rataverkosto täytyy pitää kunnossa ja se palvelee koko maata ja on entistä enemmän kansallinen ja kansainvälinen hanke. Aivan kuten Vaalimaan rekkaparkkikin, joka toisena uutena nostettiin budjettiin.
Kävimme vilkkaan ja osin kiihkeänkin keskustelun aiheesta ja oli hyvä, että olimme kaikki (paitsi Nepponen) koolla yhtäaikaa savonlinnalaisten luottamushenkilöiden ja kaupunginjohtajan kanssa. Oma verenpaineeni kyllä nousi, kun kuulin vielä kehotuksen olla kiitollinen liikenneministerille näin hyvästä paketista.
No, työt maakunnan eteen jatkuvat. Tänään on Pieksämäellä paikallisten järjestämä toritilaisuus, johon olen myöskin menossa. Onneksi ainakin vielä näyttäisi aurinko paistavan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti