Mikkelissä toimii upea yhdistys, Viola- väkivallasta vapaaksi ry. Yhdistys täyttää tänä vuonna 10 vuotta ja on vakiinnuttanut asemansa kolmannen sektorin toimijana, jonka tärkein tehtävä on luoda ja tukea väkivallatonta ilmapiiriä sekä tehdä asiakastyötä lähisuhdeväkivaltaa kokeneiden ihmisten parissa.
Aihe on rankka, mutta ainoastaan siitä puhumalla ja sitä tunnetuksi tekemällä, siihen voidaan vaikuttaa. Olimme naiskollegojen kanssa joskus kutsuttuina tutustumassa Violan toimintaan. Muistaakseni visiitin jälkeen kirjoitin asiasta tälläkin palstalla. Olin tuolloin kaikesta kuulemastani paitsi järkyttynyt, niin myös vaikuttunut.
Tunnustin myös sen, että en ollut lainkaan tietoinen tämänkaltaisen yhdistyksen toiminnasta omassa kotikaupungissani. Syksyllä Violasta otettiin yhteyttä ja kysyttiin kiinnostuneisuuttani tulla mukaan toimintaan hallituksen jäseneksi. Monenlaisiin pyyntöihin olen joutunut vastaamaan kielteisesti ihan ajan puutteen vuoksi, mutta tähän pyyntöön suostuin samantien.
Eilen pidimme Violan strategiaseminaari -päivää.
Niin epäoikeudenmukainen ja inhottava asia kuin lähisuhdeväkivalta on, niin sen ilmentyminen koskettaa. Tieto siitä, kuinka yleistä ja julmaa se voi olla, ahdistaa. Violan kaltaisia toimijoita tarvitaan, mutta yhtälailla tarvitaan julkisen sektorin palveluita siinä, kuinka lakisääteiset sosiaalityön muodot kohtaavat tarvitsijansa. Tällä hetkellä ainakaan Mikkelissä ei tätä sosiaalitoimen tehtävää ole pystytty täyttämään.
On asioita, joita ei voida mitata suoritteina budjettikirjassa tai toivottuina vähenevinä asiakaskäynteinä. Perheväkivallan osapuolet tarvitsevat meidän muiden tukea. Työttömyyden ja päihteiden käytön lisääntyessä, lisääntyy myös perheiden ahdistus ja sitä kautta myös väkivaltainen tapa toimia. Tarvitsemme koko yhteiskunnan heräämään tähän vaiettuun ongelmaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti