Jo on huisketta! Olen viettänyt viimeistä arkista päivää Mikkelissä ennen ensi viikolla käynnistyvää istuntokautta. Tuntuu siltä, kuin kaikki asiat pitäisi ehtiä vielä tänään hoitaa. No, enpähän kyllä ehtinyt. Muutamat työpalaverit sain sentäs hoidettua, paperiniput työpöydällä kasvavat. Viime yönä taas tein ajatustyötä pari tuntia ja sain pari mieltäni vaivannutta asiaa järjestykseen eli ei mennyt valvominen hukkaan.
Tänä iltana on paikallisen Tehyn erään osaston 25 -vuotisjuhlat, johon meidät kansanedustajatkin on kutsuttu. Piipahdan siellä ja sitten rauhaisa koti-ilta edessä. Huomenna olemme kunnallisjärjestön porukalla Mikkelin torilla ihmisten puhuteltavina. Toivottavasti niin toimijoita kuin asiakkaitakin on runsaasti.
Itse olisin mieluummin virkistänyt ihmisiä perinteisesti kupillisella hyvää kahvia, mutta toverit olivat keksineet sadonkorjuumarkkinoihin sopivamman kestitsemismuodon; porkkanat. Porkkana suussa voi kyllä olla hieman hankala puhua, mutta toivottavasti se ei kokonaan kansalaisia mykistä. Torikahvilat onneksi ovat vielä auki, joten varmasti halukkaat voivat kahvikupinkin ääressä ajatuksiaan kanssani vaihtaa.
Muutoin nämä ns. kuulemistilaisuudet ovat toki paikallaan, vaikkakin pysähtymisen kuntalaisten keskuuteen tulisikin olla jokapäiväistä. Olenkin pannut merkille, että nykyisin saan varata enemmän aikaa kulkeakseni kaupungilla, sillä niin monella tuntuu olevan asiaa, että siirtyminen paikasta toiseen vie vähän kauemmin. Se on pelkästään mukavaa!
Urpolan koululaisillakin on huomenna työpäivä. Koulu tekee sisään jotakin lukuvuoden irtonaista päivää ja se on tietenkin järkevää. Ohjelma huomenna poikkeaa normaalista, sillä lapset osallistuvat Unicefin järjestämään kävelytempaukseen. Onnin tavoitteena on kävellä/ansaita jollekin afrikkalaiselle lapselle kouluvuosi (12 euroa).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti