Tänään on eduskunnassa liikunta-aamupäivä. Upeasta mahdollisuudesta ja ilmasta huolimatta jouduin jättämään liikkumisen väliin. Liikkumisen merkitystä ei kyllä suotta korosteta. Olenkin ottanut tavaksi täällä Helsingissä kiertää aina iltaisin lenkin pitkin rantoja. Mahdollisuuksia eri reiteille löytyy.
Istunto alkaa vasta kello 15, joten koko päivä on nyt tehokkaasti käytössä täällä työhuoneessa. Tunnit vierähtävät nopeasti puhelimessa ja tekstejä lukiessa sekä omia kirjoittaessa.
Eilen kuljin junalle yhtä matkaa naapurin miehemme kanssa. Hän kertoi isotädistään, joka oli ollut kansanedustajana lähes sata vuotta sitten. Täti oli toiminut opettajana ja joutunut mm. poliittisten mielipiteittensä vuoksi useiksi vuosiksi vankilaan. Ei ole kuin vajaa sata vuotta siitä, kun tämä oli Suomessakin mahdollista!
Tämän päivän eduskunnassa on monenlaista toimijaa ja ajattelijaa, naisiakin hurja joukko. Ei kuitenkaan tarvitse pelätä sitä, että joutuu puheidensa tai kannanottojensa vuoksi vankilaan. Jollain tavalla tämä naapurin miehen isotädin tarina ja edustaja Päivi Lipposen tekemä esitys uusien kansanedustajien puheenvuorojen lisäämiseksi pyörivät mielessäni samankaltaisina tapauksina.
Lipponen on saanut osakseen arvostelua siitä, että halusi oikeudenmukaisempaa kohtelua meille MUILLE uusille edustajille. Hän itse totesi sen, että HÄN on saanut salissa puheenvuoroja hyvin. Häntä kuitenkin arvosteltiin toisen edustajan toimesta siitä, että hän olisi eduskunnassa erityisasemassa puolisonsa vuoksi. Se siitä naisten solidaariduudesta toisiaan kohtaan!
Päivi Lipponen ja me muut uudet takarivien ihmiset olemme vaan kiinnittäneet epäkohtaan huomiota ja kohteliaasti pyysimme puhemiehistöä asiaan myöskin huomiota kiinnittämään. Lipposen saama ystävällinen vastaus totesi, että järjestelmä on aivan toimiva. Sen pituinen se.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti